Pääsiäisen laskeminen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Pääsiäisen laskeminen tarkoittaa pääsiäisen ajankohdan määrittämistä kristillisessä kalenterissa. Varhaiskristilliseltä ajalta periytyvän perussäännön mukaan pääsiäissunnuntai on kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeisenä sunnuntaina. Käytännössä ajankohdan määrittämiseen kuitenkin käytetään kauan sitten vahvistettuja laskusääntöjä, joiden vuoksi pääsiäinen ei joka vuosi ole samaan aikaan kaikissa maissa ja kaikissa kirkkokunnissa.[1]

Juutalaisen pääsiäisen ajankohta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juutalaista pääsiäistä vietetään Nisán-kuun 15. päivästä alkaen. Vuorokausi vaihtuu auringon laskiessa. Karitsa teurastetaan 14. päivänä. Nisan on juutalaisen kuukalenterin ensimmäinen kuukausi, ja sijoittuu kevätpäiväntasauksen tienoille. Koska 12 kuukuukautta on vain 354 päivää, vuodessa on vaihtelevasti joko 12 tai 13 kuukautta sen mukaan, kuinka monta kuukautta kevätpäiväntasausten väliin mahtuu. Aivan vanhastaan 13. kuukauden lisääminen riippui ohran kypsymisestä. Mikäli ohra ei ollut kypsää, lisättiin vuoteen 13. kuukausi (Adar II). Juhlalla on siten yhteys sadonkorjuun aikaan. Myöhemmin kuukausien lisääminen tehtiin taulukon avulla 19 vuoden jaksoissa (Metonin jakso). Kuukausi alkaa uudestakuusta.[2] Kuukalenterin laskutavasta johtuu, että juutalainen pääsiäinen on aina keväällä täydenkuun aikaan.[3]

Kristillisen pääsiäisen historiallinen ajankohta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jeesuksen kuoleman ajankohtaa ei ole voitu varmuudella selvittää, mutta todennäköisimpinä päivämäärinä on pidetty perjantaita 7. huhtikuuta vuonna 30 tai 3. huhtikuuta vuonna 33.[4]. Se tapahtui juutalaisten pääsiäis­juhlan aikoihin, joka alkoi Nisan-kuun 15. päivänä.[5] Synoptisten evankeliumien mukaan Jeesus vietti edellisen päivän iltana 12 oppilaansa kanssa pääsiäisateriaa[6] ja teloitettiin ristillä seuraavana päivänä, joka oli sapatin valmistuspäivä[7] eli perjantai. Johanneksen evankeliumin mukaan ristiinnaulitseminen tapahtui sen sijaan jo pääsiäisen valmistus­päivänä[8], jolloin pääsiäislammas teurastettiin Jerusalemin temppelissä.

Varhaisimmat tiedot pääsiäisen vietosta ovat 100-luvulta, jolloin viikoittaisen ylösnousemusjuhlan, sunnuntain, rinnalle tuli vuosittain vietettävä pääsiäisjuhla[9].

Nikaian kirkolliskokouksessa vuonna 325 pääsiäispäivän vietto päätettiin yhtenäistää yhdelle yhteiselle sunnuntaille läpi kristikunnan, mutta ilmeisesti tarkan päivämäärän laskemisesta ei päätetty itse kokouksessa vaan myöhemmin Aleksandriassa. Joka tapauksessa pääsiäisen ajankohdan yhtenäistäminen vei kristikunnassa vielä satoja vuosia. Silti vähitellen, Nikaian päätösten pohjalta, pääsiäispäiväksi vakiintui kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeinen sunnuntai, joka on aikaisintaan 22. maaliskuuta ja viimeistään 25. huhtikuuta.[10]

