Oslon metro
Sivulta puuttuu |
|
|
|---|---|
 |
|
| Sijainti | Oslo, Norja |
| Avattu | 1966 |
| Pituus | 84,2 km |
| Asemia | 105[1] |
| Linjoja | 6 |
| Matkoja päivässä | 268 000 (2009) |
| Matkoja vuodessa | 73 000 000[1] |
 |
|
|
|
|
Oslon metro (norj. Oslo T-bane) on metrojärjestelmä Oslossa ja sen lähialueilla. Oslon metro avattiin vuonna 1966 yhdistämään itäiset lähiöt Oslon keskustaan neljällä linjalla. Myöhemmin nämä yhdistettiin läntisen suunnan linjoihin, jonka jälkeen kaupungin metroverkostosta tuli koko kaupungin kattava. Metroverkoston pituus on 84,2 kilometriä.[2]
Kun uusi kehälinja valmistui, niin läntiset linjat kulkivat enemmänkin maan päällä kuin alla. Nykyäänkin vain aivan keskustassa ja parissa itäisessä kaupunginosassa metro kulkee tunnelissa. 105 asemasta 16 on maan alla tai sisätiloissa, loput maan pinnalla.[2] Kaksi läntistä linjaa, Røabanen ja Kolsåsbanen menevät naapurikaupunki Bærumin puolelle.
Suurimmalla osalla metrojärjestelmää junat kulkevat kello 5.00–1.00 (6.00–1.00 viikonloppuisin). Vuorot kulkevat 15 minuutin välein, mutta hiljaisempana aikana vuoroväli on puoli tuntia.
Sisällysluettelo |
Linjat [muokkaa]
| Linja | Pääteasemat | Asemien lukumäärä |
 |
Ellingsrudåsen - Frognerseteren | 34 |
 |
Ellingsrudåsen - Gjønnes | 26 |
 |
Mortensrud - Storo | 27 |
 |
Bergkrystallen - Ringen | 22 |
 |
Vestli - Østerås | 31 |
 |
Sognsvann- Ringen | 18 |
Linjojen rakennusvaiheet [muokkaa]
Itäisten linjojen reittiä laajennettiin keskustaan Sentrumin asemalle vuonna 1977. 10 vuotta myöhemmin läntiset linjat liitettiin samaan paikkaan ja aseman nimi muuuttui Stortingetiksi. Tästä asemasta tuli kaikille linjoille pääteasema, koska idässä ja lännessä käytettiin eri virransyöttöjärjestelmiä. Vuonna 1993 Sognsvannsbanen ja sen sivulinjat ottivat käyttöön virtakiskot ja näin metrojunat pystyivät kulkemaan idästä länteen ensimmäistä kertaa. Tämä oli mahdollista uudella kalustolla, joka pystyi kulkemaan virtakiskollisella ja ajolangallisella radalla.
Kaikki neljä itäistä linjaa rakennettiin tai korjattiin metroradaksi. Kun kaupungin kaksi puolta on liitetty toisiinsa, Oslo Sporveier on määritellyt standardin, jollaiseksi metron pitäisi tulla. Siihen kuuluu muun muassa virtakiskosysteemi, moderni opastinjärjestelmä, suuremmat nopeudet, ja laiturien pituuden kaksinkertaistaminen. Kolsåsbanen suljettiin 2006 ja se remontoidaan kokonaan. On epävarmaa, remontoidaanko Holmenkollenin rataa, koska se on liian mutkikas metrostandardeihin. On myös keskusteltu siitä, pitäisikö rata muuttaa raitiotieksi vai säilyttää metrona.
Uusin laajennus järjestelmässä on kehärata Ullevål stadionilta Carl Berners plassille. Ensimmäinen osa siitä avattiin 2003 ja kokonaisuudessaan se valmistui vuonna 2006. Vuonna 2004 tämän linjan rakentaminen aiheutti tunnelin romahtamisen Grorudbanenilla, järjestelmän pisimmällä linjalla. Linja oli suljettuna joulukuuhun asti, jonka tilalla kulki korvaava bussi.
-
Uutta MX-kalustoa.
-
T5-T8 -kalustoa Vindernissä.
-
T1-T4 -kalustoa Mortensrudissa.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b Invensys Rail and Oslo Metro: Successful in Partnership (pdf) Invesys Rail. Viitattu 1.12.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Railway-technology.com: Atkins wins design deal for Oslo metro rail project (englanniksi)
Aiheesta muualla [muokkaa]
