Paimen, piika ja emäntä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Paimen, piika ja emäntä
Ohjaaja Roland af Hällström
Käsikirjoittaja Vilho Heinämies
Vuokko Arni
Tuottaja Väinö Mäkelä
Säveltäjä Alvar Andström
Kuvaaja Olavi Gunnari
Leikkaaja Roland af Hällström
Pääosat Martta Kontula
Kaarlo Kytö
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Väinän Filmi
Ensi-ilta 23. lokakuuta 1938
Kesto 85 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Paimen, piika ja emäntä (Vi kämpa för fädernesgården) on suomalainen mustavalkoinen draamaelokuva vuodelta 1938. Se perustuu Auni Nuolivaaran romaaniin Isäntä ja emäntä (1937). Elokuva sijoittuu 1900-luvun vaihteen Pohjois-Hämeeseen Längelmäen Västilään. Ukonniemen Katri saa piian paikan Ruuhiniemestä, jonka isännyydestä käydään rajua taistelua. Katri auttaa taistelussa talon tosiasiallista isäntää, Santeria. Pahin vihollinen on juonitteleva kauppias Tervola, joka yrittää saada Ruuhiniemen hallintaansa. Katrin lemmenhaaveita Santerin suhteen uhkaa puolestaan Santerin aikomus naida muuan Annastiina.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Martta Kontula  Ukonniemen Katri  
 Aili Tikka  Ukonniemen Leena, Katrin sisko  
 Kaarlo Kytö  Ruuhiniemen Santeri  
 Elna Hellman  Ruuhiniemen emäntä  
 Väinö Luutonen  Ruuhiniemen isäntä  
 Hemmo Airamo  Ruuhiemen Iivari  
 Juhani Turunen  Ruuhiniemen Matti  
 Paavo Toivonen  Ruuhiniemen Vilppu  
 Eino Haavisto  Rantalan Juuso  
 Vappu Elo  Veikkolan Annastiina  
 Eero Leväluoma  kauppias Tervola  
 Kosti Elo  vaakerlunti  
 Annikki Väänänen  vaakerluntin akka  
 Reino Säre  puhemies  
 Ture Junttu  vallesmanni  
 Staava Haavelinna  Katrin ja Leenan isoäiti  

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Ukonniemen Katri on menossa naimisiin Rantalan Juuson kanssa. Katri ja hänen sisarensa Leena ovat syntyjään ison Ukonniemen talon tyttäriä, mutta aikoinaan heidän äitinsä jätti talon ja vei tyttärensä mukanaan. Vartuttuaan sisarukset työskentelivät piikoina. Näytetään takauma sisarusten lapsuudesta, jossa heidän mummonsa korostaa heille työn merkitystä. Katri ja Juuso menevät markkinoille, jossa kohdataan kauppias Tervola. Myös Leena on markkinoilla. Juuso ei ole ennen tavannut häntä, ja kohtelee tulevaa kälyään huonosti. Katri järkyttyy Juuson käytöksestä. Leena joutuu markkinamiesten ahdistelemaksi, mutta väkivahva Ruuhiniemen Santeri pelastaa hänet.

Illalla Juuso vie Katrin Vaakerluntin taloon Tampereelle. Paikka on huonomaineinen. Rikkaan Veikkolan tytär, Annastiina on myös siellä. Katri loukkaantuu sydänjuuriaan myöten Juusolle, joka toi hänet moiseen paikkaan. Katri jättää Juuson ja pestautuu piiaksi Ruuhiniemeen, jossa myös Leena on piikana. Ruuhiniemen isäntä tekee kuolemaa, ja talon todellinen isäntä on Santeri. Talossa on myös kolme muuta poikaa, Santerin veljet Iivari, Vilppu ja alaikäinen Matti. Katri osoittaa olevansa tehokas ja aikaansaava piika. Hänelle on käyttöä talossa, jonka emäntä vaikuttaa saamattomalta nahjukselta. Lisäksi vanhemmat veljet Iivari ja Vilppu ovat laiskoja ja tyhmänpuoleisia vetelyksiä. Kun vanha isäntä kuolee, seuraa taistelu Ruuhiniemen isännyydestä. Matin holhooja eli kauppias Tervola haluaa, että isäntä valitaan arvalla. Hän huijaa arvonnassa ja saa valittua Matin isännäksi, eli käytännössä Tervola pääsee käsiksi suurtilaan. Matti itse ei halua isännäksi. Myös vanhan isännän tahto oli, että Santeri jatkaisi isäntänä. Katrin ehdotuksesta Santeri vuokraa Ruuhiniemen, ja voi näin jatkaa isäntänä. Katrista tulee talon emäntäpiika.

