Paksunokkakiuru
Sivulta puuttuu | Paksunokkakiuru | ||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||
| Ramphocoris clotbey Bonaparte, 1850 |
||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||
 Paksunokkakiuru Wikispeciesissä |
Paksunokkakiuru (Ramphocoris clotbey) on kuivien avomaiden kiurulaji. Se on sukunsa ainoa edustaja. Suvun nimi kirjoitetaan myös muodossa Rhamphocoris.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Linnun pituus on noin 17 cm, siipien kärkiväli 36–40 cm ja paino 45–55 g. Hieman kiurua suurempi lintu, jolla on paksu kartiomainen nokka. Koiras on päältä ruskea, alapuolelta voimakkaasti tumman suomukuvioinen ja sen poski on musta. Naaras on hailakamman värinen ja nuori lintu ruskea. Lennossa erottuu valkoinen siiven takareuna. Lajilla on runsaasti erilaisia ääniä mutta pesimäaikana se on melko hiljainen.[2]
Esiintyminen [muokkaa]
Paksunokkakiuru elää Luoteis-Afrikassa, erilliskanta on Lähi-idässä, mahdollisesti myös Pohjois-Egyptissä. Laji on paikkalintu, joka pesimäajan jälkeen voi suorittaa vaelluksia rannikolle.[2] Sitä ei ole tavattu Suomessa. Lajin kanta on elinvoimainen.[1]
Elinympäristö [muokkaa]
Paksunokkakiurut elävät sekä autiomaassa että hieman ravinteikkaammilla kivisillä avomailla, pääasiassa Saharassa. Talvella ne voivat kerääntyä parviksi, joista suurimmissa on tavattu noin 50 yksilöä.[2]
Lisääntyminen [muokkaa]
Pesintä tunnetaan puutteellisesti. Pesä on maassa, yleensä pensaan tai kiven alla. Munamäärä on 3–6, tavallisimmin 3 tai 4. Muna painaa keskimäärin 4,36 g.[2]
Ravinto [muokkaa]
Paksunokkakiurut syövät etupäässä siemeniä ja vihreitä kasvinosia sekä myös hyönteisiä ja muita pieniä selkärangattomia. Poikasia ruokitaan pääasiassa eläinravinnolla.[2]
Lähteet [muokkaa]
- Birdguides (kuvia)
- ITIS: Ramphocoris clotbey (englanniksi)
