Operaatio Lachsfang

Operaatio Lachsfang ('lohenpyynti') oli toisessa maailmansodassa Saksan suunnitelma Kantalahden ja Belomorskin valtaamiseksi Suomen tuella. Tarkoitus oli katkaista Muurmannin rata kokonaan, jotta estettäisiin liittoutuneiden materiaalikuljetuksia Neuvostoliittoon Murmanskin sataman kautta.

Operaation suunnittelu alkoi Saksan XXXVI vuoristoarmeijakunnassa 22. heinäkuuta 1942. Suunnitelman mukaan vuoristoarmeijakunnan piti 80 000 sotilaan voimin hyökätä pohjoisessa Kantalahden suuntaan ja Suomen samalla vallata etelämpänä Belomorsk. Suomi oli ollut aiemmin poliittisista syistä vastahakoinen Muurmannin radan katkaisemiseen. Saksan yhteysupseeri kenraali Erfurth tunnusteli aluksi Suomen kantaa Adolf Hitlerin päiväkäskyyn nro 44 yleisesikunnan päällikkö Erik Heinrichsilta, sitten ylipäällikkö Mannerheimilta. Mannerheim suhtautui nyt elokuun alussa hankkeeseen muodollisesti pidättyvän myönteisesti, mutta asetti Suomen osallistumiselle korkeat ehdot. Ensinnäkin Saksan olisi ensin vallattava Leningrad (operaatio Nordlicht), jotta Suomi voisi vapauttaa Kannaksella olleita joukkojaan Belomorskin operaatioon. Suomen piti myös saada Saksan ilmavoimien tuki ja runsaita polttoainetoimituksia. Lisäksi Mannerheim edellytti, että Saksa Leningradin vallattuaan olisi itse ensin hyökännyt Syvärin suunnassa antaen Suomelle selustatukea, mikä näytti vaikeasti toteutettavalta vaatimukselta. Näillä ehdoilla Mannerheim lupasi kymmenen suomalaisdivisioonan ja panssaroidun divisioonan aloittavan hyökkäyksen koilliseen Maanselän rintamalta. Nähtiin välttämättömäksi, että operaatio saataisiin toteutetuksi ennen talven tuloa.

Hitlerin päiväkäsky nro 45 heinäkuussa 1942 määräsi pohjoisen armeijaryhmän valmistautumaan Leningradin valtaukseen eli operaatio Nordlichtiin viimeistään syyskuussa 1942. Pohjoisen armeijaryhmään kuulunut Saksan 5. vuoristodivisioona oli tarkoitus vapauttaa 15. elokuuta osallistumaan Lachsfangiin. Tämän osoittauduttua vaikeaksi Hitler määräsi Norjasta 3. vuoristodivisioonan Suomeen. Neuvostoliiton aloitettua massiivisen hyökkäyksen pohjoista armeijaryhmää vastaan Vahriselässä 27. elokuuta 1942 Saksa joutui suuntaamaan tämänkin joukon Leningradin rintaman tueksi. Saksa päätyi hylkäämään operaatio Nordlichtin 20. lokakuuta, ja tämän myötä hautaamaan myös Lachsfangin. Suomalaiset eivät tämän jälkeen suunnitelleet uutta hyökkäystä Belomorskiin.

Kirjallisuutta

• Earl F. Ziemke: The German Northern Theater of Operations 1940-1945. Sivut 222-234 ja 333. (Teoksen suomennos: Saksalaisten sotatoimet Pohjolassa 1940-1945, suom. Matti Santavuori. WSOY, 1963