Otar Ioseliani

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Otar Ioseliani

Otar Ioseliani (georg. ოთარ იოსელიანი, s. 2. helmikuuta 1934, Tbilisi)[1] on georgialainen elokuvaohjaaja, joka asuu nykyään Ranskassa Neuvostoliiton aikaisen sensuurin pakotettua hänet lähtemään maasta.

Ioseliani opiskeli musiikkia ja taidetta Tbilisin konservatoriossa, minkä jälkeen hän muutti Venäjälle ja opiskeli Moskovan yliopistossa ja VGIK-elokuvakoulussa. Hänen ensimmäinen elokuvaohjauksensa Sapovnela valmistui vuonna 1959. Vuonna 1975 valmistunut Pastorali vertaili Neuvostoliiton maaseudun ja kaupunkien elämäntyyliä toisiinsa ja voitti palkintoja Cannesissa ja Berliinissä. Muutettuaan Eurooppaan hänen elokuvansa Les favoris de la Lune (1985) ja Et la lumière fut (1989) on palkittu Venetsian elokuvajuhlilla.[2][1]

Ohjaustyöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Akvarel (1958, televisio)
  • Sapovnela (1959, lyhytelokuva)
  • Aprili (1961, lyhytelokuva)
  • Tudži (1964, lyhyt dokumenttielokuva)
  • Giorgobistve (1966)
  • Dzveli kartuli simghera (1969, lyhyt dokumenttielokuva)
  • ”Oli kerran laulurastas” (Iqo šašvi mgalobeli, 1970)
  • Pastorali (1975)
  • Sept pièces pour cinéma noir et blanc (1983, lyhytelokuva)
  • Euzkadi été 1982 (1983, televisiodokumentti)
  • Les favoris de la lune (1985)
  • Un petit monastère en Toscane (1988, dokumentti)
  • Et la lumière fut (1989)
  • La chasse aux papillons (1992)
  • Seule, Georgie (1995, dokumentti)
  • Brigands, chapitre VII (1996)
  • Adieu, plancher des vaches! (1999)
  • Lundi matin (2002)
  • Jardins en automne (2006)
  • Chantrapas (2010)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Otar Iosseliani IMDb. Viitattu 13.9.2011.
  2. Ioseliani, Otar Dictionary of the Georgian National Biography. Viitattu 13.9.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]