Paavali

Wikipedia
Ohjattu sivulta Paavali Tarsoslainen
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee apostoli Paavalia. Muita Paavaleita katso Paavali (täsmennyssivu).
Andrei Rubljov, Pyhä Apostoli Paavali, noin 1410.

Paavali Tarsolainen (n. 3146364, hepreaksi ‏שאול התרסי‎‎, Šaʾul HaTarsi, lat. Paulus) oli Uuden Testamentin mukaan varhaiskristillinen teologi ja lähetyssaarnaaja. Häntä pidetään apostolina, vaikka hän ei alkujaan kuulunutkaan Jeesuksen 12 apostolin joukkoon. Toimiessaan aktiivisesti juutalaisessa fariseusten lahkossa hän käytti ympäri­leikkauksessa saamaansa juutalaista nimeä Saul (vuoden 1938 raamatunsuomennoksessa Saulus), mutta käännyttyään alkoi käyttää roomalaista nimeään Paulus, joka suomenkielisessä Raamatussa on Paavali.[1]

Paavali oli ensimmäisen kristillisen sukupolven merkittävin uskonoppinut. Hän julisti evankeliumia ja perusti seurakuntia kolmen vuosikymmenen ajan Rooman valtakunnan itäosiin.[2] Paavalin kirjeet näyttivät suunnan kristinuskolle ja sen tulkinnalle. Hän otti etäisyyttä juutalaisiin tapoihin, joten myös pakanoiden oli helpompi kääntyä kristinuskoon.[2].

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristittyjen vainoaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rembrandtin maalaus Paavalista vuodelta 1635.

Paavali oli Apostolien tekojen mukaan kotoisin Kilikian Tarsoksesta.[3] Hänen syntymäaikaansa ei voida määrittää, mutta yleisesti hänen arvioidaan syntyneen muutama vuosi ajanlaskumme alun jälkeen.[4] Paavali sai ympärileikkauksessa nimen Saul. Varsinaiselta ammatiltaan hän oli teltantekijä.[5] Hänen isänsä oli palvellut Rooman armeijassa ja saanut perinnöllisen Rooman kansalaisuuden itselleen ja lapsilleen. Ammattinsa ansiosta hän on kyennyt antamaan lapsilleen uskonnollisen kasvatuksen.

Paavali oli alun perin fariseus.[6][7] Farisealaisen kasvatuksen hän sai varakkaan ja oppineen perheensä tukemana kuuluisalta rabbi Gamaliel Vanhemmalta[3], ja hän itse valmistui lopulta rabbiksi. Hän pääsi opintojensa jälkeen jäseneksi Synedrioniin eli juutalaisten suureen neuvostoon, sillä hän kertoo äänestäneensä kristittyjen vainojen puolesta.[6]

Jouduttuaan tekemisiin kristittyjen kanssa Paavali ryhtyi ensin ankarasti vainoamaan heitä. Hänen sanotaan muun muassa hyväksyneen ensimmäisen marttyyrin Stefanoksen surmaamisen.[8] Paavali kääntyi kuitenkin itse kristinuskoon noin vuonna 33lähde?, ja hänestä tuli uuden uskonnon huomattavin ja vaikutus­valtaisin puolestapuhuja.[4]

Kääntyminen apostoliksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paavalin kääntymys.

Paavali ei ilmeisesti koskaan tavannut maanpäällistä Jeesusta henkilökohtaisesti,[4] mutta kertoi ylösnousseen Kristuksen ilmestyneen hänelle.[9] Luukas kuvaa Apostolien teoissa Kristuksen ilmestymistä Paavalille valona Damaskon tiellä ja kertoo tämän kuulleen Jeesuksen äänen siinä.[10] Luukkaan mukaan Paavalin kokema Kristuksen kohtaaminen oli siis aivan toisenlainen kuin ne, jotka muut apostolit olivat sitä ennen kokeneet hänen ylösnousemuksensa ja taivaaseenastumisensa välisenä aikana. Paavali itse kuitenkin katsoi kohdanneensa ylösnousseen Kristuksen oleellisesti samalla tavalla kuin muutkin apostolit, joskin viimeisenä[11] ja kertoo nähneensä Jeesuksen.[12] Apostolien tekojen mukaan Paavali menetti näkönsä kirkkaan näyn vuoksi ja kuuli kehotuksen mennä tapaamaan kristittyä nimeltä Ananias. Ananias julisti hänelle evankeliumia, jolloin Paavali sai näkönsä takaisin, kastettiin, tuli täytetyksi Pyhällä Hengellä ja koki kääntymyksen.[13]

