Organogeneesi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Organogeneesi on alkionkehityksen vaihe, jonka aikana kudokset ja elimet erilaistuvat. Se alkaa gastrulaation jälkeen, ihmisalkiossa neljän viikon ikäisenä ja päättyy yhdeksänteen viikkoon. Lähekkäisten solujen vuorovaikutukset, induktiot, ohjaavat solut erilaistumaan tiettyyn suuntaan.

Vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Organogeneesi alkaa keskushermoston erilaistumisella, kun mesodermin solut indusoivat ektodermin soluja. Tämä primaari-induktio käynnistää mesenkyymin ja epiteelin välisen vuorovaikutuksen. Solujen välisen viestinnän seurauksena määräytyy asteittain solujen lopullinen erilaistumissuunta.

Karkeasti jaoteltuna ektodermista kehittyy hermosto, iho ja sen johdannaiset sekä osin aistimet. Mesodermista sen sijaan kehittyvät lihaksisto, verenkiertojärjestelmä, tukikudos, sukurauhaset ja monet sisäelimet ja endodermista hengitystiehyet, ruoansulatuskanava ja ruoansulatusrauhaset. Monet elimet kuitenkin sisältävät soluja useammasta kuin yhdestä alkiokerroksesta.

Solujen välinen viestintä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soluilla on oltava kyky, kompetenssi, vastaanottaa signaali ja kehittää sille vaste. Viestinnälle on tyypillistä induktiokohtien poikittaiset yhteydet, cross talk, jolloin yksi kehityskohta voi saada useita signaaleja eri puolilta alkiota yhtä aikaa.

Induktiot ovat usein parakriinista kasvutekijöiden tai solun ulkoisen tilan välittämää, jukstakriinistä, viestintää. Tunnetuimpia kasvutekijöitä ovat FGF:t, Wnt:t, Hedgehogit, TGF-β ja Notch-molekyylit. Kasvutekijöillä on paljon erilaisia tehtäviä alkion eri kehitysvaiheissa. Homeobox-geenit vaikuttavat eri kudosten ja elinten keskinäiseen sijaintiin sekä muotoon. Solun vaste induktioon voi olla myös apoptoosi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sariola, Hannu (toim.) (2003): Kehitysbiologia – Solusta yksilöksi. Duodecim. ISBN 951-656-099-7.
  • Gilbert, Scott, F. (2003): Developmental biology. Sinauer Associates. ISBN 0-87893-258-5.