Pakanavuoren kalliomaalaus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pakanavuoren kalliomaalaus
Sijainti

Pakanavuoren kalliomaalaus
Koordinaatit 60°56′43.7666″N, 26°35′39.4213″E
Valtio Suomi
Historia
Tyyppi kalliomaalaus
Kaupunki Kouvola

Pakanavuoren kalliomaalaus sijaitsee Kymijoen itärannalla Kuusankoskella Voikkaan kohdalla olevassa kalliossa Kouvolassa Kymenlaaksossa. Suomessa kalliomaalauksia tehtiin yleensä vedestä käsin, mutta Pakanavuoren maalaus on tehty varmuudella maan päällä seisten. Maalauksen on löytänyt Timo Miettinen vuonna 1974.[1][2]

Kallio ja sen sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maalaus sijaitsee noin 30 metriä Kymijoen itärannasta länsilounaaseen aukeavassa pystykalliossa, joka on 12 metrin korkeudella joen vedenpinnasta. Kallio kohoaa pystynä jyrkän rinteen yläpäässä. Ennen voimalaitoksen rakentamista kallio sijaitsi aivan kosken niskalla. Muuten vesistöolosuhteet olivat kivikaudella ilmeisesti pitkään samanlaiset kuin nykyäänkin, joten maalauskallio on aina ollut kauempana joenrannasta. Kallion näyvyys on ilmeisesti ollut merkittävä tekijä maalauspaikan valitsimiselle.[1][2][3][4]

Rapakivikalliolle pääsee joenrannan venesatamaan johtavaa asvaltoitua tietä pitkin mäen juurelle, josta pitää kiivetä jyrkkää rinnettä ylös kalliolle. Kallio on rapakiveä ja kallistuu yläreunastaan hieman ulospäin. Tämä lippa suojaa maalauksia säältä.[1]

Maalaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kallioseinämässä on usean neliömetrin alalla punaväriä. Maalausalue levittäytyy 4 metrin matkalle ja se voidaan jakaa neljään osaan. Vasemmalla sivustalla on kaksi aluetta, jossa on punavärivärjäymiä ilman sanottavia kuvioita. Toinen alue rajautuu halkeamien rajaamaan kolmioon, jossa on runsaasti punaväriä. Tässä osassa voi tunnistaa maalialueen alaosassa katkelmia ihmishahmoista, joiden jalat on taipuneet polvista koukkuun. Alueen keskellä erottuu leveitä punavärikaistoja, jotka peittävät mahdollisesti muut kuviot.[1][2][5]

Toisen punavärialueen oikealla yläpuolella on kallion pinta värjäytynyt vaaleasta valumasta (piioksidi), joka saattaa osittain peittää punaväriä. Vaalean alueen halkaisee nauhamainen valumaton alue, josta kallion oma väri näkyy. Nauhan vasemmalla puolella on kaksi leveää punaista pystysuuntaista värikaistoja. Nauhan oikealla puolella erottuu 31 senttimetriä pitkä koukkupolvinen ihmishahmo. Sillä on pyöreä pää ja kädet on kohotettuina sivuille olkapäiden korkeudelle. Jalkojen väliin on vedetty viiva miehen sukupuolielimeksi. Jalkaterät osittavat vinosti alaspäin. Miehen oikealla puolella on vielä oikealle katsova eläin ja tämän alla eläinkuvion katkelma. Eläinkuvioita saattaa olla pari muutakin.[1][5] Ihmishahmon vasemmalla puolella on nähty kämmenen painauma.[3]

Ilkivaltaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylimaalattu ihmishahmo odottaa tässä vielä puhdistamista.

Keskeisen sijainnin takia maalaukset ovat olleet ilkivallan kohteina. Vuonna 1977 seinämään maalattiin nimikirjaimet ja vuosiluku. Nämä puhdistettiin vuonna 1980. Vuonna 2008 huomattiin, että maalauksen alla olevassa halkeamassa oli poltettu nuotiota, mikä noetti maalausta ja rapautti kallion pintaa. Vuonna 2010 todettiin taas ylimaalaus. Sinisellä värillä oli ihmiskuviota peitetty maalaamalla se yli samanlaisella kuviolla.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kivikäs, Pekka: Kallio, maisema ja kalliomaalaus. Jyväskylä: Minerva, 2005. ISBN 952-5478-61-0.
  • Lahelma, Antti: A Touch of Red: Archaeological And Ethnographic Approaches To Interpreting Finnish Rock Paintings. väitöskirja julkaistu sarjassa Iskos 15. Vaasa: The Finnish Antiquarian Society, 2008. Teoksen verkkoversio. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Muinaistaideyhdistys: Pakanavuori[vanhentunut linkki]
  • Luukkonen, Ismo: Pakanavuori
  • Muinaisjäännösrekisteri: Pakanavuoren kalliomaalaus Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 14.8.2012. Museovirasto. Viitattu 6.8.2012.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Museovirasto: Pakanavuori
  2. a b c Muinaistaideyhdistys: Pakanavuori
  3. a b Kivikäs, Pekka: Kallio, maisema ja kalliomaalaus, 2005, s.36
  4. Lahelma, Antti: A Touch of Red, 2008, s.299
  5. a b Luukkonen, Ismo: Pakanavuori