Otto Finsch

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Otto Finsch

Friedrich Hermann Otto Finsch (8. elokuuta 1839 Warmbrunn, Sleesia31. tammikuuta 1917 Braunschweig) oli saksalainen kansatieteilijä, luonnontutkija ja tutkimusretkeilijä.

19-vuotiaana Finsch matkusti Bulgariaan yksityisopettajaksi. Vapaa-ajallaan hän opiskeli luonnonhistoriaa ja julkaisi Bulgarian linnustoa käsittelevän kirjoituksen Journal fur Ornithologie-sarjassa. Hän sai apulaishoitajan viran Hollannin kansallisesta luonnonhistoriallisesta museosta Leidenissa. Vuonna 1864 hänestä tuli museonhoitaja Bremeniin. 1876 hän tutki yhdessä Alfred Edmund Brehmin kanssa Turkestania ja Luoteis-Kiinaa. Näihin aikoihin hän toimi myös Hermann Schlegelin apulaisena.

Finsch luopui virastaan 1878 voidakseen matkustella. Vaimonsa Josephinen kanssa hän vieraili Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Polynesiassa ja Papua-Uudessa-Guineassa. 1882 hän palasi Saksaan. 1884 hän matkusti takaisin Uuteen-Guineaan Otto von Bismarckin Keisarillisena komissaarina ja neuvotteli alueen koillisosasta Saksan protektoraatin, johon kuuluivat myös Uusi-Britannia ja Uusi-Irlanti. Alue nimettiin Keisari Wilhelmin maaksi ja Bismarckinmereksi. Alueen pääkaupunki nimettiin Finschhafeniksi hänen kunniakseen. Finsch purjehti ensimmäisenä eurooppalaisena Sepikjokea, noin 50 kilometriä suistosta sisämaahan, ja hän nimesi joen Kaiserin Augustaksi.

Palattuaan Berliiniin Finsch toimi kaksi vuotta Uuden-Guinean komppanian neuvonantajana. 1898 hänet valittiin Leidenin valtionmuseon lintukokoelmien hoitajaksi. 1904 hän sai viran Braunschweigin kunnallisen museon kansatieteellisen osaston johtajana.

Finsch nimesi useita lintulajeja, kuten ruskosirppinokan (Epimachus meyeri) Adolf Bernard Meyerin kunniaksi. Finschin kunniaksi on nimetty muutama papukaijalaji: lila-amatsoni (Amazona finschi) ja harmaapääkaija (Psittacula finschii).