Päiväni Margueritten kanssa
|
|
|
|---|---|
|
|
|
Elokuvajuliste |
|
| Ohjaaja | Jean Becker |
| Käsikirjoittaja | Jean Becker Jean-Loup Dabadie Marie-Sabine Roger (kirja) |
| Tuottaja | Louis Becker Bernard Bolzinger |
| Pääosat | Gérard Depardieu Gisèle Casadesus |
|
|
|
| Valmistusmaa | |
| Tuotantoyhtiö | Studio Canal |
| Ensi-ilta | |
| Kesto | 82 min |
| Alkuperäiskieli | ranska |
|
|
|
| Virallinen sivusto | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Päiväni Margueritten kanssa (La Tête en Friche) on vuonna 2010 ilmestynyt ranskalainen komedia- ja draamaelokuva, jonka on ohjannut Jean Becker.
Elokuva perustuu Marie-Sabine Rogerin samannimiseen romaaniin.
Sisällysluettelo |
Tuotanto [muokkaa]
Elokuvaa kuvattiin Ranskassa vuoden 2009 aikana Ponsin kylässä Charente-Maritimen departementissa.
Juoni [muokkaa]
Germain Chazes (Gérard Depardieu) on keski-ikäinen ja ylipainoinen hanttihommia tekevä mies, joka asuu ranskalaisessa pikkukaupungissa. Hyväsydäminen mutta kielellisesti lahjaton Germain ei ole koskaan pärjännyt kavereilleen sanailuissa. Lapsuuden koulukiusaamisen ohella kotona oman äidin ymmärtämätön suhtautuminen "vahinkona" alkunsa saaneeseen poikaansa ei ole sekään tukenut miehen itsetuntoa. Lohtuna on kaunis bussikuskina toimiva tyttöystävä.
Eräänä päivänä, kun Germain istahtaa tavalliseen tapaansa puistoon laskemaan kyyhkysiä, hän tutustuu 95-vuotiaaseen Margueritteen, joka alkaa lukea miehelle ääneen kirjallisuuden klassikoita: Albert Camus'ta Romain Garya ja Louis Sepulvedaa. Auditiivisen muistin omaava Germain avaa kuulemansa ansiosta oven sanataiteen maailmaan.
Näyttelijät [muokkaa]
- Gérard Depardieu on Germain Chazes
- Gisèle Casadesus on Margueritte
- Claire Maurier on Jacqueline: Germainin äiti
- Maurane on Francine: kahvilan pitäjä
- François-Xavier Demaison on Gardini
- Sophie Guillemin on Annette: bussinkuljettaja
- Patrick Bouchitey on Landremont
- Régis Laspalès on M. Bayle
- Jean-François Stévenin on Joseph (Jojo the cook)
- Lyes Salem on Youssef
- Mélanie Bernier on Stéphanie
Arvioita [muokkaa]
Ilta Sanomien Tarmo Poussun mukaan elokuvan heikkoudet on helppo unohtaa kun katsoo Depardieun ja haurasta vanhuuden valoa säteilevän Gisèle Casadesusin hienoa näyttelijäntyötä.[1]
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Tarmo Poussu: Kaikki elämän kirjat. Ilta-Sanomat, 2011, nro 29.4., s. 44.
Sivulta puuttuu