PPD-34

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
PPD-34
Tyyppi Konepistooli
Valmistusmaa  Neuvostoliitto
Valmistusvuodet 1934-1939
Tekniset tiedot
Kaliiperi(t) 7,62x25mm Tokarev
Aseen pituus 785 mm
Piipun pituus 260 mm
Paino (tyhjänä) 3,12 kg
Lipas Tankolipas tai rumpulipas
Kapasiteetti 25 (tankolipas) tai 73 (rumpulipas) patruunaa
Ammuksen lähtönopeus 381 m/s
Tulinopeus (laukausta/min) 800 lks/min
PPD-40
Tyyppi Konepistooli
Valmistusmaa  Neuvostoliitto
Valmistusvuodet 1935-1941
Tekniset tiedot
Kaliiperi(t) 7,62x25mm Tokarev
Aseen pituus 788 mm
Piipun pituus 273 mm
Paino (tyhjänä) 3,20 kg
Lipas Tankolipas tai rumpulipas
Kapasiteetti 25 (tankolipas) tai 71 (rumpulipas) patruunaa
Ammuksen lähtönopeus 489 m/s
Tehokas kantama Tehokas kantama 160 metriä.
Tulinopeus (laukausta/min) 1 000 lks/min

PPD-34 (ППД-34, ven. Пистолет-пулемёт Дегтярёва, Pistolet-pulemjot Degtjarjova) on Vasili Degtjarjovin 1930-luvulla Neuvostoliitossa kehittämä konepistooli, joka oli käytössä toisessa maailmansodassa ja talvisodassa.

PPD-34 on rakenteeltaan lähes suora kopio saksalaisesta MP 28 -konepistoolista. Palveluskäyttöön ase tuli ensimmäistä kertaa vuonna 1935. Aseen myöhempi malli PPD-34/38 sisälsi lipasratkaisuaan lukuun ottamatta vain vähäisiä muutoksia alkuperäiseen. Se varustettiin Suomi-konepistoolin rumpulippaan lähes suoralla kopiolla, johon aseen Suomi-konepistoolista poikkeavan tukkiratkaisun vuoksi jouduttiin lisäämään "syöttökaula".


PPD-34- ja PPD-34/38-malleja valmistettiin yhteensä 4 174 kappaletta vuosina 1934–1939.

Suomessa sotasaaliiksi saadut ko. malliset konepistoolit, arviolta 300–400 kappaletta, jaettiin kotijoukkojen ja rannikkopuolustuksen käyttöön.[1]

PPD-40[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edelleen kehitelty PPD-40 (ППД-40, Pistolet-pulemjot Degtjareva, obrazets 1940 goda) oli ensimmäinen massatuotettu neuvostoliittolainen konepistooli, jota valmistettiin 86 986 kappaletta vuosina 1940–1941. Suurin rakenteellinen ero edeltävään malliin oli tukin muuttaminen kaksiosaiseksi, mikä mahdollisti "syöttökaulattoman" Suomi-konepistoolin rumpulippaan kopion käytön. Ase oli kuitenkin liian monimutkainen ja kallis todelliseen massatuotantoon, ja vuoden 1941 lopulla sen korvasi PPŠ-41, joka kuitenkin peri edeltäjältään rumpulippaansa.

Suomessa sotasaaliiksi saadut PPD-40-konepistoolit, arviolta noin 150 kappaletta, jaettiin kotijoukkojen ja rannikkopuolustuksen käyttöön..[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]