Sanontaa ”pääsiäinen on kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeinen sunnuntai” käytetään yleisesti kuvaamaan pääsiäispäivän sijaintia. Tämä sanonta on kuitenkin vain viitteellinen, koska pääsiäisen ajankohta on alusta asti määräytynyt kirkollisten taulukoiden pohjalta eikä tähtitieteen perusteella.[11] Lisäksi taulukoissa kevätpäiväntasauksen oletetaan olevan aina 21. maaliskuuta, vaikka todellisuudessa päivämäärä jonkin verran vaihtelee, ja sanonnasta poiketen myös täysikuu 21.3. on sallittu. Myös täydenkuun ajankohdan laskemiseen käytetään tiettyjä yksinkertaistettuja oletuksia, mutta täten laskettu täydenkuun ajan kohta on silti aina varsin lähellä todellista täyttäkuuta.[10]

Ajanlaskun uudistus Länsi-Euroopassa vuosina 1582–1753 säilytti samat periaatteet ja pääsiäispäivän edelleen välillä 22.3.–25.4. (vaikka laskentamenetelmiä ja taulukoita samalla muokattiinkin). Paavin istuimelta lähtöisin ollut ajanlaskun uudistus herätti vastustusta protestanttisissa maissa, joissa lykättiin gregoriaanisen kalenterin käyttöönottoa useilla kymmenillä, jopa sadoilla vuosilla. Kun uudistuksia vihdoin alettiin hyväksyä 1700-luvun alussa, päätettiin eräissä protestanttisissa maissa, että muut paavin uudistukset otetaan käyttöön, mutta pääsiäinen lasketaan eri tavalla, niin sanotun parannetun kalenterin mukaisesti. Näennäisesti ajankohta haluttiin määrätä paremmin todellisten tähtitaivaan havaintojen pohjalta, vaikka todennäköisesti taustalla edelleen hiersi arvovaltakiista katolisten ja protestanttien välillä.[12]

Parannetusta järjestelmästä palattiin kuitenkin vähitellen takaisin yhtenäisiin taulukoihin, ja 1770-luvun aikana parannettu järjestelmä hävisi melkein kokonaan käytöstä.[13]

Ortodoksiset kirkot ovat pitäytyneet pääsiäisen suhteen vanhassa ajanlaskussa (juliaaninen kalenteri), minkä takia itäisessä kristikunnassa pääsiäinen sijoittuu tällä hetkellä välille 4.4.–8.5. Muista poiketen Suomen ortodoksisella kirkolla on erivapaus (vuodesta 1923 alkaen) noudattaa läntisen kristikunnan pääsiäisen ajankohtaa. Esimerkiksi Kreikan ortodoksinen kirkko seuraa muutoin gregoriaanista kalenteria juhlapyhiensä sijoittelussa, mutta pääsiäinen lasketaan edelleen juliaanisen kalenterin mukaan.[11]

Kirkkojen maailmanneuvostossa esitettiin vuonna 1997 uusi järjestelmä, jonka mukaan idän ja lännen kirkkojen pääsiäinen yhdistettäisiin vuodesta 2001 alkaen. Uudistus ei saanut erityistä kannatusta.lähde?

Jehovan todistajat eivät vietä pääsiäistä, mutta heidän tärkein uskonnollinen juhlansa, Jeesuksen kuoleman muistonvietto, osuu useimmiten ajankohdaltaan pääsiäisen aikaan ja sitä vietetään nisanin 14. päivänä.[14] Sen ajankohta lasketaan yksinkertaisella laskutoimituksella. Nisanin 1. päivä alkaa, kun kevätpäiväntasausta lähinnä oleva uusikuu tulee auringonlaskun aikaan näkyviin Jerusalemissa. Kun siitä lasketaan 14 päivää eteenpäin, tullaan nisanin 14:nteen, jolloin on tavallisesti täysikuu. [15]

