Otto Kivivuori
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
| Otto Kivivuori | |
|---|---|
| Luoja(t) | Väinö Linna |
| Ensi- esiintyminen |
Täällä Pohjantähden alla -romaanit |
| Henkilötiedot | |
| Sukupuoli | mies |
| Asuinpaikka | Pentinkulma |
| Suhteet | |
| Puoliso(t) | Anna Kivivuori |
| Lapset |
|
| Lastenlapset | Allan, Vilho, Eero, Voitto, Kaarina, Juhani |
| Tutut | Jussi Koskela |
Otto Kivivuori on fiktiivinen henkilö Väinö Linnan kirjoissa Täällä Pohjantähden alla. Hän on kartanon torppari Pentinkulman kylässä. Hänen vaimonsa on Anna Kivivuori, heillä oli kolme lasta: Janne, Oskari ja Elina Kivivuori. Otto on yksi Jussi Koskelan harvoja ystäviä ja auttaa tätä monessa asiassa, kun Jussi perustaa Koskelan torppaa.
Otto on muurari ja rakennusmies, ei niinkään maanviljelijä: hän ansaitsee näillä sivutöillään niin hyvin että on kannattavaa palkata mies taksvärkkiin eli pakolliseen vuokratyöhön puolestaan. Mistään ei ole puutetta, mutta kaikki valuu pois yhtä keveästi kun tuleekin – seikka mistä Anna valittaa toisinaan. Uskonnollinen Anna ei hyväksy Oton muitakaan tapoja.
Otto on pidetty mies kylillä, sillä jos joku tarvitsee jotain talous- tai käsityövälineitä - kangaspuut, rukin, kirnun, juustomuotin – käsistään kätevä Otto tekee sellaisen eikä edes kovalla hinnalla.
Otto muuraa muun muassa Koskelan uudistorpan uunit. Hän osaa myös vetää oikeasta narusta, kun Jussi kitsailee ja haluaisi että uunit tehdään hänen hankkimistaan vanhoista tiilistä, uudet kun tulisivat kalliiksi:
»Ei piru vie muuraakkan. Sitten siittä vasta kallis tulee, kun se joudutaan parin vuoden päästä uusiin.»
Tottahan tämä on ja Jussi antaa periksi, koska Otto myös hankkii uudet tiilet hyvin edullisesti.
Myös ryyppy maistuu Otolle, mutta hän hallitsee itsensä eikä hänestä tule juoppoa.
Otto kuuluu Pentinkulman työväenyhdistyksen johtokuntaan ja lakkokomiteaan 1917. Suomen sisällissodassa hän ei ole mukana punakaartissa. Sodan jälkeen hän joutuu Jannen kanssa Tampereen vankileirille. Myöhemmin Otosta tehdään työväenyhdistyksen nimellinen puheenjohtaja.
Kun sisällissodan jälkiselvittelyissä teloitetun räätäli Aadolf Halmeen leski Emma joutuu heikentyneen toimeentulonsa ja terveytensä vuoksi muuttamaan kunnalliskotiin, Halmeen jäämistö myydään huutokaupalla, ja vasaramiehenä on Otto. Myytävänä on esimerkiksi Halmeen suuri kirjasto, ja houkutellakseen yleisöä tekemään tarjouksia Otto keksii leikkipuheita:
»Eino Leino: Helkavirsiä. Ostakaa pojaat, että saatte laulaa Helkallenne jos teitillä semmonen on.»
Otto kuolee kirjan kolmannessa osassa jossain vaiheessa 1930-lukua sairaalassa keuhkosyöpään. Kuolinvuoteellaan hän sopii välinsä Annan kanssa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Linna, Väinö: Täällä Pohjantähden alla 1. Julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1959. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-03509-5-9.
- Linna, Väinö: Täällä Pohjantähden alla 2. Julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1960. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-03509-6-6.
- Linna, Väinö: Täällä Pohjantähden alla 3. Julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1962. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-03509-7-3.
- ↑ Täällä Pohjantähden alla 1-2-3, s. 891–892. WSOY, 2009.