Operaatio Myrsky

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Operaatio Myrsky oli laaja ja nopea kroaattien hyökkäys.

Operaatio Myrsky (kroatiaksi Operacija Oluja) oli elokuussa 1995 Kroatiassa ja Bosniassa kroaattien ja bosniakkien tekemä yhteishyökkäys serbejä vastaan.

Hyökkääjät Kroatian armeija HV ja Bosnian kroaattiarmeija HVO olivat voimakkaita. Hyökkäys tuhosi Krajinan serbitasavallan ja ajoi satoja tuhansia serbejä pakoon. Serbit pelkäsivät kroaattien aloittavan väkivaltaisen etnisen puhdistuksen, koska olivat itse järjestäneet puhdistuksia Kroatiassa. Virallisesti 4. elokuuta 1995 alkanut hyökkäys kesti neljä päivää, minkä jälkeen Serbian armeija Krajinassa oli lyöty. He kokivat sotilaallisen, taloudellisen, moraalisen ja poliittisen tappion suurempaa, tehokkaampaa ja paremmin motivoitunutta Kroatian armeijaa vastaan. Kroaatit suorittivat operaationsa alle 84 tunnissa, kaksi kertaa suunniteltua nopeammin. Joidenkin kroaattikomentajien alaisena kroaatit tekivät väkivaltaa aseettomia serbejä kohtaan.

Ennen hyökkäystä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Serbiarmeijan yksiköiden vastuualueet ennen kroaattien hyökkäystä.

Vuonna 1995 Serbian presidentti Slobodan Milošević oli luopunut Bosnian ja Kroatian serbien tukemisesta kansainvälisen yhteisön painostamana, ja osaksi sen takia että serbialueet imivät Serbian verovaroja. Milošević oli tajunnut, ettei Suur-Serbiasta tule mitään, ja halusi Bosnian serbien tekevän rauhan. Tähän Bosnian serbit eivät suostuneet. Bosnian serbiarmeijaa vaivasi nyt Serbiasta tulleen huollon loppuminen, ja se alkoi heiketä. Serbiarmeijan moraali, tehokkus ja koulutus olivat heikot, ja serbejä melko harvassa Krajinan rintamalla. Serbiarmeijaa johdettiin heikosti. Toisaalta Kroatian ja Bosnian armeijat olivat voimistuneet muutamassa vuodessa huomattavasti.

Kroaattien ja muslimien tekemää suurta yhteishyökkäystä serbejä vastaan alettiin valmistella jo maaliskuun lopussa, mutta kroaattien uskottiin hyökkäävän Itä-Slavoniaan. Huhtikuussa 1995 Bosnia ja Hertsegovinan kroaatit olivat edenneet Livnosta ampumaetäisyydelle ainoasta Kniniin vievästä tiestä. 9. kesäkuuta Bosnian kroaattivaltion puolustusministeri sanoi tavoitteena olevan Bihacin motin aukaisemisen. Kroaattiarmeija HV oli mukana Bosnian kroaattien hyökkäyksessä, vaikkei virallisesti. Heinäkuussa 1995 kroaatit etenivät operaatiossa Kesä-95. Bosnia-Hertsegovinan länsiosassa saartaen Krajinan pääkaupungin Kninin kolmelta suunnalta ja katkaisten serbeiltä tärkeän huoltotien.

Krajina oli pitkälle saarrettu, kun yhteys etelään oli katkennut. Serbit valtasivat jo aikaisemmin kesällä 1995 Glamočin ja Bosansko Grahovon strategisesti tärkeät kaupungit. Kroaatteja tuki pitkin Dinaarisia alppeja Krajinan selustaan hyökännyt HVO sekä Bosnian armeijan 5. armeijakunta, joka oli Bihacin motissa. Krajinan serbit puolestaan hyökkäsivät Bihacin muslimimottia vastaan yrittäen halkaista sen kahteen osaan. Bihacissa oli nälänhätä. Bosnian presidentti Alija Izetbegović sekä Kroatian Franjo Tudjman sopivat yhteistyöstä.