Vuosi Protestantit, katolilaiset ja
Suomen ortodoksinen kirkko
Ortodoksit pois lukien
Suomen ortodoksinen kirkko
2000 23. huhtikuuta 30. huhtikuuta
2001 15. huhtikuuta
2002 31. maaliskuuta 5. toukokuuta
2003 20. huhtikuuta 27. huhtikuuta
2004 11. huhtikuuta
2005 27. maaliskuuta 1. toukokuuta
2006 16. huhtikuuta 23. huhtikuuta
2007 8. huhtikuuta
2008 23. maaliskuuta 27. huhtikuuta
2009 12. huhtikuuta 19. huhtikuuta
2010 4. huhtikuuta
2011 24. huhtikuuta
2012 8. huhtikuuta 15. huhtikuuta
2013 31. maaliskuuta 5. toukokuuta
2014 20. huhtikuuta
2015 5. huhtikuuta 12. huhtikuuta
2016 27. maaliskuuta 1. toukokuuta
2017 16. huhtikuuta
2018 1. huhtikuuta 8. huhtikuuta
2019 21. huhtikuuta 28. huhtikuuta
2020 12. huhtikuuta 19. huhtikuuta
2021 4. huhtikuuta 2. toukokuuta
2022 17. huhtikuuta 24. huhtikuuta
2023 9. huhtikuuta 16. huhtikuuta
2024 31. maaliskuuta 5. toukokuuta
2025 20. huhtikuuta
2026 5. huhtikuuta 12. huhtikuuta
2027 28. maaliskuuta 2. toukokuuta
2028 16. huhtikuuta
2029 1. huhtikuuta 8. huhtikuuta
2030 21. huhtikuuta 28. huhtikuuta
2031 13. huhtikuuta
2032 28. maaliskuuta 2. toukokuuta
2033 17. huhtikuuta 24. huhtikuuta
2034 9. huhtikuuta

Pääsiäisen ajankohta Suomessa ja Ruotsissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmikuuhun 1753 asti Ruotsissa ja Suomessa noudatettiin pääosin vanhaa juliaanista kalenteria, minkä jälkeen käytössä on ollut gregoriaaninen kalenteri. Poikkeus oli vuosisadan alussa: vuonna 1700 karkauspäivä jätettiin gregoriaanisen malliin mukaan kokonaan väliin ja vuonna 1712 puolestaan pidettiin ylimääräinen karkauspäivä. Tämän takia 1.3.1700–30.2.1712 peräti itse ajanlasku poikkesi Ruotsi-Suomessa yhdellä päivällä juliaanisesta ja kymmenellä päivällä gregoriaanisesta kalenterista.[16]

Pääsiäistä vietettiin Ruotsi-Suomessa 1700-luvun alkupuolelle asti pääosin juliaanisen kalenterin mukaan, vuosina 1705, 1709 ja 1711 kuitenkin viikkoa aikaisemmin kuin muissa juliaanista kalenteria noudattavissa maissa. Pääsiäisen ajankohdassa otettiin varaslähtö gregoriaaniseen kalenteriin vuosina 1740–1752.[17][13] Tänä aikana pääsiäisen ajankohta määräytyi parannetun kalenterin mukaan, vaikka muutoin vielä käytettiinkin juliaanista kalenteria. Niinpä pääsiäispäivä oli joinakin vuosina poikkeuksellisen varhain, vuonna 1742 jo 14. maaliskuuta.[17][18] Parannetun järjestelmän mukaisesti vuonna 1744 pääsiäistä vietettiin viikkoa aikaisemmin kuin katolisissa maissa.[17]

Vuoodesta 1753 alkaen Ruotsissa ja Suomessa käytettiin gregoriaanista kalenteria, mutta pääsiäinen laskettiin edelleen parannetun järjestelmän mukaan. Tätä jatkettiin vielä pitkään sen jälkeen kun parannetusta järjestelmästä oli jo luovuttu muissa protestanttisissa maissa, joten vuosina 1802, 1805 ja 1818 Ruotsissa ja Suomessa pääsiäinen oli viikon jäljessä muuta Länsi-Eurooppaa[17] ja Suomessa vielä vuosina 1825, 1829 ja 1845.[19] Useimmiten poikkeava päivämäärä täsmäsi idän kirkkojen kanssa, mutta vuosien 1818 ja 1845 pääsiäispäivät olivat ainoita laatuaan maailmassa.[12]

