Pöytäliina

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vichy-ruudullinen pöytäliina.

Pöytäliina on liina, jolla suojataan pöydän pintaa. Pöytäliinan tarkoitus on myös koristaa pöytää ja vaimentaa astioiden aiheuttamaa melua.[1] Usein pöytäliina on valmistettu puuvillasta tai pellavasta. Vanhimmat tunnetut pöytäliinat esiintyvät 1400-luvun maalauksissa.

Pöytähuopaa, nykyisin villan sijasta usein tekokuituista, käytetään pöytäliinan alla tekemään pöydänpinnasta pehmeämpi ja vaimentamaan astioiden melua.

Kaitaliina on pitkänomaisissa pöydissä käytettävä pitkä ja kapea pöytäliina, joka peittää vain pöytäpinnan keskiosan pöydän leveyssuunnassa. Kaitaliinaa voidaan käyttää pelkästään tai koko pöydän kattavan pöytäliinan päällä erityisen juhlavaa kattausta tavoiteltaessa.[2]

Kateliina on kate- eli aluslautasen päälle asetettava, pyöreä tai neliömäinen, usein pitsistä tehty ohut liina, jonka tarkoitus on estää kolahdus, kun ruokalautanen asetetaan katelautaselle.[3]

Lautasliina on kattauksessa usein näyttävästi taiteltu tai lautasliinarenkaaseen rullattu neliömäinen liina, jonka ruokailija avaa ja asettaa syliinsä ruokailua aloittaessaan.[4]

Pikkuliina eli tabletti on kunkin ruokailijan ruokailuvälinekattauksen alle laitettava noin 30 x 40 cm liina, jollaisia voidaan käyttää myös esimerkiksi kukkamaljakon alla.[5]

Vahakangaspöytäliinaa, kansankielellä ”vakstuukia”, käytetään usein arkiruokailupöydän suojana. Vahakangas oli alunperin öljykangasta muistuttavaa vahakäsiteltyä puuvillakangasta, mutta muovikäsittely korvasi vahan 1950–1960-luvuilla.

Kertakäyttöisiä pöytäliinoja valmistetaan sekä paperista että kuitukankaasta.

Muiden kuin ruokapöytien liinat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muilla kodin pöytäpinnoilla ja pöydänkorkuisten kalusteiden yläpinnoilla käytetään etenkin perinteisessä sisustamisessa pieniä koristeliinoja, jotka peittävät vain osan pinnan keskiosasta. Pyöreillä pöydillä suositaan perinteisesti pyöreitä pitsi- tms. koristeliinoja, suorakulmaisilla pöytätasoilla suorakulmaisia kaitaliinoja.[6] Koristeliinan päälle asetetaan usein jokin koriste-esine. Kukkamaljakon tai huonekasvin alla liina suojelee jossain määrin kalusteen pintaa vesivaurioilta.


Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hellwage-Schmidt, H.: Kaunis kattaus lautasliinoilla. Otava 2000, s. 12
  2. Holm, Thora. 1926. Pöydän kattaminen ja tarjoilu. Helsinki: Kustannus O.Y. Minerva, ks. sivu 21 teoksessa Siira, Jenniina: Tekstiilit Urajärven kartanon keittiössä ja kattauksissa, Kartoitus, tutkimus ja näytteillepanon selvitys 30.4.2012. Metropolia-ammattikorkeakoulu, konservoinnin koulutusohjelma. Viitattu 17.10.2013.
  3. Kattamusopas: Historiaa ja tietoa pöytäkulttuurista. 1987. Helsinki: Forma ry, ks. sivu 16 teoksessa Siira, Jenniina: Tekstiilit Urajärven kartanon keittiössä ja kattauksissa, Kartoitus, tutkimus ja näytteillepanon selvitys 30.4.2012. Metropolia-ammattikorkeakoulu, konservoinnin koulutusohjelma. Viitattu 17.10.2013.
  4. Wulfcrona, Marie Louise. 1997. Servetter: historia, brutningar, skötsel. Stockholm: Nordiska Museet, sivu 18, 38; ks. sivu 16 teoksessa Siira, Jenniina: Tekstiilit Urajärven kartanon keittiössä ja kattauksissa, Kartoitus, tutkimus ja näytteillepanon selvitys 30.4.2012. Metropolia-ammattikorkeakoulu, konservoinnin koulutusohjelma. Viitattu 17.10.2013.
  5. Siira, Jenniina: https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/44824/Jenniina_Siira.pdf?sequence=1 30.4.2012. Metropolia-ammattikorkeakoulu, konservoinnin koulutusohjelma. Viitattu 17.10.2013. . Sivu 50.
  6. Maija Suova (toim.): Emännän tietokirja I–II, 4. uudistettu laitos, s. 1065. WSOY, 1958.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Silpala, Elsa: Eläköön pellava: Perinteisten pöytäliinojen ohjekirja. Hämeenlinna: Fredrika Wetterhoff-säätiö, 1999. ISBN 951-98242-0-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä vaatetukseen, muotiin tai kauneudenhoitoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.