Oripaviini

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Oripaviini
Oripaviini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
6,7,8,14-Tetradehydro-4,5α-epoksi-6-metoksi-17-metyylimorfinan-3-oli
Tunnisteet
CAS-numero 467-04-9
ATC-koodi N02A
PubChem 5462306
Kemialliset tiedot
Kaava C18H19NO3 
Moolimassa 297,348 g/mol
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus  ?
Metabolismi  ?
Puoliintumisaika  ?
Ekskreetio  ?
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus
Antotapa Ihonalainen

Oripaviini (3-O-demetyyli-tebaiini) on opiaatti ja tebaiinin tärkein metaboliitti. Se on pääkomponenttina sarjassa puolisynteettisiä opioideja, joihin kuuluvat yhdisteet kuten etorfiini ja buprenorfiini.

Farmaseuttiset ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oripaviinin analgeettista tehoa voi verrata morfiiniin, mutta sitä ei käytetä myrkyllisyytensä ja alhaisen terapeuttisen indeksinsä takia. Eläinkokeissa hiirillä ja rotilla tappavan myrkylliset annokset aikaansaivat "grand mal" voimakkaita epileptisiä kouristuskohtauksia, jotka johtivat kuolemaan samaan tapaan kuin tebaiinilla.[1]

Oripaviini-johdokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurempi merkitys on puolisynteettisillä oripaviini-johdoksilla. Näitä johdoksia kehiteltiin 1960-luvulla ja jotkin näistä "supertehokkaaista" μ-opioidireseptori -agonisteista ovat jopa 10 000 kertaa morfiinia tehokkaampia kivunlievittäjiä.[2][3][4] Yksinkertaisesti sillattu oripaviini-yhdiste 6,14-Endoeteno-tetrahydro-oripaviini on 40x morfiinia tehokkaampi,[5] mutta lisättäessä haarautuva tertiäärinen alkoholisubstituentti kohtaan C7, voidaan aikaansaada monta korkean tehon omaavaa varianttia:[6]

Bridged oripavine general.png

Nimi R Kivunlievitysteho (Morfiini = 1)
metyyli 63
etyyli 330
Etorfiini n-propyyli 3200
n-butyyli 5200
isobutyyli 10
n-pentyyli 4500
isopentyyli 9200
n-heksyyli 58
O-desmetyyli-7-PET fenetyyyli 2200
fenyyli 34
syklopentyyli 70
sykloheksyyli 3400

Muita merkittäviä johdoksia ovat dihydroetorfiini (jopa 12,000x morfiini) ja asetorfiini (8700x morfiini) sekä diprenorfiini (jota käytetään etorfiinin vastalääkkeenä) ja buprenorfiini, jota käytetään yleisesti opoidien vieroitushoitoon.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Yeh, SY (December 1981). "Analgesic activity and toxicity of oripavine and phi-dihydrothebaine in the mouse and rat". Archives Internationales de Pharmacodynamie et de Therapie 254 (2): p223–40. PMID 6121539. 
  2. Bentley KW, Boura AL, Fitzgerald AE, Hardy DG, McCoubrey A, Aikman ML, Lister RE. Compounds Possessing Morphine-Antagonising or Powerful Analgesic Properties. Nature. 1965 Apr 3;206:102-3. PMID 14334338
  3. Bentley KW, Hardy DG, Meek B. Novel analgesics and molecular rearrangements in the morphine-thebaine group. II. Alcohols derived from 6,14-endo-etheno- and 6,14-endo-ethanotetrahydrothebaine. Journal of the American Chemical Society. 1967 Jun 21;89(13):3273-80. PMID 6042763
  4. Bentley KW, Hardy DG, Meek B. Novel analgesics and molecular rearrangements in the morphine-thebaine group. IV. Acid-catalyzed rearrangements of alcohols of the 6,14-endo-ethenotetrahydrothebaine series. Journal of the American Chemical Society. 1967 Jun 21;89(13):3293-303. PMID 6042765
  5. Lewis JW, Bentley KW, Cowan A. Narcotic analgesics and antagonists. Annual Reviews in Pharmacology. 1971;11:241-70. PMID 4948499
  6. Bentley KW, Hardy DG. Novel analgesics and molecular rearrangements in the morphine-thebaine group. III. Alcohols of the 6,14-endo-ethenotetrahydrooripavine series and derived analogs of N-allylnormorphine and -norcodeine. Journal of the American Chemical Society. 1967 Jun 21;89(13):3281-92. PMID 6042764

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]