Oulun palo 1916

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Oulun palo 1916
Tulipalossa tuhoutunut kortteli
Tulipalossa tuhoutunut kortteli
Päivämäärä 19. heinäkuuta 1916
Tapahtumapaikka Vanhatulli, Oulu
Syy Tulipalon syttymissyytä ei ole saatu selville

Oulun palo vuonna 1916 oli Suomen viimeinen varsinainen kaupunkipalo. Risto Suikkarin mukaan palo on kylläkin rajatapaus korttelipalon ja kaupunkipalon välillä. Myös talvi- ja jatkosodan pommitukset aiheuttivat tulipaloja, jotka tekivät suuria tuhoja puutalovaltaisissa kaupungeissa.[1]

Vuoden 1916 palo alkoi yöllä 19. heinäkuuta Kirkkokatu 39:n piharakennuksesta. Palon syttymissyytä ei saatu selville. Tuli tuhosi lähes kaikki rakennukset Vanhatullin kaupunginosan korttelista, joka nykyään tunnetaan Mannerheimin puistona. Myös korttelia rajaavien katujen toisella puolella sijainneet rakennukset kärsivät eriasteisia vaurioita. Isokadun ja Albertinkadun kulmassa sijainneet rakennukset vaurioituivat korjauskelvottomiksi ja rakennukset purettiin palon jälkeen.[1]

Edellytykset palontorjuntaan olivat jo olemassa. Kaupungissa toimi VPK, jolla oli käytössään uudehkoja höyrykäyttöisiä paloruiskuja. Palohälytys tehtiin noin puolen tunnin kuluttua palon syttymisestä. Sammutustyöt aloitettiin käsikäyttöisillä ruiskuilla, mutta höyrykäyttöisten ruiskujen paikalle saanti kesti kauemman aikaa. Lopulta palokunta ei yrittänytkään sammuttaa tulipaloa, vaan keskittyi suojelemaan korttelia ympäröiviä taloja. Muun muassa Kirkkokadulla sijaitseva Snellmanin kauppahuone saatiin pelastettua.[1]

Palon seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palon seurauksena voidaan pitää vakinaisen palokunnan perustamista Ouluun, vaikkakin palokunta saatiin perustettua vasta vuonna 1921. Katujen leventämistä harkittiin, mutta katuvarsien rakennusten lunastaminen olisi tullut niin kalliiksi, että ajatuksesta luovuttiin.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Suikkari, Risto: Paloturvallisuus ja kaupunkipalot Suomen puukaupungeissa - historiasta nykypäivään, s. 54-57. Lisensiaatintyö. Oulu: Oulun yliopisto, 2007. ISBN 978-951-42-8389-5. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 3. maaliskuuta 2008).