Operaatio Myrsky[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Operaatio eteni nopeasti Kninissä ja Dalmatian vuorimaastossa 5. elokuuta. Suurin osa etenemisestä tapahtui 48 tunnissa. Seuraavana päivänä Kroatian kansalliskaartin ensimmäinen prikaati saapui Bosnian rajalle kohdaten Bihacin saarretun alueen bosniakit. Voimakasta serbien vastarintaa esiintyi vain Glinassa Sisakista etelään. Illalla 7. elokuuta Operaatio Myrsky oli virallisesti ohi. Muutama Kroatiaan jäänyt serbidivisioona antautui seuraavina päivinä. Tulitauko alkoi 9. elokuuta. Saksa, Ranska ja Iso-Britannia tuomitsivat hyökkäyksen, samoin Yhdysvallat pienen viivyttelyn jälkeen. Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton ilmoitti olevansa huolissaan hyökkäyksestä. Krajinan serbitasavallan johtaja sanoi hyökkäyksen alettua, että se johtaa Krajinan romahtamiseen parissa päivässä ja tietää kuolemaa monille serbeille.

Kroatian joukot tulittivat myös YK:n valvontapisteitä vallaten tai tuhoten niistä 70, sillä YK oli haitannut kroaattien sotatoimia pitkän aikaa. Heidän nopea etenemisensä perustui selvään miehistö- ja materiaaliylivoimaan, sillä kroaatteja oli kaikkiaan 200 000, serbejä vain 50 000. Yleensä hyökkäyksen onnistumiseen riittää kolminkertainen ylivoima. Kroaateilla oli 350 tankkia ja 3000 tykistöasetta, serbeillä vastaavasti vain 200 ja 350. Kroaateilla oli lisäksi helikoptereita, serbeillä ei, ja serbit olivat lentokiellossa. Kroaattien hyökkäys oli hyvin suunniteltu ja koordinoitu bosniakkien kanssa.

NATO uhkasi kroaatteja ilmaiskuilla, jos hyökkäykset YK:ta vastaan jatkuisivat. Se ei kuitenkaan toteuttanut uhkaustaan. Sen sijaan NATO iski serbien ilmatorjuntaohjus-tukikohtaan, kun ohjukset lukkiutuivat Naton lentokoneisiin.[1]

Lehdistössä ja internetin keskustelualueilla on pohdittu Yhdysvaltojen roolia Kroatian taustatukena.[2][3] Etenkin presidentti Clintonia on arvosteltu siitä, ettei hän tuominnut tai estänyt operaatiota ajoissa. Eläkkeellä olevia Yhdysvaltalaisia upseereita toimi kroaattien neuvonantajina,[4] mutta Yhdysvallat ei antanut julkisesti virallista sotilastukea Kroatian halitukselle.[5]

Voimasuhteet serbit/kroaatit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • miehistö : 1 / 3,7
  • panssarit : 5 / 7
  • tykistö : 5 / 4

Serbien joukkopako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noin 200 000-250 000 serbiä lähti Krajinasta. Monet heistä eivät ole palanneet, vaan myivät omaisuutensa ja hakivat Serbian kansalaisuutta.YK ja ETYJ ovat arvostelleet Kroatiaa siitä, että se ei ole tukenut pakolaisten paluuta riittävästi. Vuonna 2005 UNCHR arvioi noin 115 serbin palanneen.[6] [7]

Kroaattien tekemät ihmisoikeusrikkomukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Serbit pakenivat, kun kroaatit hyökkäsivät Krajinaan.

Yksittäiset kroaatit syyllistyivät serbisiviilien surmaamiseen ja alueellisia etnisiä puhdistuksia lienee esiintynyt. Kninin ja Drnisin välillä kroaatit sytyttivät 45 taloa tuleen. Eniten taloja poltettiin Vojnicin seudulla.lähde? Human Rights Wachin mukaan sotilaat surmasivat 120 siviiliä, joiden joukossa oli paljon vanhuksia.[8] Lisäksi ainakin 110 serbisiviiliä katosi.[9] YK:n turvallisuusneuvosto tuomitsi kroaattien suorittamat surmat heti, mikä saattoi pysäyttää siviilimurhat. Myös serbit surmasivat kymmeniä kroaattisiviilejä vetäytyessään.

