Osmankäämikerttunen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Osmankäämikerttunen
Acrocephalus melanopogon ad03 CB.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Kertut Sylviidae
Suku: Ruokokerttuset Acrocephalus
Laji: melanopogon
Kaksiosainen nimi
Acrocephalus melanopogon
(Temminck, 1823)
Alalajit
  • Acrocephalus melanopogon melanopogon
  • Acrocephalus melanopogon albiventris
  • Acrocephalus melanopogon mimica
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Osmankäämikerttunen Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Osmankäämikerttunen Commonsissa

Osmankäämikerttunen (Acrocephalus melanopogon) on kerttujen heimoon kuuluva varpuslintu.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on 12–13 cm, siipien kärkiväli 15–16,5 cm ja paino 9–17 g, keskimäärin noin 11 g. Lintu muistuttaa ruokokerttusta niin kooltaan kuin väritykseltään ja lajien erottaminen maastossa vaikeaa. Selkäpuoli ja kupeet ovat osmankäämikerttusella tummemmat ja pään kuviot ovat voimakkaammat. Sukupuolet ovat samanvärisiä. Laulu on erilainen kuin ruokokerttusella ja muistuttaa hieman sekä etelänsatakielen että kangaskiurun livertelyä. Se ei yleensä esitä laululentoa.[2]

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osmankäämikerttusen pääesiintymisalue on Kaspianmeren ja Kuolleenmeren välinen alue. Euroopassa se esiintyy laikuittain Välimeren rannikoilla sekä Unkarissa, Tonavan laaksossa, Ukrainassa ja Turkissa. Pohjois-Afrikassa sillä on pari erillistä esiintymää.[2]

Laji on enimmäkseen lyhyehkön matkan muuttolintu, joka talvehtii Välimeren rannoilla, Lähi-idässä sekä Intiassa ja Pakistanissa.[2]

Lajin esiintymisalueen koko on 1–10 miljoonaa neliökilometriä, Euroopassa elää 300 000–590 000 yksilöä ja lajin kanta on elinvoimainen.[1]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji esiintyy keskimäärin lämpimämmässä ilmastossa kuin ruokokerttunen. Se asuu mieluiten vesistön äärellä saraniityillä, tamariskipensaikoissa, takkuisissa ryteiköissä sekä osmankäämi- ja järviruokokasvustoissa.[2]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesä sijaitsee matalalla, 30–60 cm, kasvillisuuden varassa. Se on löyhästi lehdistä ja korsista rakennettu syvä malja, joka on pehmustettu etenkin osmankäämin siemenhahtuvilla. Naaras munii 3–6, tavallisesti 5, munaa. Muna painaa keskimäärin 1,6 g. Haudonta kestää 14–15 päivää, molemmat emot hautovat. Poikaset lähtevät pesästä lentokyvyttöminä noin 12 päivän ikäisinä.[2]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ravinto koostuu lähes yksinomaan niveljalkaisista, joita se kerää kasvillisuudesta, tavallisesti vesistön äärellä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b BirdLife International: Acrocephalus melanopogon IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 27.12.2013. (englanniksi)
  2. a b c d e f Cramp, Stanley (toim.) 1992: The Birds of the Western Palearctic. Vol. VI Warblers. - Oxford University Press. Hong Kong.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]