Osmo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Osmo
Nimipäivä  
– suomenkielinen 11. toukokuuta
– ruotsinkielinen
– ortodoksinen 24. helmikuuta
Muunnelmia Osma
Vastineita eri kielissä Osmu
Nimen alkuperä muinaissuomalainen
Tämä artikkeli käsittelee etunimeä. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla Osmo.

Osmo on suomalainen miehen etunimi. Osmo kuuluu kansallisromanttisen kauden nimiin. Kalevalassa se tarkoittaa 'nuorta miestä', rinnakkaismuoto Osma tarkoitti kansanmurteissa 'ahmaa' tai vanhoissa häärunoissa sulhasta.[1][2]

Nuoreen mieheen viittaava Osma, Osmo tai Osmoinen tunnetaan kansanrunoissa sulhasen kunnioittavana nimityksenä. Vastaavasti sulhasen kotia kutsutaan Osmalaksi.[3] Osmola on myös Kalevalan rinnakkaisnimi. Osmansolmu tai osmonsolmu on rautakaudelta saakka tunnettu onnenmerkki.[4][5]

Nimi tunnetaan myös Virossa, jossa Osmo oli almanakassa 1849 ja rinnakkaismuoto Osmu 1882.

Osmo tuli käyttöön 1880-luvulla ja esiintyi Kansanvalistusseuran almanakassa vuonna 1883. Suomen almanakkaan se tuli 1908 ja vuosina 1929–1949 se oli 30. toukokuuta. Vuodesta 1950 se on ollut nykyisellä päivällään, 11. toukokuuta.

Vuoden 2019 loppuun mennessä Digi- ja väestötietoviraston tietojen mukaan Osmo-nimen on saanut 12 908 miestä sekä ainakin yksi nainen.[6]

Tunnettuja Osmoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja. 3. tarkistettu painos. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29400-4.
  2. Vilkuna, Kustaa: Etunimet. Toimittanut Pirjo Mikkonen. 4. uudistettu laitos. Helsingissä: Otava, 2005. ISBN 951-1-18892-5.
  3. Syrjänen, Pirjo-Riitta (toim.): Kutsu vaikka kukkaseksi: Nimitiedon vuosikirja. Hämeenlinna: Karisto, 1999. ISBN 951-23-3923-4.
  4. Osmattaret Kalevalaisten naisten liitto. Arkistoitu 9.8.2020. Viitattu 11.5.2020.
  5. Osmatar, oluenpanijan nimi Oluen synty -runossa. Hakusanat osmansolmu, Osmatar, Osmo ja Osmala teoksessa Suomalainen tietosanakirja 11, Pikatieto pj–ö. Espoo: Weilin + Göös, 1993. ISBN 951-35-5152-0.
  6. Nimipalvelu Digi- ja väestötietovirasto. Viitattu 11.5.2020.