Harvinaisin pääsiäissunnuntain päivämäärä on varhaisin mahdollinen eli 22. maaliskuuta. Tämä on koettu Suomessa viimeksi vuonna 1761 ja koetaan seuraavan kerran vuonna 2285. Vuonna 1818, jolloin muualla Länsi-Euroopassa pääsiäinen oli 22. maaliskuuta, Suomessa ja Ruotsissa parannetun järjestelmän mukaisesti vietetty pääsiäinen osui vasta 29:nneksi maaliskuuta.[17][20]

Päivämäärän laskeminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jo antiikin aikana tiedettiin, että joka 19. vuosi kuun vaiheet sattuvat likimain samoille vuoden päiville. Tätä 19 vuoden jaksoa sanotaan Metonin jaksoksi. Niinpä pääsiäisen ajankohdan laskemiseen on käytetty 19 vuoden mittaisia taulukoita, jotka määräävät, milloin kevään ensimmäinen täysikuu on: aikaisintaan kevätpäiväntasauksena 21.3. Koska 19 vuoden jakso kuitenkaan ei ole aivan tarkka, joudutaan taulukoita muuttamaan 200–300 vuoden välein. Sekä kevätpäiväntasaus että täysikuu ovat pääsiäisen ajankohtaa laskettaessa aina muodollisia, kirkkojen piirissä taulukoituja päiviä, eivät todellisia tähtitieteeseen pohjautuvia päiviä.[10]

Matematiikan kehityttyä riittävästi pystyttiin taulukoiden rinnalle kehittämään kaavat, joilla pääsiäisen ajankohta on käytännössä helpompi laskea. Ensimmäisen menetelmän julkaisi Carl Friedrich Gauss vuonna 1800.[12] Alun perin siinä oli pieni virhe liittyen myöhäisiin pääsiäisiin, mutta se on myöhemmin korjattu, ja Gaussin menetelmä on edelleen käyttökelpoinen – kynällä ja paperilla laskettaessa jopa helpoin lyhyytensä ansiosta. Gaussin menetelmä esitetään yleensä muodossa, jossa on mukana vuosisatojen mukaan vaihtuvia parametreja. Gaussin menetelmä voidaan kuitenkin kirjoittaa myös suoraviivaiseksi laskuksi, pidempään muotoon ilman vaihtuvia parametreja. Samuel Butcher julkaisi oman menetelmänsä vuonna 1877.[21] Siinä laskenta on puhtaan mekaanista ilman poikkeuksia, mutta laskut ovat olennaisesti pidempiä kuin Gaussin menetelmässä.

Gaussin menetelmässä käytetään jakolaskun jakojäännöksiä. Esimerkiksi 7/3 antaa jakojäännökseksi 1. Alla oleva pätee 1900- ja 2000-luvuilla; muilla vuosi­sadoilla on neljännellä ja viidennellä rivillä olevat vakiot 24 ja 5 korvattava muilla luvuilla.[22]

Jaettava Jakaja Jakojäännös
vuosi 19 a
vuosi 4 b
vuosi 7 c
19a + 24 30 d
2b + 4c + 6d + 5 7 e

Pääsiäissunnuntai on maalis­kuun (22 + d + e):s päivä, tai jos tämä summa on yli 31, huhti­kuun (d + e - 9):s päivä.[22]

Jos tämä laskusääntö kuitenkin antaa päivämääräksi 26. huhtikuuta, pääsiäinen on aina viikkoa aikaisemmin, samoin toisinaan kun päivämääräksi tulee 25. huhtikuuta, nimittäin jos d=28 ja a>10[22], kuten vuosina 1954 ja 2049.

Butcherin menetelmässä käytetään sekä jakolaskun kokonaisosia että jakojäännöksiä. Esimerkiksi 7/3 antaa kokonaisosaksi 2 ja jakojäännökseksi 1.

Jaettava Jakaja Kokonaisosa Jakojäännös
vuosi 19 - a
vuosi 100 b c
b 4 d e
b + 8 25 f -
b - f + 1 3 g -
19a + b - d - g + 15 30 - h
c 4 i k
32 + 2e + 2i - h - k 7 - l
a + 11h + 22l 451 m -
h + l - 7m + 114 31 n p

Nyt n on kuukausi (joko 3 tai 4) ja p+1 on pääsiäissunnuntain päivä.