Monet ihmisoikeusrikoksista olivat siviilien tekemiä kostotoimia. Kroatian armeija ja poliisit toimivat asiallisesti, mutta eivät puuttuneet kroaattisiviilien serbejä vastaan tekemiin rikkomuksiin. Elokuussa 1995 kroaatit vangitsivat Krajinan asekykyiset serbimiehet viikoksi suuriin rakennuksiin ja tulittivat eräiden tietojen mukaan pakolaiskolonnaa.

Kroaattien serbeihin kohdistamia rikoksia on käsitelty ICTYssä vasta 2000-luvulla. Kenraali Ante Gotovina tuomittiin huhtikuussa 2011 24 vuodeksi vankeuteen. Hänen kollegansa Mladen Markac sai 18 vuoden tuomion.[10]. Oikeus kuitenkin vapautti seuravana vuonna sekä Gotovinan että Markacin sillä perusteelle, ettei näiden komentamat tykistöjoukot olleet suoraan surmaamassa siviilejä[11][12]. Serbia ja serbit protestoivat vapauttavaa päätöstä vastaan[13] ja Serbian edustaja sanoi ettei Haag ole puolueeton[14]. Kroaattien sanottiin estäneen Kninin tulitusta koskevien tykistödokumenttien joutumisen oikeuden päätösten pohjaksi. Kroatiaa ei myöskään syytety siitä, että se esti monesti serbien paluun koteihinsa sodan jälkeen[15].

Operaatio Myrskyn aikajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Torstai 3. elokuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

120 000 miestä aseissa Kroatian ja Krajinan rajalla, myös Itä-Slavonian rajalla, serbeillä 50 000 miestä. Tykistötulitusta linjan molemmin puolin. Monet lentoyhtiöt peruuttivat lentonsa Kroatiaan. Kroatian sotapoliisi etsi kutsuntoja pakoilevia nuoria miehiä, ja Zagrebin kaduilla näkyi enimmäkseen vain naisia.

Perjantai 4. elokuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kello 05:00 Kroatian asevoimat käynnistivät hyökkäyksen vapauttaakseen serbien miehittämät Kroatian alueet. Nämä alueet olivat Knin, Gracac, Lapac, Korenica, Slunja, Glina, Dvor ja Petrinja. Ensimmäisissä taisteluissa kroaatit etenivät 30 kohdassa pitkin 700 km:n mittaista rintamalinjaa 5-15 km Bjelovarin, Zagrebin, Karlovacin, Gospicin ja Splitin seuduilla. Operaatio Myrsky oli alusta alkaen täydessä vauhdissa. Kroaattihyökkäykseen osallistui maa- ja ilmavoimien yksikköjä.

Kroatian radiossa esiintynyt maan presidentti Franjo Tudjman pyysi serbien puolisotilaallisia joukkoja antautumaan ja serbisiviilejä jäämään asuinalueilleen Kroatian armeijan hyökkäyksestä huolimatta. Tudjman lupasi taata serbeille kaikki näille kuuluvat oikeudet. Kroatian armeijan 4. ja 7. prikaati hyökkäsivät Kniniä vastaan ja käynnistivät sen pohjoispuolella nopean hyökkäyksen. Ensimmäiset tšetnikkien linjat murtuivat 9 tunnin taistelun jälkeen. Krajinan pääkaupunki Knin oli saarrettu ja sen puolustus käytännöllisesti katsoen romahtamispisteessä. Kroaattien linjat olivat muutaman kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Operaation ensimmäisenä päivänä Kninin valtaus oli enää tuntien kysymys. Kniniin ammuttiin raketteja ja kaksi panssariyksikköä eteni kaupunkia kohti.

