Otto (Kreikka)
Wikipedia
| Otto | |
|---|---|
|
|
|
|
|
|
| Kreikan kuningas | |
|
6. helmikuuta 1833 – 23. lokakuuta 1862 |
|
| Edeltäjä | – |
| Seuraaja | Yrjö I |
| {{{arvo2}}} | |
|
{{{virassa2}}} |
|
| Edeltäjä | {{{edeltäjä2}}} |
| Seuraaja | {{{seuraaja2}}} |
| {{{arvo3}}} | |
|
{{{virassa3}}} |
|
| Edeltäjä | {{{edeltäjä3}}} |
| Seuraaja | {{{seuraaja3}}} |
|
|
|
| Tiedot | |
| Syntymäaika | 1. kesäkuuta 1815 |
| Syntymäpaikka | Salzburg, Itävalta |
| Kuolinaika | 26. heinäkuuta 1867 |
| Kuolinpaikka | Bamberg, Saksa |
| Puolue | |
| Ammatti | |
| Puoliso | |
| Arvonimet | {{{arvonimet}}} |
| Allekirjoitus | |
| Huomioitavaa | |
|
|
|
Kuningas Otto (kreik. Όθων, Βασιλεύς της Ελλάδος) (s. 1. kesäkuuta 1815 Salzburg, Itävalta – k. 26. heinäkuuta 1867 Bamberg, Saksa) oli modernin Kreikan ensimmäinen kuningas, joka astui valtaan vuonna 1832, kun Lontoon konferenssissa Kreikasta tuli uusi itsenäinen kuningaskunta. Otto oli Baijerin kuningas Ludvig I:sen poika ja sukua Bysanttia hallinneille Komnenos- ja Laskaris-suvuille.
Vuonna 1854 Otto I luuli Osmanien valtakunnan olevan Krimin sodan vuoksi sidottuina toisaalle ja ryhtyi hyökkäykseen vallatakseen valtakuntaan kuuluvat kreikkalaisalueet. Hyökkäys oli huonosti suunniteltu, ja se torjuttiin nopeasti. Osmanien liittolaiset Englanti ja Ranska alistivat tämän jälkeen Kreikan usean vuoden brittimieliseen hallintoon ja englantilaisten ja ranskalaisten miehitysjoukkojen valvontaan.
Otto oli vallassa vuoteen 1862 asti, jolloin hän joutui lähtemään maanpakoon. Syitä tähän olivat muun muassa Oton taantumuksellisuus, katolilaisuus, perijän puute ja yhteydet korruptoituneisiin poliitikkoihin. Hän kuoli maanpaossa Baijerin Bambergissä vuonna 1867. Ottoa seurasi hallitsijana Yrjö I.