Laskettaessa todellista historiallista päivämäärää jossain tietyssä maassa pitää aina muistaa tarkastaa, milloin gregoriaaninen ajanlasku on otettu käyttöön tässä maassa, ja lisäksi mahdolliset muut poikkeukset. Esimerkiksi yllä oleva Butcherin menetelmä pätee Suomessa ja Ruotsissa vuodesta 1753 alkaen, mutta koska Suomessa ja Ruotsissa noudatettiin 1800-luvulle asti ylempänä mainittua ”parannettua” pääsiäisen laskentatapaa, pääsiäistä vietettiin kaavan antamaan päivämäärään verrattuna viikkoa myöhemmin vuosina[23]

  • 1802, 1805 ja 1818 (Ruotsissa ja Suomessa)
  • 1825, 1829 ja 1845 (Suomessa)[19]

Esimerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sovellettaessa Butcherin menetelmää vuodelle 2009 saadaan a = 14, b = 20, c = 9, d = 5, e = 0, f = 1, g = 6, h = 20, i = 2, k = 1, l = 1, m = 0, n = 4 ja p = 11 eli pääsiäissunnuntai on huhtikuun 12. päivä (n=4 ja p+1=12).

Sovellettaessa Gaussin menetelmää vuodelle 2010 saadaan a=15, b=2 ja c=1, joiden avulla saadaan d=9 ja e=4. Niinpä pääsiäissunnuntai on 4. huhtikuuta (9+4-9).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Oja, Heikki: Aikakirja, s. 152. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-16334-5. Teoksen verkkoversio vuodelta 2007 (PDF).
  2. Oja, Heikki: Aikakirja, s. 54-56. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-16334-5. Teoksen verkkoversio vuodelta 2007 (PDF).
  3. Oja, s. 154
  4. Oja, s. 12, 153
  5. Oja, s. 56
  6. Matt. 26:17-30, Mark. 14:12-26, Luuk. 22:7-20
  7. Matt. 27:32-62, Mark. 15:24-42, Luuk. 23:33-56
  8. Joh. 18:28, Joh. 19:14-23
  9. Pääsiäinen Aamenesta öylättiin. Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Viitattu 12.3.2011.
  10. a b c Oja, s. 152
  11. a b Eno vastaa: Liikkuvainen pääsiäinen Vihreä lanka. 9.4.2009. Viitattu 12.3.2011.
  12. a b c Oja 2007.
  13. a b Gent, R.H. van: Anomalous Easter Dates A Perpetual Easter and Passover Calculator. 2003. Viitattu 7.3.2010. (englanniksi)
  14. Muistonvietto (Herran illallinen) JT verkkokirjasto
  15. Vartiotorni 2011 1/2 s. 21-24 JT verkkokirjasto
  16. Oja, s. 44
  17. a b c d e A Perpetual Easter and Passover Calculator / Easter Dates in Sweden and Finland Utrechtin yliopisto. Viitattu 13.3.2011.
  18. 1700-luvun almanakat Almanakkatoimisto. Viitattu 7.3.2010.
  19. a b 1800-luvun almanakat Almanakkatoimisto. Viitattu 7.3.2010.
  20. Oja, s. 45, Maaliskuu (Martius) 1818, skannattu kopio vuoden 1818 almanakasta Helsingin yliopiston almanakkatoimisto. Viitattu 12.3.2011.
  21. Butcher, S.: The Ecclesiastical Calendar: Its Theory and Construction. Dublin/London: Hodges, Foster & Figgis/Macmillan, 1877. (englanniksi)
  22. a b c Karilas, Yrjö (toim.): Pikku jättiläinen, s. 53. 19. painos. Porvoo Helsinki: WSOY, 1964.
  23. Suomen almanakan juhlakirja, s. 86-87. Weilin & Göös, 1957.