Osarseph
Osarseph (myös Osarsiph) on perimätiedon mukaan muinaisegyptiläinen pappi, jonka elämässä on nähty yhteisiä piirteitä Raamatun Mooseksen kanssa. Ptolemaiosten hallitsijasuvun aikainen egyptiläinen historioitsija Manetho (200-luvulla eaa) kertoi hänestä teoksessaan Aigyptiaca. Manethon teos ei ole säilynyt, mutta siitä on useita lainauksia ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla eläneen juutalaisen historioitsija Josephuksen teoksissa.
Manethon mukaan Osarseph oli egyptiläinen luopiopappi, jonka johdolla spitaaliset ja muut hyljeksityt henkilöt kapinoivat faarao Amenofista vastaan. Tällöin faarao joutui poistumaan maasta, ja Osarsephin johtama kapinallisjoukko yhdessä hyksojen kanssa sai Egyptissä aikaan suurta tuhoa ja syyllistyi moniin pyhäinhäväistyksiin Egyptin jumalia vastaan, ennen kuin Amenofis palasi ja karkotti heidät. Tarinan lopuksi Osarseph muutti nimensä Moosekseksi.[1]
On paljon väitelty siitä, mihin historialliseen tapahtumaan, jos mihinkään, kertomus Osarsephista liittyy. Tarina on yhdistetty ajanlaskuamme edeltäneiden vuosisatojen juutalaisvastaiseen propagandaan, ja sitä on pidetty kuvauksena israelilaisten Egyptistä lähdöstä eli exoduksesta egyptiläisten näkökulmasta katsottuna. Egyptologi Jan Assmann on kuitenkin arvellut, ettei kertomus liity mihinkään yhteen ainoaan historialliseen tapahtumaan tai henkilöön, vaan siinä on sekoitettu keskenään useista eri tapahtumasarjoista säilyneet kertomukset, huomattavimpana niistä Akhenatenin (Amenofis IV:n) uskonnolliset uudistukset.[2]
Kertomus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Josephuksen teoksessa Apionia vastaan (Contra Apionem) [3] on kaksi pitkää lainausta Manethon teoksesta Aigyptiaca.[4] Ensimmäinen näistä on Manethon kuvaus hyksojen karkotuksesta, jonka jälkeen he olisivat asettuneet Juudeaan ja perustaneet sinne Jerusalemin kaupungin. Tästä Josephus päätteli, että Manethon hyksot olisivat olleet samoja kuin Mooseksen aikaiset israelilaiset, vaikka Manetho itse ei tällaista samastusta tehnytkään.[5]
Toinen Josefuksen lainaama kohta käsittelee noin kaksisataa vuotta myöhempiä tapahtumia, ja siinä kerrotaan Osarsephista. Josephuksen mukaan Manetho kuvasi Osarsephin tyrannimaisena Osiriksen ylipappina Heliopoliissa. Faarao Amenofis halusi nähdä jumalat, mutta kyetäkseen siihen hänen oli ensin pitänyt puhdistaa Egypti spitaalisista ja muista saastaisina pidetyistä henkilöistä määräämällä heistä 80 000 töihin kivenlouhimoihin ja sulkemalla heidät sen jälkeen Avarisiin, hyksojen entiseen pääkaupunkiin Niilin suiston itäosassa. Josefuksen tarinan mukaan Osarseph nousi siellä heidän johtajakseen, käski heidän luopua jumalten palvonnasta ja syödä pyhien eläinten lihaa. Sen jälkeen he kutsuivat Osarsephin johdolla hyksot takaisin Egyptiin, yhdessä heidän kanssaan karkottivat Amenofiksen ja hänen poikansa Ramseksen maanpakoon Nubiaan, hallitsivat Egyptiä 13 vuotta ja harjoittivat uskonnollista sortoa. Kaupungit ja temppelit hävitettiin, jumalien kuvat tuhottiin, pyhäköt muutettiin keittiöiksi ja pyhät eläimet paistettiin nuotioilla. Amenophis ja Ramses palasivat ja karkottivat spitaaliset ja hyksot ja palauttivat Egyptin vanhan uskonnon. Kertomuksen lopulla Manetho mainitsee Osarsephin ottaneen nimen Mooses.[1]
Tulkinnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tarinaa on tulkittu kolmella ensimmäisellä tavalla. Ensinnäkin sen takana saattaa olla hämärtynyt muisto Akhenatenin hallitsijakaudesta eli Amarna-kaudesta, toiseksi se saattaa viitata hyksoihin, tai kolmannen tulkinnan mukaan se on juutalaisvastaista propagandaa. Useille selityksille voidaan esittää perusteita: Amenofis (Amenhotep) todella oli faarao Akhenatenin edeltäjän nimi (ja myös Akhenatenin alkuperäinen nimi), ja myös ristiriitojen uskonnollinen luonne voisi hyvinkin viitata hänen uskonnollisiin uudistuksiinsa. Toisaalta kertomuksessa mainittu kaupungin nimi Avaris ja mahdollisesti myös nimi Osarseph voivat viitata hyksojen valtakauteen, mutta kertomuksen juoni selvästikin muistuttaa toista Mooseksen kirjaa ikään kuin nurinniskoin käännettynä, jolloin se saattaa juutalaiset kielteiseen valoon. Mikään teorioista ei kuitenkaan selitä kertomuksen kaikkia yksityiskohtia. Egyptologi Jan Assmann[6] on väittänyt, ettei tarinalla ole mitään yhtä tiettyä alkuperää vaan että se perustuu kansanomaiseen perimätietoon, jossa on sekoitettu useita historiallisia kokemuksia, erityisesti hyksojen ja Amarna-ajalta.[2] On esitetty myös teoria, jonka mukaan Osarseph olisi sama henkilö kuin syyrialaissyntyinen varainhoitaja Bay, joka tavoitteli Egyptin kruunua 19. dynastian, mutta teoria on yleisesti hylätty.[7] Todistamaton on myös teoria, jonka mukaan nimi Osarseph olisi yhdistelmä Egyptin Osiris-jumalan nimestä ja raamatullisesta henkilönnimestä Joosef.[8]
Eräät nykyiset tutkijat ovat arvelleet, että kertomus Osarsephista tai vähintäänkin se kohta, jonka mukaan hän olisi vaihtanut nimensä Moosekseksi, olisi lisätty Manethon alkuperäiseen teokseen jälkeenpäin, vasta viimeisellä vuosisadalla ennen ajanlaskuamme, jolloin Egyptissä vallitsi laajalle levinnyt juutalaisvastainen mieliala. Osarsephia lukuun ottamatta Manethon teoksessa ei mainita juutalaisia lainkaan. Jos se sen sijana kuuluu Manethon alkuperäiseen Egyptin historiaan, kuten monet tutkijat uskovat, voidaan kysyä, mistä hän oli saanut tietoa asiasta, sillä heprealaisen Tooran ja myöskään toisen Mooseksen kirjan kreikankielistä käännöstä Septuagintaa ei hänen aikanaan vielä ollut. Sen vuoksi on oletettu, että hän olisi saanut tietoa suullisesti todennäköisesti joltakulta juutalaiselta tai mahdollisesti jostakin muutoin tuntemattomasta, Septuagintaa vanhemmasta käännöksestä.[9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Shmuel Safrai, Shemul Safrai, M. Stern: The Jewish people in the first century, s. 1113. Van Gorcum Fortress Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b Jan Assmann, Andrew Jenkins: "The mind of Egypt: history and meaning in the time of the Pharaohs, s. 227. First Harvard University Press. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Josephus: Contra Apionem. {{{Julkaisija}}}. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Jan Assmann: Moses the Egyptian: The Memory of Egypt in Western Monotheism, s. 30. First Harvard University Press, 1997. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Arthur J. Droge: Josephus Between Greeks and Barbarians (Louis H. Feldmanin ja John R. Levisonin toimittamassa teoksessa Josephus' Contra Apionem: studies in its character and context..."), s. 135–136 ja alaviite 14 sivulla 136. Brill, 1996. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Moses the Egyptian: The Memory of Egypt in Western Monotheism. First Harvard University Press, 1997. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Rainer Albertz, Bob Becking: Yahwism after the exile: perspectives on Israelite religion in the Persian era, s. 71. Utrecht: Van Gorcum, 2000. ISBN 90-232-3880-X. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Louis H. Feldman: Josephus's interpretation of the Bible, s. 342, alaviite 15. University of California Press, 1998. ISBN 0-520-20853-6. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ John Granger: The interpretation of the Old Testament in Greco-Roman paganism, s. 6–11. Tübingen: Mohr Siebeck. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)