Samaan aikaan pohjoissektorilla Sunjan ja Jasenovacin suunnalla kroaattien hyökkäys pyrki vapauttamaan Dubican. Sisäministeriön joukot Velebit-vuorilla hyökkäsivät Gracaciin ja Likaan. Serbit kostivat hyökkäämällä siviilejä vastaan mm. seuraavissa kaupungeissa: Sisak, Sibenik, Otocac, Gospic ja Ogulin.

Kello 19:00 kaksi NATO:n konetta hyökkäsi serbien ohjuksia vastaan Kninin lähellä. 20:17 serbitykistö hyökkäsi Zupanjassa. Kroaatit olivat tähän mennessä vallanneet 720 neliökilometriä maata serbeiltä. Ensimmäiset alueet olivat Sveti Rok ja Lovinac Gracacin lähellä. Sveti Rokin vapautus oli ensimmäinen merkki hyökkäyksen onnistumisesta. Strmka-Glamoc-Kupres-alueelta lähti 13000 serbipakolaista. Kroaatit valtasivat Petrinjan ja laakson, josta ammuttiin raketteja Zagrebiin. Suurvallat, Englanti, Ranska, Saksa ja Venäjä tuomitsivat Kroatian hyökkäyksen ja Yhdysvallat ei ottanut aluksi selkeää kantaa, mutta oli myöhemmin "huolissaan". Myös Suomi tuomitsi Kroatian hyökkäyksen Krajinan alueella. Krajinan serbijohto pyysi kansainvälistä yhteisöä pysäyttämään Kroatian hyökkäyksen. Krajinan serbijohtaja Milan Marticin mukaan : "jos Kroatian hyökkäystä ei pysäytetä, kymmeniätuhansia ihmisiä kuolee ja parissa päivässä Krajina on tyhjä".

Lauantai 5. elokuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kroaattien hyökkäys eteni vauhdilla. Kello 3:35 serbitykistö tulitti Osijekia, ja hieman myöhemmin ilmahälytyssireenit soivat Vinkovcissa. Viideltä serbit tulittivat ohjuksin ja tykein Sisakia. Sillä välin bosniakit ja kroaatit hyökkäsivät Bihacin kaupunkiin. Kello 6:15 serbitykistö alkoi tulittaa Dubrovnikin rannikolla.

Kello kymmenen 4. ja 7. prikaatin sotilaat hyökkäsivät voitokkaasti Kninin alueella. 7. prikaatin komentaja Ivan Korade nosti salkoon ensimmäistä kertaa Kroatian lipun Kninin linnoituksessa. Kroaatit olivat tähän mennessä vallanneet myös Gracacin, Ljubovon ja Zitnicin kaupungit. Varhaisina lauantain tunteina kroaatit valtasivat myös Dubican, mikä avasi tien hyökkäykselle kohti Kostanjicaa. Etelässä serbien asevoimat luhistuivat täysin ja pakenivat Drvaria kohti. Siviilit pakenivat serbijohtajien määräyksestä Licka Kaldrman ja Srbin suuntaan Kroatian armeijan jättämän avoimen käytävän läpi. Krajinan serbien johtaja Mile Martić oli jo paennut Srbin suuntaan.

Kello 12:35 kroaattiarmeija vapautti Vrlikan ja Kijevon. Ennen iltaa valloitettiin Drnis. Kolmen aikoihin kroaattiarmeija ja Bosnian joukkojen 5:s armeijakunta kohtasivat Kroatian ja Bosnian rajalla Trzackih Rastelassa. Kroaattikenraali Marijan Mareković ja bosniakkikenraali Arif Dudaković puristivat kättä. Tämä merkitsi Bihacin alueen saarron päättymistä. Kello 18:00 valloitettiin Benkovac. 18:45 ilmahälytyssireenit huusivat Kroatian pääkaupungissa Zagrebissa. Petrinja saarrettiin ja se oli luhistumaisillaan.