Kokemukseen on saattanut liittyä jonkinlaista kirkkautta, sillä Paavali kuvaa useammassa kohdassa Kristuksen kasvoilta säteilevää kirkkautta,[14] joskin on mahdollista että kyseessä on vain kielikuva. Paavali oletettavasti tiesi, minkälaisia Pietarin (Keefaan) kokemukset olivat olleet, sillä kolme vuotta kääntymisensä jälkeen hän oli noin kaksi viikkoa tämän vieraana.[15] Paavali itse uskoi kohdanneensa ylösnousseen Jeesuksen ja ymmärsi tämän kohtaamisen kutsumusnäyksi, jossa hänet kutsuttiin julistamaan evankeliumia. Tämä kokemus sai hänet kääntymään kristinuskon vainoajista sen puolelle ja vaihtamaan nimensä.[10]

Paavalin kääntymisen muistopäivää on kristikunnassa paikoitellen vietetty 25. tammikuuta. Ennen vuotta 1774 se oli Suomessakin pyhäpäivä[16], ja nykyäänkin sama päivä on Paavalin nimipäivä.

Lähetystyöntekijä ja teologi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkijoiden rekonstruktio Paavalista.

Paavalista tuli varhaisen kristikunnan tärkein lähetystyöntekijä ja ensimmäinen teologi. Raamatun kanonisoidut kirjeet eri seurakunnille sisältävät suuren määrän Paavalin teologiaa ja Apostolien teot kertovat kolmesta Paavalin tekemästä lähetysmatkasta. Ensimmäisen lähetysmatkansa Paavali teki Syyrian ja Kilikian paikkakunnille.[17] Syyrian kristillisen lähetystyön keskuksena toimi silloin Antiokia. Sikäläisestä seurakunnan johtajasta, Barnabaksesta tuli Paavalin tukija ja työpari. Paavali oli Rooman kansalainen, toisin kuin monet muista kristinuskon varhaisvaiheiden vaikuttajista. Tämä helpotti hänen toimintaansa valtakunnan alueella.

Antiokian kausi ja apostolien kokous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jerusalemin apostolikokouksessa 40-luvun lopulla sovittiin työnjaosta Paavalin ja Jerusalemin seurakunnan johtajien välillä. Nämä johtajat, Jaakob, Pietari ja Johannes keskittyivät työhön juutalaisten, Paavali ja Barnabas taas muiden kansojen eli pakanoiden keskuudessa. Apostolikokouksessa sovittiin, ettei Paavalin perustamia pakanakristillisiä seurakuntia velvoitettu noudattamaan Vanhan testamentin lakia eikä juutalaisia tapoja.[18] Tämä sopimus aiheutti myöhemmin närää esimerkiksi Paavalin ja Pietarin välille. Paavali moitti Pietaria ulkokultaisuudesta, koska tämä suosi juutalaiskristittyjen ateriasäädöksiä , joista monet kristinuskoon kääntyneet juutalaiset pitivät kiinni, eikä ollut suostunut pakanakristittyjen kanssa samalle aterialle. Myös Paavalin ja Barnabaan yhteistyö lopulta katkesi samasta syystä.[19]

Toinen ja kolmas lähetysmatka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jerusalemissa pidetyn apostolien kokouksen jälkeen Paavali lähti toiselle lähetysmatkalleen. Sen hän aloitti kulkemalla jälleen Syyrian ja Kilikan kautta,[19], mutta hän jatkoi matkaansa Makedonian Filippiin[20] sekä edelleen muun muassa Tessalonikaan[21], Ateenaan[22] ja lopulta Korinttiin, jossa hän asui puolitoista vuotta[23], ennen kuin palasi Antiokiaan.[24] Kaikille näille paikkakunnille hän perusti seurakuntia.

