Owen Coyle

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Owen Coyle
Henkilötiedot
Koko nimi Owen Columba Coyle
Syntymäaika 14. heinäkuuta 1966 (ikä 47)
Syntymäpaikka Paisley, Skotlanti
Pituus 180 cm
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1985–1988
1988–1990
1990–1993
1993–1995
1995–1997
1997–1999
1999–2001
2000–2001
2001–2002
2002–2003
2003–2004
2003–2004
2004–2005
2005–2007
Skotlannin lippu Dumbarton FC
Skotlannin lippu Clydebank FC
Skotlannin lippu Airdrieonians FC
Englannin lippu Bolton Wanderers
Skotlannin lippu Dundee United
Skotlannin lippu Motherwell FC
Skotlannin lippu Dunfermline Athletic
Skotlannin lippu Ross County FC
Skotlannin lippu Airdrieonians FC
Skotlannin lippu Falkirk FC
Skotlannin lippu Dundee United
Skotlannin lippu Airdrie United
Skotlannin lippu Airdrie United
Skotlannin lippu St. Johnstone FC
103 (36)
63 (33)
123 (50)
54 (12)
38 (5)
79 (25)
47 (10)
5 (2)
45 (29)
36 (20)
3 (0)
23 (13)
34 (14)
16 (0)
Maajoukkue
1994 Irlannin lippu Irlanti 1 (0)
Valmennusura
2003
2005–2007
2007–2010
2010–2012
2013
Skotlannin lippu Falkirk FC
Skotlannin lippu St. Johnstone FC
Englannin lippu Burnley FC
Englannin lippu Bolton Wanderers
Englannin lippu Wigan Athletic

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Owen Coyle (s. 14. heinäkuuta 1966) on irlantilais-skotlantilainen jalkapallovalmentaja ja entinen hyökkääjä.

Ura pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Coyle aloitti ammattilaisuransa skotlantilaisessa Dumbartonissa 1985. Hän pelasi seurassa yhdessä veljiensä Joen ja Tommyn kanssa esiintyen yli sadassa sarjaottelussa. Kolmen vuoden jälkeen Coyle siirtyi Clydebankiin josta maaliskuussa 1990 Airdrieoniansiin. Tämä siirto oli tärkeä Coylen uran kannalta, sillä Airissa hän teki lopullisen läpimurtonsa. Kolmen kauden aikana Coyle paukutti viisikymmentä sarjamaalia, oli mukana seuran nousujuhlissa Skotlannin valioliigaan, Skotlannin cupin loppuottelussa sekä Cup-voittajien cupissa 1992/93.

Kesällä 1993 Coyle siirtyi Englantiin Bolton Wanderersiin, jossa oli mukana seuran nousujuhlissa Englannin Valioliigaan keväällä 1995. Coyle ennätti pelata muutaman ottelun Valioliigaa, kunnes palasi lokakuussa 1995 Skotlantiin Dundee Unitedin joukkueeseen. Hän edusti seuraa tammikuuhun 1997 kunnes siirtyi Motherwelliin. Tämän jälkeen Coylen ura lähti alamäkeen ja hän edusti eri skottiseuroja, kunnes lopetti pelaajauransa kesällä 2007 St. Johnstonen pelaajavalmentajana.

Maajoukkuetasolla Coyle ei koskaan edustanut Skotlantia. Irlantilaisten sukujuuriensa vuoksi Coylella oli mahdollisuus edustaa Irlantia ja hän pelasikin uransa ainoaksi jääneen maaottelun Alankomaita vastaan huhtikuussa 1994. [1]

Ura valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmennusuransa Coyle aloitti Falkirkissa 2003 toimien lyhyen aikaa seuran pelaajavalmentajana. Varsinaisesti ura alkoi kuitenkin huhtikuussa 2005, kun Coylesta tuli St. Johnstonen päävalmentaja. [2] Coylen johdolla St. Johnstone teki hyvää tulosta kaudella 2005/06 ja hänet palkittiin maaliskuussa 2006 Skotlannin 1. divisioonassa kuukauden valmentajana. Skotlannin liigacupissa 2006/07 Coyle johdatti St. Johnstonen puolivälierissä komeaan 0–2-voittoon Rangersista. [3] Voitto oli St. Johnstonen ensimmäinen Ibroxilla 35 vuoteen. Tie finaaliin katkesi kuitenkin välierätappioon Hibernianille. [4] Kausi päättyi hienosti St. Johnstonen voittaessa ykkösdivisioonan mestaruuden ja noustessa valioliigaan. Heinäkuussa 2007 Coyle allekirjoitti kolmivuotisen jatkosopimuksen seuran kanssa. [5]

Coyle jätti kuitenkin seuran ennen aikojaan siirtyen marraskuussa 2007 Englannin mestaruussarjassa pelanneen Burnleyn peräsimeen. [6] Coyle jatkoi hyvää työtään myös Burnleyssä. Syyskuussa 2008 hänet valittiin mestaruussarjan kuukauden valmentajaksi ja kauden kruunasi voitto Sheffield Unitedista nousukarsinnoissa. Coylen johdolla Burnley palasi pääsarjatasolle 33 vuoden tauon jälkeen. [7] Menestyksekkään kauden jälkeen Coylen huhuttiin siirtyvän mm. Celticiin, mutta kesäkuussa hän allekirjoitti jatkosopimuksen Burnleyn kanssa. [8] Jälleen hän kuitenkin rikkoi sopimuksen ennen aikojaan ja jätti seuran tammikuussa 2010 siirtyäkseen Bolton Wanderersin peräsimeen. [9] [10]

Coyle valmensi Boltonia Englannin Valioliigassa kausina 2009–2012. Joukkue putosi kauden 2011/12 päätteeksi Englannin toiseksi korkeimmalle sarjatasolle, mestaruussarjaan. Coyle jatkoi Boltonissa lokakuuhun 2012 asti, jolloin hänet erotettiin joukkueen aloitettua mestaruussarjakauden 2012/2013 odotettua heikommin. Boltonin paras saavutus Coylen valmennuksessa vuosina 2010–2012 oli pääsy FA Cupin välieriin vuonna 2011. [11]

Kesäkuussa 2013 Coyle siirtyi Englannin mestaruussarjaan pudonneen Wigan Athleticin päävalmentajaksi. [12] Coylen tavoitteena oli nostaa seura pikaisesti takaisin Valioliigaan. Esitykset syyskaudella eivät kuitenkaan olleet odotetun kaltaisia. Eurooppa-liigan lohkovaiheessa Coyle luotsasi Wiganin vain yhteen voittoon viidessä ottelussa ja Mestaruussarjassa seura vajosi kauas noususijoituksista. Lopulta Wigan erotti Coylen joulukuun alussa 2013, kun seura oli hävinnyt Derbylle kotonaan 1–3 ja vajonnut sarjassa sijalle 14. [13]

Meriitit valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Skotlannin 1. divisioona: 2007

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Edeltäjä:
Steve Cotterill
Burnleyn päävalmentaja
11/2007–1/2010
Seuraaja:
Brian Laws
Edeltäjä:
Gary Megson
Boltonin Wanderersin päävalmentaja
1/2010–10/2012
Seuraaja:
Dougie Freedman
Edeltäjä:
Roberto Martínez
Wigan Athleticin päävalmentaja
6–12/2013
Seuraaja:
Uwe Rösler