PPŠ-41

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
PPŠ-41
Пистолет-пулемет системы Шпагина обр. 1941.jpg
Tyyppi Massasulkuinen konepistooli
Valmistaja Eri tehtaat Neuvostoliitossa
Valmistusmaa Neuvostoliitto
Valmistusvuodet 1941–1951[1]
Tekniset tiedot
Kaliiperi(t) 7,62 × 25 mm Tokarev M1930
Aseen pituus 842 mm
Piipun pituus 270 mm
Paino (tyhjänä) 3,5 kg (tyhjä), 4,1 kg (täysi tankolipas), 5,3 kg (täysi rumpulipas)
Lipas tankolipas, rumpulipas
Kapasiteetti tankolipas 35, rumpulipas 72 patruunaa
Ammuksen lähtönopeus n. 430 m/s
Tulinopeus (laukausta/min) 900–1000 lks/min

PPŠ-41 (ven. ППШ-41 = 7,62 мм пистолет-пулемёт Шпагина образца 1941 года; 7,62 mm Pistolet-pulemjot Špagina obraztsa 1941 goda; myös PPSh-41) on Georgi Špaginin suunnittelema neuvostoliittolainen konepistooli, josta tuli toisen maailmansodan valmistetuimpia aseita.

PPŠ-41:n edeltäjiä olivat Vasili Degtjarjovin suunnittelemat PPD-34, PPD-34/38 ja PPD-40, jotka muistuttivat läheisesti saksalaista Bergmann MP28:aa.

PPD:t olivat monimutkaisia ja kalliita valmistaa, ja PPŠ suunniteltiin halvaksi massatuotantovaihtoehdoksi: piippua lukuun ottamatta kaikki metalliosat olivat teräslevystä prässättyjä. Sodan loppuun mennessä valmistettiin yli kuusi miljoonaa asetta. Vuodesta 1942 tuli käyttöön nopeammin ja halvemmalla valmistettava 35 patruunan tankolipas; sen ohella oli edelleen käytössä myös 71 patruunan rumpulipas.

Saksalaiset arvostivat sotasaaliiksi saatuja aseita jopa siinä määrin, että suunnittelivat niiden käyttöönottoa 9 mm:n patruunalle muunnettuna. 7,62 × 25 mm:n ja 9 mm:n Parabellum-patruunat olivat niin samanlaisia, että muutokseen tarvittiin vain 9 mm:n piippu ja adapteri MP38/40 32 -patruunan lippaiden käyttämiseksi. Muunnettu ase nimettiin MP41(r):ksi, mutta sitä tai pelkkiä muutososia valmistettiin vain ehkä muutamien tuhansien kappaleiden erä, eikä niitten käytöstä ole kovinkaan paljon tietoja. Lisäksi muutos riisti aseelta sen suurimman valtin eli suuripanosmääräisen rumpulippaan käytön.

Jatkosodan aikana suomalaiset saivat PPŠ-41:tä sotasaaliiksi noin 2 500 kpl. Jatkosodan aikana rintamajoukkojen lisäksi niitä käyttivät kotirintaman joukot. Niiden muuntamista 9 × 19 Parabellum -kaliiperiin suunniteltiin myös Suomessa, mutta tämä hanke ei edennyt muutamaa prototyyppiasetta pitemmälle.

PPŠ-41:n rinnalle tuotantoon tuli vuonna 1942 Aleksei Sudajevin suunnittelema halvempi, taittoperällä varustettu PPS-42-konepistooli, josta hetimmiten kehitettiin edelleen PPS-43.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.gewehr.ru/2007/05/22/ppsh41.html

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]