Antiokiasta Paavali lähti myöhemmin vielä kolmannelle lähetysmatkalle[25], jolla hän kävi muun muassa Efesoksssa[26].

Paavali joutui monesti virkavallan käsiin ja kärsi muutenkin elämänsä aikana paljon.[27] Hän esimerkiksi sai ruoskaniskuja ja raippoja, joutui kivitetyksi, kärsi kolmesti haaksirikon ja näki nälkää. Koska Paavali ei kuulunut Jeesuksen 12 apostolin joukkoon, kaikki eivät pitäneet häntä täysivaltaisena apostolina, ja hän joutui monesti puolustamaan valtuutustaan. Hän kuitenkin piti myös itse itseään vähäisimpänä apostoleista, koska oli aiemmin vainonnut kristittyjä.[28]

Matka Roomaan ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Apostolien tekojen loppuluvuissa kerrotaan, että kun Paavalia vastaan oli nostettu oikeusjuttu[29], hänet vangittiin ja vietiin laivalla Roomaan.[30]. Matkan varrella hän joutui haaksirikkoon, mutta pelastautui Maltaan[31], ja vasta kolmen kuukauden kuluttua matkaa voitiin jatkaa Roomaan.[32] Hän asui Roomassa kaksi vuotta ja julisti siellä evankeliumia.[33]

Raamatussa ei kerrota Paavalin kuolemasta. Kristillisen perimätiedon mukaan Pietari ja Paavali kuitenkin teloitettiin Neron kristittyjen vainoissa, mahdollisesti samana vuonna. Koska Paavali oli Rooman kansalainen, hänet mestattiin miekalla. Tarkasta vuodesta ei ole varmuutta, mutta useimmiten Paavalin kuolinvuosi ajoitetaan keisari Neron vainoihin tai sen kynnykselle vuoteen 63 tai vuoteen 64.[34]

Paavalin hauta sijaitsee mahdollisesti San Paolo fuori le mura -basilikassa. Haudasta löydetyt luut kuuluvat hiiliajoitustutkimusten perusteella ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla eläneelle henkilölle.[35]

Teologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paavalin teologian keskeinen ajatus liittyi hänen käsitykseensä Kristuksen ylösnousemuksesta ja läsnäolosta uskovassa. Kun ihminen uskoo ja hänet kastetaan Kristuksen nimeen, Kristus asettuu asumaan häneen ja vapauttaa hänet synnin vallasta. Tämän seurauksena kääntyneessä syntyy halu elää Jumalan tahdon mukaan ja osallistua paikallisen seurakuntayhteisön elämään.

Tekstit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paavalin kirjeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Paavalin kirjeet

Paavali piti yhteyttä perustamiinsa seurakuntiin kirjeitse ja työtovereiden välityksellä. Hänen kirjeensä näyttivät suunnan kristinuskolle ja sen tulkinnalle. Paavali otti etäisyyttä juutalaisiin tapoihin, joten myös pakanoiden oli helpompi kääntyä kristinuskoon. Paavalin kirjeitä kopioitiin ja leviteltiin laajalti. Antiikin maailman tyyliin tämä antoi monille kirjoittajille kimmokkeen laatia niin sanottuja pseudepigrafisia kirjeitä eli kirjoittaa omaa tekstiä kuuluisamman Paavalin nimissä.[2]

Paavalin nimissä on laadittu 13 kirjettä, mutta yleisesti Paavalin aidoiksi kirjeiksi luetaan seitsemän tekstiä:[2]

Paavalin kirjeet ovat syntyneet sanelemalla kirjurille. Ne eivät ole uskonnollisia tutkielmia, vaan vastauksia seurakunnan päivittäisiin asioihin. Kirjeiden rakenne noudattaa tiettyä kaavaa. Ensin Paavali mainitsee kirjoittajan tai kirjoittajien nimet ja sen jälkeen vastaanottajien nimet. Alkutervehdyksen jälkeen seuraa kiitosrukous. Runko-osassa kerrotaan varsinainen asia. Lopuksi Paavali kertoo matkasuunnitelmistaan ja lähettää terveisiä ystävilleen.[36]

