Orvokki Kuortti
Orvokki Kuortti (o.s. Rudanko; 11. heinäkuuta 1932 Kokemäki – 19. syyskuuta 2020 Espoo[1]) oli suomalainen lentokapteeni, joka hankki ensimmäisenä naisena Suomessa muun muassa lennonopettajan, helikopterilentäjän ja mittarilentäjän pätevyyden.[2][3]
Kuorttia pidetään suomalaisen naislentotoiminnan keskeisenä edelläkävijänä. Hän lensi yksimoottorisilla koneilla viiteen maanosaan ja takaisin sekä ylitti yksimoottorisilla koneilla Atlantin ilma-aluksen päällikkönä 17 kertaa, joista yksin yhdeksän kertaa.[4]
Kuortti opiskeli yliopistossa muun muassa matematiikkaa, fysiikkaa, kemiaa ja meteorologiaa sekä teki teknisiä käännöstöitä kotiäitinä toimimisen ohessa. Haave lentämisestä syntyi jo varhain, mutta koulutukseen hakeutuminen oli naisille tuolloin vaikeaa muun muassa vaatimuksena olleen asevelvollisuuden suorittamisen takia. 36-vuotiaana Kuortti hakeutui Malmin lentoaseman lentokouluun ja sai lentolupakirjan joulukuussa 1968. Jo seuraavana vuonna hän oli nopein naislentäjä England–Australia Air Racessa.[2]
Vuoden 1971 London Victoria Airways -kilpailussa Kuortti ja kakkospilotti Eira Kuorinka (nyk. Standertskjöld)[5] ylittivät ensimmäisinä suomalaisnaisina Atlantin Piper Cherokee Arrow -lentokoneella. Ensimmäisenä suomalaisena Kuortti oli mukana Paris Air Shown näytöslentäjänä vuonna 1973.[4]
Pakkolaskusta myrskyiseen Pohjois-Atlanttiin Kuortti selviytyi yksinlennollaan vuonna 1977, kun nelipaikkaisen Lake Buccaneer -koneen moottori sammui ja polttoainetta alkoi valua mereen. Hän pelastui paitsi taitavan laskeutumisensa myös islantilaisesta tukikohdastaan apuun ehtineiden yhdysvaltalaissotilaiden ansiosta.[2]
Kuortti oli aktiivisesti mukana kansainvälisessä järjestötoiminnassa, muun muassa naispuolisten helikopteripilottien Whirly Girls -järjestön johtajistossa ja Euroopan naislentäjien liiton puheenjohtajana. Yhtenä yhdeksästä suomalaisesta naislentäjästä hän oli mukana perustamassa kansainvälisen naislentäjäjärjestön Suomen osastoa (The Ninety-Nines Inc. International Women Pilots Finnish Section ry) vuonna 1969. Hän toimi osaston puheenjohtajana vuosina 1980–1993.[4]
Viimeistä kertaa lentokoneen ohjaimissa Kuortti oli yli 60-vuotiaana 1997. Vuonna 1983 tasavallan presidentti Mauno Koivisto myönsi Kuortille lentokapteenin arvonimen.[2] Ilmailumuseoyhdistyksen kunniajäseneksi hänet nimitettiin 2007.[4]
Suomen Ilmailuliiton moottorilentotoimikunta jakaa Orvokki Kuortti -kiertopalkintoa merkittävistä matkalentosuorituksista.[6]
Kuortin ensimmäinen oma kone, Piper PA-28R-180 Cherokee Arrow OH-PJN, on Suomen ilmailumuseossa.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 31.10.2020, s. C 20.
- ↑ a b c d Nordlund, Tomi: Mitään pelkäämätön pilotti – Naislentäjä Orvokki Kuortti on kohdannut haasteita kuten pakkolaskun pienkoneella Atlanttiin. Helsingin Sanomat, 5.8.2012, s. C 10. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.8.2012. [vanhentunut linkki]
- ↑ Suomen ainoa naislentokapteeni Orvokki Kuortti, 85, ei pelännyt edes pakkolaskua Atlantille – neuvo naisille: ”Pitäkää päänne, älkää antako periksi.” Iltalehti 8.3.2018.
- ↑ a b c d Kunniajäsen nro 10: Orvokki Kuortti 2007. Ilmailumuseoyhdistys. Viitattu 7.8.2012. [vanhentunut linkki]
- ↑ Lentoliikenne Compuline. Arkistoitu 31.12.2008. Viitattu 7.8.2012.
- ↑ Auranen, Tero: SIL Moottorilentotoimikunta tiedottaa, Orvokki Kuortti-kiertopalkinto 14.03.2006. FlightForum. Viitattu 7.8.2012.
- ↑ Piper PA-28R-180 Cherokee Arrow Ilmailumuseo. Arkistoitu 14.7.2014. Viitattu 6.7.2014.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pelletier, Alain: High-flying women: A world history of female pilots. Yeovil: Haynes, 2012. ISBN 978-0-85733-257-8. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen ensimmäinen naislentokapteeni Orvokki Kuortti Tienviittoja, Yle Radio 1. 6.7.2014. Yle. Viitattu 6.7.2014.