Leena saa sattumalta käsiinsä hatun, josta Tervola veti arpaliput. Tomuttaessaan hattua hän huomaa siinä pienen salataskun, johon Tervola kätki arpalipun. Katrin tulevaisuus Ruuhiniemessä joutuu uhatuksi Santerin aikoessa avioon Veikkolan Annastiinan kanssa. Annastiina alkaa levittää juoruja Katrista. Santeri uskoo näihin panetteluihin ja haluaa Katrin lähtevän. Sekä Leena että Katri ilmoittavat lähtevänsä talosta heti Annastiinan ja Santerin kihlajaisten jälkeen. Kihlajaispäivänä Ruuhiniemeen saapuvat Tervola, nimismies ja Juuso, joka on jälleen havittelemassa Katria morsiamekseen. Leena osoittaa nimismiehelle, että Tervola huijasi arvonnassa. Arvonnan tulos mitätöityy sen siliän tien. Annastiinan arveluttavat Vaakerlunti-seikkailut paljastuvat puolestaan Juuson kautta, joka möläyttää ne kihlajaisvieraille. Suomukset putoavat Santerin silmiltä. Hän ajaa talostaan ulos Tervolan, Annastiinan ja muutkin markkinaseikkailijat. Katri ja Santeri päättävät mennä naimisiin. Santerista tulee lopulta Ruuhiniemen isäntä ja Katrista emäntä.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Tuotanto ja julkaisu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Auni Nuolivaara kirjoitti 1930-luvulla maalaisromaanit Paimen, piika ja emäntä (1936), Isäntä ja emäntä (1937) sekä Päivä ja ehtoo (1938). Af Hällströmin elokuva perustuu lähinnä trilogian toiseen osaan. Kolmannen osan tapahtumat eivät ole lainkaan mukana elokuvassa. Nuolivaaran romaanitrilogia alkaa vuodesta 1852, mutta elokuvaversiossa tapahtumat siirrettiin 1900-luvun vaihteen tienoille.[1]

Paimen, piika ja emäntä kuvattiin kesällä 1938 Orivedellä. Elokuva oli Väinän Filmin esikoisteos, mutta sen yleisömenestys oli niin huono, että yhtiön toiminta keskeytettiin. Vuonna 1944 yhtiö jatkoi toimintaansa muiden suomalaisten elokuvayhtiöiden tuotantojen levittäjänä ja ulkomaalaisten elokuvien maahantuojana. Yhtiö fuusioitiin Oy Kinostoon 1976.[1]

Finnkino Oy on julkaissut elokuvan DVD:nä.

Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilta-Sanomat arvioi, että Auni Nuolivaaran romaanin maaseutuhenkisyys, hämäläisyys ja elämisen ilmapiiri olivat saaneet aidontuntuisen elokuvatulkinnan. Käsikirjoitusta moitittiin kuitenkin hitaasti eteneväksi, draaman kululle olennaiset nousut ja laskut puuttuivat. Kontula sai ruusuja Katrin vaikeana pidetystä roolista.[2]

Vuonna 1990 kriitikot näkivät elokuvassa enää lähinnä kulttuurihistoriallista arvoa. Af Hällströmin näyttelijäohjaus tuomittiin kömpelöksi, replikointia pidettiin kehnona ja äänitystä kamalana.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomen kansallisfilmografia 2, s. 278.
  2. a b Suomen kansallisfilmografia 2, s. 277.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]