Palavarakkaus
| Palavarakkaus | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Kohokkikasvit Caryophyllaceae |
| Suku: | Käenkukat Lychnis |
| Laji: | chalcedonica |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Lychnis chalcedonica |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Palavarakkaus (Lychnis chalcedonica) on Euraasiasta kotoisin oleva monivuotinen kohokkikasvi. Laji on suosittu koristekasvi eli perenna. Se on Suomessa luonnonvaraisena kasvavien niittykäenkukan (L. flos-cuculi eli Silene flos-cuculi) ja mäkitervakon (Viscaria vulgaris) lähisukulainen.
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Monivuotinen palavarakkaus kasvaa 35–110 cm pitkäksi. Pystyt, jäykät ja haarattomat varret ovat tiheään karkeakarvaisia. Varsilehdet ovat 4–10 cm pitkiä, puikeita ja herttatyvisiä. Huiskilomainen tai mykerömäinen tiivis kukinto on kasvin latvassa. Kukinnossa on 10–40 kappaletta, yleensä helakanpunaista kukkaa. Joskus kukat voivat olla myös vaaleanpunaisia tai valkoisia. Sekä kukan verhiö että teriö ovat viisilehtisiä. Verhiö on yhdislehtinen, ulkoverhiötön ja suonista pitkäkarvainen. Punaiset terälehdet ovat kaksijakoisia, lisäteriöllisiä, kynnellisiä ja 6–11 mm pitkiä. Emin vartaloita on viisi kappaletta. Palavarakkaus kukkii Suomessa kesä-elokuussa. Hedelmä on viisiliuskaisesti aukeava kota.[1][2]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palavarakkaus on alun perin kotoisin Itä-Euroopasta, Venäjältä, Kazakstanista, Mongoliasta sekä Kiinan luoteisosista.[3] Suomessa palavaarakkautta voi tavata luonnosta viljelyjäänteenä tai -karkulaisena aina Etelä-Lappia myöten.[1][4]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palavarakkaus viihtyy auringossa tai puolivarjossa. Villiintyneenä sitä voi tavata esimerkiksi puistoista, pientareilta ja hakamailta.[2][3]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palavaarakkautta on jo pitkään viljelty puutarhoissa koriste- ja hyötykasvina. Läntiseen Eurooppaan laji saapui alun perin ristiretkeläisten mukana keskiajalla. Ruotsissa laji on tunnettu jo 1700-luvulla ja Suomeen se on saapunut viimeistään 1800-luvulla. Palavaarakkautta ei ole viljelty pelkästään koristekasvina. Kasvin juurissa on saippuankaltaisia aineita, saponiineja, jotka muodostavat veden kanssa vaahtoavan pesuliuoksen. Tämän ominaisuuden takia sitä on hyödynnetty pesuaineena.[3]
Nykyisin palavastarakkaudesta on jalostettu useita kaupallisia lajikkeita. Kukkien väri on lajikkeesta riippuen punainen, oranssi, vaaleanpunainen tai valkoinen. Tunnettuja lajikkeita ovat esimerkiksi 'Dusky Salmon' (vaaleanpunainen), 'Alba' (valkoinen).[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 117.
- ↑ a b Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 146.
- ↑ a b c d Maatiaisrodut- ja kasvit: Palavarakkaus[vanhentunut linkki] Viitattu 28.8.2012.
- ↑ Lampinen, R., Lahti, T. & Heikkinen, M. 2012: Kasviatlas 2011: Palavanrakkauden levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Viitattu 28.8.2012.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kasviatlas 2022: Palavanrakkauden levinneisyys Suomessa.
- Suomen Lajitietokeskus: Palavarakkaus – Silene chalcedonica
- Pohjolan kasvien pauloissa: Lychnis chalcedonica – palavarakkaus
| ||||||||||