Paavo Ottelin
Paavo Eliel Ottelin (4. marraskuuta 1899 Tornio – 23. huhtikuuta 1928) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan Valkoisen armeijan riveissä.[1][2]
Perhe ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ottelinin vanhemmat olivat filosofian maisteri Kaarlo Eliel Ottelin ja Olga Johanna Niemi. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1926 Anna Voutilaisen kanssa. Hän erosi Kokkolan suomalaisessa yhteiskoulun 7. luokalta liittyäkseen jääkäriliikkeeseen. Hän kävi Haminan taistelukoulun vuonna 1918 ja Tykistöupseerien täydennyskurssin vuonna 1923.[1][2]
Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ottelin liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 11. huhtikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella. Pataljoonan rintamakomennuksen jälkeen hänet siirrettiin 2. konekiväärikomppaniaan 11. heinäkuuta 1917 alkaen.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ottelin astui Suomen armeijan palvelukseen aliupseeriksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan ensin 8. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan, josta hänet määrättiin 6. maaliskuuta 1918 alkaen 4. Jääkärirykmentin 9. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Viipurissa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ottelin palveli sisällissodan jälkeen 4. jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona 4:ssä, josta hänet siirrettiin 6. heinäkuuta 1918 Kaartin jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan. Jalkaväestä Ottelin siirtyi tykistöön ensin 27. lokakuuta 1918 oppilaaksi Lappeenrannan tykistöupseerikursseille, josta hänet kurssin päätteeksi määrättiin kenttätykistörykmentti 2:n 2. patteriin. Kenttätykistörykmentistä hänet siirrettiin 26. syyskuuta 1919 patterinpäälliköksi Rannikkotykistörykmentti 3:n 3. patteristoon. Patteristossa hän toimi usean eri patterin päällikkönä. Rannikkotykistörykmentti 3:sta hänet komennettiin 24. tammikuuta 1925 opettajaksi Rannikkotykistön kapitulanttikouluun, josta hän erosi sairauden takia 31. maaliskuuta 1928.[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
   |
|