P-61 Black Widow

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Northrop P-61 Black Widow
P-61C Black Widow
P-61:n keulatutka.

Northrop P-61 Black Widow (suom. Mustaleski) oli Yhdysvaltain ensimmäinen yöhävittäjäksi suunniteltu kone. Sen keulassa oli tutkalaitteisto, jonka avulla kahden tai kolmen hengen miehistö löysi viholliskoneen täydellisessä pimeydessäkin. Konetyypin runkoratkaisu oli suunnilleen täysin vastaavanlainen, kuin esimerkin vuoksi Lockheed P-38 Lightningissa: kaksiosainen puomipyrstö joissa molemmat mäntämoottorit, ja jonka ohjaamo sijaitsi erillisessä keskikehdosa peräsinpuomien välissä. Korkeusvakaajan sijainti oli peräsinpuomien välissä.

Prototyyppiä XP-61 kokeiltiin 1942 ja tuotantokoneiden valmistus alkoi loppuvuodesta 1943. P-61 lensi ensimmäiset taistelulentonsa yöhävittäjänä Euroopassa 3. heinäkuuta 1944. Tyynellämerellä Black Widow teki ensimmäiset pudotuksensä 6. heinäkuuta. Kun P-61-koneita valmistui, ne korvasivat väliaikaiset Douglas P-70 -koneet USAAF:n yöhävittäjälaivueissa. Toisen maailmansodan aikana Northrop rakensi noin 700 P-61:tä. Alkusarjan A-mallisista 37 lentokoneesta jouduttiin rungon yläpuoliset kauko-ohjatut ampumot poistamaan, niiden aiheuttaman tärinän vuoksi. Viimeiset 41 näistä olivat kesällä 1945 valmistettua P-61C -mallia, joka oli nopeampi ja kykeni toimimaan korkeammalla - sillä siinä oli edeltäjiään vahvemmat, eli voimakkaamman tehoiset moottorit. Northrop valmisti 36 konetta lisää 1946 aseistamattomaksi F-15A -tiedustelukoneeksi. Suuren hyötykuormansa ansiosta, tätä konetyyppiä käytettiin myös Tyynenmeren sotanäyttämöllä öisissä häirintätehtävissä japanilaisia vastaan. Kone pärjäsi suhteellisen hyvin japanilaisia hävittäjäkoneita vastaan, joista ei useakaan ollut suurinumeroisesti potentiaalinen uhka P-61:lle enää Tyynenmeren sodan loppuvaiheilla. Vertailutiedon vuoksi, koneen maksiminopeus oli 589 km/h. P-61 käytti 2 000 hevosvoiman (1 491 kW) tehoisia Pratt & Whitney R-2800 tähtimoottoreita.[1]

Konetyypin aseistus käsitti 4x 20 mm tykkiä, jotka sijaitsivat koneen keulassa, eli eturungossa alhaalla ja ne ampuivat suoraan eteenpäin. Lisäksi koneen yllä oli kupumainen ja kauko-ohjattu konekivääriasema eli ampumo. Siihen oli sijoitettuna 4x 12,7 mm konekiväärejä. Lisäksi koneen siipiripustimiin saatettiin liittää koneen ulkopuolisesti, sekä pommeja että rakettiaseistusta: joita enintään 726 kg verran (1 600 paunaa/lbs).[2] Konetta kokeiltiin myöskin ohjuksen laukaisualustana, mutta tämä hanke lienee jäänyt vain kokeiluasteelle.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Donald D., 1999: s. 94
  2. Donald D., 1999: s. 94

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]