Oskar Raja-aho

Johan Oskar Raja-aho (14. marraskuuta 1899 Uurainen – 28. heinäkuuta 1932 Helsinki) oli suomalainen kuvanveistäjä.^[1]

Oskar Raja-ahon isä oli kirvesmies ja puuseppä Johannes Raja-aho. Hän kävi kansakoulun ja työskenteli sitten sekalaisissa töissä muun muassa kulissimaalarina. Raja-ahon isä osallistui Suomen sisällissotaan punakaartin riveissä. Sodan jälkeen Oskar Raja-aho oli isänsä kanssa vangittuna ensin Närpiössä ja sitten Tammisaaressa. Vankileirillä Raja-aho alkoi harrastaa puuveistoa tehden puisia pienoisveistoksia, ja lopulta hän vapautui leiriltä osaksi veistotaitonsa ansiosta.

Raja-aho asettui asumaan Jyväskylään ja osallistui jo 1919 Jyväskylän taideyhdistyksen näyttelyyn sekä piti keväällä 1920 ensimmäisen oman näyttelynsä.^[1] Samana vuonna 1920 hän saattoi lähteä opiskelemaan Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulun veistoluokalle. Tämän mahdollisti taloudellinen tuki, jota hän sai jyväskyläläisiltä johtaja Victor Kilpiseltä, Elsa Heporaudalta ja Rosalie Collanilta. Raja-aho valmistui koulusta 1924 hyvin arvosanoin, ja saatuaan apurahan hän lähti 1924 opintomatkalle Italiaan ja Ranskaan.^[2]

Palattuaan Suomeen Raja-aho meni naimisiin Ellen Helmisen kanssa ja asettui asumaan Jyväskylään. Kuvanveisto ei yksin elättänyt heitä, joten Raja-aho joutui hankkimaan lisätuloja sisustus-, somistus- ja kuvitustöillä. Raja-ahot asuivat 1920-luvun lopulta lähtien Aapeli Halosen ja Jaakko Rusasen vuonna 1902 Jyväskylään perustaman Halosen harmonitehtaan yhdistetyssä asuin- ja tehdasrakennuksessa.^[2]

Raja-ahon varhaistuotannon veistokset olivat realistisia, mutta 1920-luvulla hän siirtyi klassisempaan ja tyylitellympään suuntaan alkaen käyttää kiveä materiaalina.

Oskar Raja-aho kuoli tapaturmaisesti uintiretken aikana heinäkuussa 1932.^[2]