Bell P-59 Airacomet

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta P-59 Airacomet)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Bell P-59 Airacomet
Bell P-59 Airacomet Daytonan ilmailumuseossa, Yhdysvaltain Ohiossa.
Bell P-59 Airacomet Daytonan ilmailumuseossa, Yhdysvaltain Ohiossa.
Tyyppi hävittäjä, hävittäjäpommittaja
Alkuperämaa  Yhdysvallat
Valmistaja Bell Aircraft Corporation
Ensilento 1942
Esitelty 1944
Valmistusmäärä 50 (A: 20 + B: 30)

Bell P-59 Airacomet oli ensimmäinen yhdysvaltalainen suihkuhävittäjä.[1] Koneen suihkumoottorit perustuivat brittiläisen Frank Whittlen kehittämään Gloster E.28/39:ssä käytettyyn.[2]

Konetyyppi ei häikäissyt lento-ominaisuuksillaan, ja sen ainoa vahva ominaisuus oli suuri lakikorkeus. Kone saavutti huippunopeutensa korkealla, 10 670 metrissä, mikä oli tiedustelulentokoneeksi varsin kelvollinen tuona aikana. Lakikorkeus oli tuohon aikaan sangen kunnioitettava – 14 080 metriä.[3] Testilennot osoittivat P-59 Airacometin olleen asealustana vain keskinkertainen. Huippunopeus oli sama kuin Gloster Meteorilla, 665 km/h.[4] Konetyypin siivet olivat suorat ja trapetsimaiset, mikä oli kehityskaudelle hyvin tunnusomaista.

Konetyypin aseistus oli sijoitettu sen nokkaan ja käsitti 37 mm lentokonetykin ja kolme 12,7 mm konekivääriä. Lisäksi suihkuhävittäjä saattoi kuljettaa ulkopuolisissa ripustuksissa enintään 907 kg verran (2 000 paunaa/lb) pommeja tai raketteja.[5]

Kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koneen tuotantomallia edelsi XP-59A-tutkimuskone, jossa suihkumoottoria kehitettiin.[2] Projekti alkoi Gloster-Whittle E. 28/39:n tehtyä ensilentonsa, jonka jälkeen Power Jetsin kehittämä W.1X-moottori toimitettiin General Electricille.[6] XP-59A lensi ensilentonsa 1. lokakuuta 1942 Murocin tukikohdasta.[7][8] Koelentojen aikaan koneessa oli hämäyksenä propelli.[8]

Koneen moottorit käyttivät keskipakokompressoria.[2][9] General Electric oli päätoimittaja 15:lle moottorille.[2] Suorituskyky oli pettymys: moottorit tuottivat liian vähän työntövoimaa suhteessa painoon ja lentokoneen huippunopeus oli 404 mph 25 000 jalan korkeudessa.[2]

300:sta tilatusta koneesta vain 66 oli valmistettu: 3 kappaletta XP-59A-mallia, 13 kpl YP59A-mallia, 20 kpl P-59A-mallia ja 30 kpl P-59B-mallia.[10] Valmistetuista Airacometeista jäljelle jääneet lahjoitettiin teknisille oppilaitoksille.[2]

Perutusta XP-59B-mallista tuli lopulta Lockheed P-80 Shooting Star.[2]

Alkuperäinen XP-59-tunnus oli varattu XP-52:n seuraajalle, joka käytti mäntämoottoria ja kaksoispyrstöä eikä liittynyt XP-59A-malliin.[11]

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde: lähde?

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 1
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&011.062000011,62 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&013.087000013,87 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&03.06600003,66 m
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&&03704.&&&&003 704 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&02.&&&&002 × General Electric J31-GE-5 -suihkumoottoria; &&&&&&&&&&&&&&08.09000008,90 kN per moottori

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0665.&&&&00665 km/h 10 670 metrissä
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&&&0837.&&&&00837 km
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&014080.&&&&0014 080 m

Aseistus

  • 37 mm tykki
  • 3 × 12,7 mm konekivääriä
  • max. 907 kg raketteja tai pommeja

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Chant, Chris: II Maailmansodan Lentokoneet - 300 tärkeintä konetyyppiä kaikkialta maailmasta, Karisto, 2008, Hämeenlinna, suom. Petri Kortesuo ISBN 978-951-23-5025-4 (s. 38–39) Alkuteos englanniksi: Amber Books, 1999
  • Mondey, David: The Hamlyn Concise Guide to American Aircraft of World War II, Chartwell Books, Lontoo Englanti, ISBN 0-7858-1361-6 (s. 15–16) (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ http://airandspace.si.edu/collections/artifact.cfm?id=A19450016000 (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. ↑ a b c d e f g William E. Burrows: A Bell That Didn’t Ring syyskuu 2005. Air & Space Magazine. Viitattu 17.4.2019.
  3. ↑ Mondey: s. 16
  4. ↑ Chant: s. 39
  5. ↑ Chant: s. 38
  6. ↑ Whittle W.1X Engine Smithsonian National Air and Space Museum. Arkistoitu 14.4.2019. Viitattu 26.4.2019. (englanniksi)
  7. ↑ Tag Archives: Bell XP-59A Airacomet This Day in Aviation. Viitattu 17.4.2019.
  8. ↑ a b Bell XP-59A Airacomet Smithsonian Air and Space Museum. Arkistoitu 12.4.2019. Viitattu 17.4.2019.
  9. ↑ Bell P-59 Airacomet aviation-history.com. Viitattu 17.4.2019.
  10. ↑ Meet the Bell XP-59A Fighter Jet: America’s First Jet Plane National Interest. Viitattu 17.4.2019.
  11. ↑ Bell XP-59 (Model 20) Military Factory. Viitattu 17.4.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Bell_P-59_Airacomet&oldid=20990702#P-59_Airacomet”