Osmo Kaipainen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Osmo Ensio Kaipainen (12. elokuuta 193315. toukokuuta 1985 Helsinki) oli suomalainen poliitikko ja lääkäri. Hän oli SDP:n kansanedustaja vuosina 1970–1975 ja toimi Suomen sosiaali- ja terveysministerinä Paasion II hallituksessa 1972. Hän siirtyi 1970-luvun lopulla Pohjoismaiden ministerineuvoston sihteeristön osastopäälliköksi, mutta palasi KELAan asiantuntijalääkäriksi, josta virasta jäi eläkkeelle ja kuoli pian sydänkohtaukseen.

Kaipainen syntyi Pieksämäellä Viktor Kaipaisen ja Anna-Liisa Miettisen pojaksi. Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1951. Lääketieteen kandidaatti Kaipaisesta tuli 1954 ja lisensiaatti 1958. Hän oli vuodesta 1955 naimisissa kirjailija Anu Kaipaisen kanssa. Säveltäjä Jouni Kaipainen on heidän poikansa.

Kaipainen jäi 1973 kiinni rattijuopumuksesta, josta hänet tuomittiin kolmen kuukauden vankeuteen.[1]

Kaipainen oli sotilasarvoltaan korpraali. Hänet valittiin eduskuntaan Uudenmaan läänin vaalipiiristä. Kaipainen kuului puolueensa radikaaliin vasemmistosiipeen, ja osallistui muun muassa Pälkäneen liikkeeseen.

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kansa kaikki kärsinyt. Onko terveys kauppatavaraa vai oikeus?. Hämeenlinna: Karisto, 1969.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Paavo Rautio: Ensimmäiset eduskunnan antamat potkut (HS maksullinen arkisto) Helsingin Sanomat. 4.12.1993. Viitattu 26.4.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Alli Lahtinen
Suomen sosiaali- ja terveysministeri
1972
Seuraaja:
Seija Karkinen
Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.