Paavalin koulukunnan kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paavalin kuoleman jälkeen hänen perinteensä säilyi seurakunnissa ja hänen kirjeensä saivat jatkuvasti uusia lukijoita. Ajan kuluessa huomattiin, että Paavalin kirjeiden sisällöt eivät enää vastanneet seurakuntien uusiin ajankohtaisiin kysymyksiin. Paavalin kuoleman jälkeen seurakunnat olivat vakiinnuttaneet asemansa ja kristinusko oli etääntynyt yhä enemmän juutalaisista juuristaan.[37]

Muuttuneet olosuhteet vaativat lisäopastusta ja niinpä Paavalin nimissä laadittiin uusia teoksia. Tätä kirjallisuutta kutsutaan Paavalin koulukunnan kirjallisuudeksi eli deuteropaavalilaiseksi kirjallisuudeksi. Antiikin aikana toisen nimissä julkaiseminen eli pseudepigrafia oli täysin hyväksyttävää eikä se vaikuttanut tekstin arvovaltaan. Todennäköisesti lukijat usein tiesivät, että kyse ei ollut aidosta historiallisesta tekstistä. Sitä luettiin mikäli tekstin kirjoittajaksi mainittiin arvovaltainen henkilö, ja mikäli teksti oli vakuuttavaa.[37]

Paavalin kirjeistä kuutta pidetään Paavalin koulukunnan kirjallisuutena. Suurin yksimielisyys vallitsee neljästä kirjeestä:[37]

Loput kaksi kirjettä jakavat tutkijoita ja ne jätetään yleensä syrjään Paavalin oppia tutkittaessa:.[37]

Kaikki Paavalin 13 kirjettä antavat ymmärtää olevansa itse Paavalin kirjoittamia. Tekstien jakaminen aitoihin ja Paavalin jälkeisiin on suoritettu vertaamalla oppia, kirjoittamistyyliä, kirjoittajan tilannetta ja seurakunnan tilannetta. Seitsemän aitoa kirjettä on tunnistettu niiden yhtäläisen uskonopin ja kirjeiden yhtäläisyyden Paavalin elämänvaiheiden kanssa. Esimerkiksi pastoraalikirjeiden eli seurakunta elämään ohjeistavien kirjeiden näkemys seurakunnan viroista viittaa ensimmäisen vuosisadan lopun tilanteeseen.[37]

Paavali Apostolien teoissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Apostolien teot

Apostolien tekojen kirjoittaja uhraa yli puolet papyruksestaan Paavalin vaiheiden kuvaukselle. Luukkaan väitetään kirjoittaneen Luukkaan evankeliumin ja Apostolien teot. Kirjoittajan nimeä ei tosin mainita missään vaiheessa, vaan kirjat liitettiin Luukkaaseen toisella vuosisadalla. Samoin ei ole varmuutta onko kyseessä sama Luukas, joka mainitaan Paavalin kirjeissä.[38]

Kirjoittajaa on pidetty Paavalin matkakumppanina, koska hän kirjoittaa ajoittain me-muodossa. Toisaalta kirjoittaja katoaa ajoittain näyttämöltä ja jatkaa minä-muodossa. Kirjoittaja ei kerro mitään itsestään tai toimistaan matkakumppanina. Apostolien teoissa ei ole suoria merkkejä, että kirjoittaja olisi henkilökohtaisesti tuntenut Paavalin.[38]

Luukas omisti yli puolet Apostolien teot -kirjastaan Paavalin lähetysmatkojen kuvaukselle. Siksi olisi syytä olettaa, että Luukas olisi nojautunut Paavalin kirjoittamiin kirjeisiin. Tässä oletuksessa on kaksi ongelmaa. Ensinnäkin Luukas ei mainitse, että Paavali edes olisi kirjoittanut kirjeitä. Toiseksi Luukkaan kuvaus Paavalista poikkeaa huomattavasti Paavalin kirjeiden kuvauksesta.[39]