Päivän päättyessä 80% hyökkäyssuunnitelmasta oli toteutettu. Knin ja sen ympäristön kaupungit Vrlika, Kijevo, Drnis, Zitnic, Benkovac, Gracac, Lovinac ja Ljubovo olivat kroaattien käsissä. Serbit tulittivat kostoksi Zupanjaa Bosniasta sekä Osijekin, Vinkovcin ja Nustarin kaupunkeja Itä-Slavoniasta. Karlovacia ja Dubrovnikia tulitettiin myös. Serbejä oli saarroksissa Kninin, Velikan ja Drnisin välillä. Kroatian pääkaupungissa ihmiset juhlivat sampanjaa juoden, itkivät ja nauroivat. Presidentti Franjo Tudjman liittyi juhlijoihin Zagrebin suurtorilla.

Sunnuntai 6. elokuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kello 7:12 kroaatit valtasivat serbeiltä edellisenä päivänä saartamansa Petrinjan. Kroaatit etenivät Kostajnivassa, joka myös vallattiin. Taistelujen painopiste siirtyi kohti Glinaa. Yhdeksältä serbitshetnikit aloittivat rajun raketti- ja kranaattihyökkäyksen Karlovaciin haavoittaen kahtakymmentä siviiliä. Obrovacin kaupunki vapautettiin.

Kello 14:00 Krajinan alue oli jakautunut kahteen vyöhykkeeseen: pohjoiseen (Glina-Topusko-Tusilovic-Kostajnica-Dvor-Velika Kladusa) ja eteläiseen (Korenican eteläpuolella, mm. Lapac ja Ubdina). Puoli viideltä presidentti Tudjman vieraili Kninin kaupungissa monien hallituksen jäsenien ja korkeiden virkamiesten kanssa. Hän saapui helikopterilla tervehtimään Kroatian armeijan 4. ja 7. prikaatia. Ensimmäiset poliisiasemat avattiin Kninissä, Drnissä ja Kijevossa. Kroatian hallinto perustettiin vapautetuille alueille. Iltapäivällä operaatio oli armeijan mukaan lähellä päätepistettään, eikä Krajinan serbitasavaltaa enää ollut. Korenica, Slunj, Bruvno, Vrhovine, Plaski, Cetingrad ja Plitvice oli vallattu. Kroatian radion "Radio Knin" aloitti lähetyksensä.

Yhdeksältä illalla Karlovaciin tehtiin ankara raketinheitinhyökkäys. Serbit jatkoivat voimakasta vastarintaa Sanacin monikulmiossa, Streskovacissa ja Turanjissa. Myöhään sunnuntaina Serbian sotilaslentokoneet, jotka nousivat Banja Lukan lentokentältä, hyökkäsivät rajusti Kutinan kemiallista tehdasta vastaan. Kello 23:00 vallattiin Glinan kaupunki. Serbien 21:s armeijakunta (antautui 8. elokuuta) oli saarrettu, samoin 15:s ja 39:s armeijakunta.

Maanantai 7. elokuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kello 11:20 Daruvarin ja Pakracin maakuntien yllä ammuttiin alas 2 serbikonetta tyyppiä "Kotka". Kroaatit vapauttivat Turanjin ja Dvor na Unin. Puolustusministeri Gojko Susak ilmoitti lehdistötilaisuudessa operaation päättyneen. Hänen mukaansa jäljellä oli enää saarrettujen tshetnikkijoukkojen neutralointi ja antautuminen. Tähän mennessä 112 kroaattia oli kuollut ja 620 haavoittunut. Karlovacin kaupungin asukkaat tulivat ulos taloistaan juhlimaan tykistöhyökkäysten päättymistä. Serbien koneita nousi Banja Lukasta ja pommitti muutamia Kroatian kaupunkeja. 2 kuoli, 11 vammautui.

Tiistai 8. elokuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Operaation loppuvaihe alkoi. Neljän aikaan iltapäivällä sisäministeriön erikoisjoukot vapauttivat Gornjin ja Donji Lapacin, ja Kroatian armeija vapautti Vojnicin.

Keskiviikko 9. elokuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Illalla Banovinassa oleva serbien 21:s armeijakunta alkoi antautua Kordunin alueella. Eversti Bulat ilmoitti antautuvansa kenraali Petar Stipeticille. 5 000 sotilasta sekä 25 000 siviiliä antautui Topuskon alueella.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]