Otello (Verdi)
| Otello | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
|||||||
| Alkuperäinen nimi | Otello | ||||||
| Määritelmä | Nelinäytöksinen dramma lirico | ||||||
| Säveltäjä | Giuseppe Verdi | ||||||
| Libretto | Arrigo Boito | ||||||
| Pohjautuu | William Shakespearen näytelmään The tragedy of Othello, the moor of Venice. | ||||||
| Tyylilaji | dramma lirica | ||||||
| Kieli | italia | ||||||
| Kantaesitys |
5. helmikuuta 1887 Teatro alla Scala, Milano |
||||||
| Aikajana Verdin oopperoista | |||||||
|
|||||||
Äänitiedostojen kuunteluohjeet
Otello on Giuseppe Verdin säveltämä nelinäytöksinen ooppera. Sen italiankielisen libreton kirjoitti Arrigo Boito William Shakespearen näytelmän Othello mukaan. Otellon Suomen ensiesitys oli 2. helmikuuta 1923 Suomalaisessa Oopperassa.
Edellisen oopperansa Aidan valmistuttua vuonna 1871 Verdi oli päättänyt, ettei hän enää säveltäisi ainoatakaan oopperaa. Hän muutti kuitenkin mielensä tutustuttuaan Arrigo Boiton laatimaan käsikirjoitukseen. Otellon ensiesityksestä tuli sensaatio: niin yleisö, esiintyjät kuin arvostelijatkin olivat yhtä mieltä siitä, että 73-vuotias säveltäjä oli 16 vuotta kestäneen vaikenemisensa aikana uudistunut ja hänen taiteellinen kekseliäisyytensä saanut uusia ulottuvuuksia.[1] Ensi-illassa orkesterissa oli mukana yhtenä viulistina tuleva kapellimestari, silloin 20-vuotias Arturo Toscanini.[2]
Otellon osaa pidetään Verdin suurimpana ja vaikeimpana tenoriosana. Otellon osa on monipuolinen: sankaritenorilta vaaditaan monia kykyjä muuntautua niin epätoivoon, ironiaan kuin hulluuteen. Oopperan alussa Otello näyttäytyy lavalla sankarillisena. Oopperan edetessä sankarillinen sävy muuttuu ironiseksi ja itsetuhoiseksi väkivallaksi. Desdemonan viattomuus korostuu Verdin musiikissa. Vastakohdan Desdemonalle tuo pahantekijä, demoni, Jago.
Tunnettuja aarioita ja kohtauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- "Inaffia l'ugola!" - Jagon juomalaulu
- "Esultate!" - Otellon esiintulo
- "Ora e per sempre addio" - Otellon jäähyväiset maailmalle
- "Si, pel ciel marmoreo giuro!" - Otellon ja Jagon kostonduetto
- "Piangea cantando" - Desmeronan laulu pajusta
- Già nella notte densa - Desdemonan ja Otellon lemmenduetto
- Niun mi tema - Otellon kuolema
Henkilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Otello, mauri, Venetsian käskynhaltija ja laivaston päällikkö, kuvernööri - tenori
- Desdemona, Otellon puoliso - sopraano
- Jago, vänrikki - baritoni
- Emilia, Jagon puoliso - Mezzosopraano
- Cassio, luutnantti - tenori
- Roderico, jalo venetsialainen - tenori
- Lodovico, Venetsian tasavallan lähettiläs - basso
- Montano, upseeri - basso
- sanansaattaja - basso
sotilaita ja merimiehiä, aatelisherroja ja -rouvia, kansaa (kuoro)
Otellon roolia pidetään usein italialaisen tenorirepertuaarin haastavimpana. Rooli on sävelletty dramaattiselle tenoriäänelle, ja jotkut kuuluisat Otellot ovatkin olleet Wagner-rooleihin erikoistuneita heldentenoreita. Roolin ensimmäinen esittäjä oli Francesco Tamagno, joka vanhoilla päivillään levytti roolin aarioita ja dueton. Nämä levytykset, vaikkakin äänenlaadultaan primitiivisiä, ovat merkittävä dokumentti roolin alkuperäisestä tulkinnasta. Tamagnon jälkeen kuuluisia Otelloja ovat olleet Leo Slezak, Giovanni Martinelli, Ramon Vinay, Jon Vickers, Mario Del Monaco sekä Placido Domingo. Jagon rooli kuuluu yhtä lailla merkittävimpiin baritonirooleihin. Kuuluisia Jagoja ovat olleet mm. Tito Gobbi, Lawrence Tibbett, Leonard Warren, Piero Cappuccilli ja Sherrill Milnes. Desdemodan roolin tunnettuja esittäjiä ovat olleet Renata Tebaldi, Mirella Freni, Renata Scotto, Kiri Te Kanawa sekä Renee Fleming.
Tapahtumapaikka ja -aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Satamakaupunki Kyproksen saarella, 1400-luvun loppu.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Oopperan libretto (Arkistoitu – Internet Archive)
- Pianopartituuri (ital. tekstit, engl. käännökset)