Luukas ratkaisi kristinuskon suhtautumisen juutalaiseen lakiin eri tavalla kuin Paavali. Tämä on vääristänyt Apostolien tekojen kuvaa Paavalista. Luukkaan mukaan Mooseksen laki velvoittaa edelleen juutalaiskristittyjä.[40] Tämä ei sovi yhteen Paavalin kirjeiden sanoman kanssa.[41] Luukas ei muokannut kuvaa Paavalista vain teologisista ja julistuksellisista syistä. Luukas ihaili Paavalia ja kuvasi hänet suurmiehenä. Hän loi kuvan silotellusta, itsevarmasta ja diplomaattisesta miehestä, joka erosi Paavalin kirjeiden esittelemästä miehestä.[41]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kuula, Kari: Paavali: Kristinuskon ensimmäinen teologi. Logos. Helsinki: Edita, 2001. ISBN 951-37-3455-2.
  • Kuula, Kari & Nissinen, Martti & Riekkinen, Wille: Johdatus Raamattuun. 2. tarkistettu ja korjattu painos. Helsinki: Kirjapaja, 2008. ISBN 978-951-607-648-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Apt. 13:9
  2. a b c d Kuula, Nissinen & Riekkinen 2008, s. 251–253.
  3. a b Ap. t. 22:1-3
  4. a b c Michael H Hart: Ihmiskunnan 100 suurinta, maailmanhistorian sata merkittävintä henkilöä tärkeysjärjestyksessä, s. 39-43. Suom. Risto Mäenpää. Artefakti Oy, 1979. ISBN 951-99229-1-1.
  5. Ap. t. 18:1-3
  6. a b Ap. t. 26:1-5
  7. Fil. 3:3-5
  8. Ap. t. 8:1
  9. Gal. 1:16
  10. a b Ap. t. 9:1-7
  11. 1. Kor. 15:5-8
  12. 1. Kor. 9:1
  13. Ap. t. 9:8-18
  14. 2. Kor. 3:18
  15. Gal. 1:18
  16. Oja, Heikki: Aikakirja, s. 166. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-16334-5.
  17. Ap. t. 13:1-41
  18. Apt. 15:7–21
  19. a b Ap.t. 15:36–41
  20. Ap. t. 16:9-15
  21. Ap. t. 17:1-9
  22. Ap. t. 17:15-34
  23. Ap. t. 18:1-17
  24. Ap. t. 18:22
  25. Ap. t. 18:1
  26. Ap. t. 19:1-21
  27. Kor. 11:23–28
  28. 1. Kor. 15:9
  29. Ap. t. 26
  30. Ap. t. 27:1
  31. Ap. t. 27:27-44
  32. Ap. t. 28:11-16
  33. Ap. t. 30-31
  34. Kuula, Kari, s. 114–115
  35. Tutkimus: Apostoli Paavalin haudan ruumis ajanlaskun alusta Helsingin sanomat
  36. Kuula, Nissinen & Riekkinen 2008, s. 254–257.
  37. a b c d e Kuula, Nissinen & Riekkinen 2008, s. 269–273
  38. a b Kuula, Kari, s. 48–49
  39. Kuula, Kari, s. 50–52
  40. Apostolien teot 15 Raamattu.
  41. a b Kuula, Kari, s. 53–55

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Badiou, Alain: Apostoli Paavali. Helsinki: Gaudeamus, 2011.
  • Bornkamm, Günther: Paul, apôtre de Jésus-Christ. Käänt. Lore Jeanneret. Genève: Labor & Fides, 1971.
  • Breton, Stanislas: Saint Paul. PUF, 1998.
  • Eskola, Timo: Paavali: kärsimyksen ja lohdutuksen apostoli. Arkki, 2002. ISBN 978-951-618-531-9.
  • Mustakallio, Antti: Paavali. Kristinuskon vaikuttajat. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-31301-5.
  • Mustakallio, Antti & Aejmelaeus, Lars (toim.): Paavali valokeilassa. Suomen eksegeettisen seuran julkaisuja 96. Helsinki: Suomen eksegeettinen seura, 2008. ISBN 978-951-9217-51-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Paavali.
  • Prat, Ferdinand: St. Paul Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)