Paavo Halttu
| Paavo Halttu | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 4. kesäkuuta 1914 Oulu |
| Kuollut | 19. lokakuuta 1976 (62 vuotta) Helsinki |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
 Suomi |
| Palvelusvuodet | 1933 – 1973 |
| Komentajuudet |
Jääkäripatteristo (1957) Karjalan Tykistörykmentti (1962) |
| Sotilasarvo | Kenraaliluutnantti |
| Kunniamerkit | SL 1.lk komentajamerkki |
Paavo Oskari Halttu (4. kesäkuuta 1914 Oulu – 19. lokakuuta 1976 Helsinki) oli suomalainen yleisesikuntaupseeri, arvoltaan kenraaliluutnantti. Halttu syntyi Oulussa 4. kesäkuuta vuonna 1914. Hänen vanhempansa olivat veturinkuljettaja Juho Antti Halttu ja Maria Katariina o.s. Mällinen. Haltun puoliso vuodesta 1938 oli pankkivirkailija Hilkka Annikki Charlotta o.s. Heinonen (1919–1999). Heillä oli kaksi tytärtä. [1]
Paavo Halttu kirjoitti ylioppilaaksi Oulun yhteislyseosta 1932 ja opiskeli tämän jälkeen Kadettikoulun kurssilla numero 17 vuosina 1933–1935. Ennen talvisodan syttymistä Halttu palveli nuorempana upseerina Kenttätykistörykmentti 2:ssa ja Jyväskylän sotilaspiirin esikunnassa.
Toiminta sotien aikana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talvisodan sytyttyä Halttu palveli KTR 2:ssa patteriston upseerina Karjalankannaksella. Välirauhan aikana hän toimi patterin päällikkönä ja aliupseerikoulun johtajana 3. Prikaatissa. Jatkosodan sytyttyä kesäkuussa 1941 Halttu toimi Patteriston komentajana KTR 7:ssa Karjalankannaksella, ja viimeisenä sotavuotena tykistöosaston päällikkönä Kannaksen ryhmän esikunnassa ja IV Armeijakunnan esikunnassa.
Sodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1945 Halttu toimi tykistökomentajana Armeijakunnan esikunnassa ja Tykistökoulun opettajana. Vuosina 1946–1948 Halttu opiskeli Sotakorkeakoulun sotatalousosastolla ja toimi tämän jälkeen Pääesikunnan tykistötoimistossa toimistoesiupseerina, eli toimistopäällikön lähimpänä alaisena. Vuosina 1951–1952 Halttu oli PE:n ampumateknillisen toimiston toimistopäällikkönä ja tämän jälkeen toimistoesiupseerina PE:n ballistisessa toimistossa. 1957 Halttu toimi Jääkäripatteriston komentajana ja vuosina 1958–1962 esikuntapäällikkönä I Divisioonan esikunnassa. Tämän jälkeen Halttu toimi lyhyen aikaa vuonna 1962 Karjalan Tykistörykmentin komentajana ja siirtyi sieltä Pääesikuntaan taisteluvälinepäälliköksi vuosiksi 1962–1966. Ennen reserviin siirtymistään hän toimi vielä Pääesikunnan koulutuspäällikkönä vuosina 1966–1973. [2]
Ylennykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Reservin vänrikki 1933
- Vänrikki 1935
- Luutnantti 1937
- Kapteeni 1940
- Majuri 1942
- Everstiluutnantti 1952
- Eversti 1958
- Kenraalimajuri 1963
- Kenraaliluutnantti 1964
Kunniamerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen Leijonan suurristi
- Suomen Leijonan 1.lk komentajamerkki
- 2.lk Vapaudenristi rauhan ajan ansioista
- 3.lk Vapaudenristi miekkojen kera
- 4.lk Vapaudenristi miekkojen kera
- Talvisodan muistomitali
- Jatkosodan muistomitali
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ http://haudat.genealogia.fi/php/haudat1f.php?coun=fi&lang=fi&code=93&id=27806 (Arkistoitu – Internet Archive) Paavo Haltun ja appivanhempien hautakivi Helsingin Malmin hautausmaalla
- ↑ Kadettiupseerit 1920-1985, s. 126. Kadettikunta r.y., 1985. ISBN 951-99690-4-7.