Operaatio Keltainen nauha

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pieni Ganderin kansainvälinen lentoasema Newfoundland ja Labradorissa, Kanada vastaanotti 39 lentokonetta, yhteensä 6 122 matkustajaa ja 473 miehistönjäsentä.

Operaatio Keltainen nauha oli Transport Canadan operaatio, joka suoritettiin syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen. Kun Yhdysvaltain ilmailuhallinto oli sulkenut Yhdysvaltain ilmatilan kaikilta siviililentokoneilta, yli 250 matkustajakonetta jouduttiin ohjaamaan Kanadan lentokentille. Suuri osa koneista oli matkustajakoneita, jotka lensivät Atlantin tai Tyynenmeren yllä kohti Yhdysvaltoja, eikä niitä polttoaineen määrän takia voinut ohjata muualle kuin Kanadan lentokentille.

Operaation aikana lähtevät lennot peruutettiin lukuun ottamatta poliisin, armeijan ja humanitääristä apua kuljettavia avustuslentoja. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Kanada sulki ilmatilansa. Kaikkiaan noin 255 Pohjois-Amerikkaan matkalla ollutta kansainvälistä lentoa ohjattiin 17:lle kentälle ympäri maata.[1]

Tapahtumien kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Välittömästi New Yorkin iskujen jälkeen Kanadan liikenteestä vastaavat Transport Canada ja NAV CANADA käynnistivät hätätilatoimet.

Transport Canada[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Transport Canada avasi hätätilakeskuksen (SitCen) Ottawassa 09:21 ET (13:21 UTC). SitCen on alun perin suunniteltu luonnonkatastrofeja varten, kuten Brittiläisen Kolumbian maanjäristykset ja on ollut käytössä useita kertoja ennen syyskuun terrori-iskuja. Keskusta käytettiin vuoden 1998 jäämyrskyn aikana ja samana vuonna Nova Scotian rannikolle Peggys Coven lähistölle pudonneen Swissairin lennon 111 jälkeen. SitCenin henkilöstö koostuu useista Kanadan ministeriöistä ja näiden henkilöstöstä, NAV CANADA, Department of National Defence, Royal Canadian Mounted Police (RCMP) , Canadian Security Intelligence Service (CSIS), Citizenship and Immigration Canada (CIC) ja Canada Customs and Revenue Agency (CCRA).

SitCen yksi tehtävä on pitää yhteyttä kaikkiin paikallisiin viranomaisiin ja Yhdysvaltain ilmailuviranomaisiin.

NAV CANADA[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NAV CANADAlla on kaksi komentokeskusta Strategic Command Centre (SCC) ja Tactical Command Centre (TCC).[1]

SCC sijaitsi Nav Canadan pääkonttorissa Ottawassa. Sen johtajana toimi varapresidentti Andy Vasarins.

TCC oli alun perin koulutuskeskus Cornwallin kaupungissa, Ontariossa. Keskuksen johtajana toimi apulais-varapresidentti Kathy Fox. Keskuksen vastuualueina olivat yhteydenpito lentoasemille ja niiden lennonjohtoon. Myöhemmin operaation ensimmäisen vaiheen päätyttyä keskus muutti samaan tilaan SCCn kanssa ja niiden toiminnot yhdistettiin.

Yhdysvallat sulkee ilmatilansa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Operaatio sai virallisen alkunsa 09:45 ET (13:45 UTC), kun Yhdysvaltain ilmailuhallinto sulki ilmatilansa siviililentokoneilta terrori-iskujen johdosta.

Transport Canadan toimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saatuan tiedon Yhdysvaltojen ilmatilan sulkemisesta Kanadan liikenneministeri David Collenette antoi määräyksen sulkea ilmatila kaikilta lentokoneilta lukuun ottamatta poliisin, armeijan, humanitääristä apua kuljettavia lentoja sekä kansainvälisiä lentoja matkalla Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Tämä oli ensimmäinen kerta historiassa.[1]

Tapahtumahetkellä ilmassa oli noin 500 lentokonetta matkalla Yhdysvaltoihin tai Kanadaan. Transport Canada antoi ohjeet Nav Canadalle ohjata yli puolivälissä reittiään olleet koneet kanadalaisille kentille riippuen niiden kohteesta ja jäljellä olevan polttoaineen määrästä. Kanadan ilmatilaan saapui noin 2 konetta joka minuutti.

Operaation aikana SitCenin henkilöstö keskittyi kahteen pääasiaan:

  • Minne ohjata saapuvat koneet
  • Kuinka suorittaa passintarkistua ja turvatarkastus tuhansille matkustajille.
    • CIC ja CCRA siirsivät henkilöstöä muista tehtävistä helpottaakseen turvatarkastuksen suorittamisessa.

Ensimmäinen lentoasema, jonne saapui koneita oli Kanadan ilmavoimien CFB Goose Bay, jonne laskeutui seitsemän lentokonetta. 14 muuta lentokenttää ympäri maata vastaanotti uudelleen ohjattuja koneita operaation vanhetessa.

Atlantin lennot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Operaatio oli suuri haaste itärannikon lentokentille. Transport Canadan ohjeiden mukaan Nav Canada pyysi koneita välttämään suuria asutuskeskuksia ja kenttiä Toronton Pearsonin kansainvälinen lentoasema ja Montreal-Pierre Elliott Trudeaun kansainvälinen lentoasema turvallisuusriskin johdosta.[1] Suurin osa Euroopasta saapuvista lennoista ohjattiin itärannikon lentoasemille, vaikka joitain koneita laskeutuikin Torontoon ja Montrealiin.

Ganderin kansainvälinen lentoasema Newfoundland ja Labradorissa oli Atlantin yli johtavan lentoreitin ensimmäinen Pohjois-Amerikan lentoasema. Lentoasema vastaanotti kaikkiaan 39 suurta lentokonetta, joissa oli noin 6 600 matkustajaa ja miehistön jäsentä. Ganderin kokonaisväkiluku on alle 10 000 henkeä. Matkustajien majoittaminen ja ruokahuollon järjestäminen oli jätti-urakka alueen asukkaille.

Halifax Stanfieldin kansainvälinen lentoasema vastaanotti 44 lentokonetta ja St. John'sin kansainvälinen lentoasema, Suur-Monctonin kansainvälinen lentoasema, CFB Goose Bay sekä Stephenvillen kansainvälinen lentoasema vastaanottivat loput Atlantin ylittävistä lennoista.

Tyynenmeren lennot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin osa Aasiasta Yhdysvaltoihin matkalla olleista koneista oli polttoainemäärän takia tilanteessa, jossa niillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin laskeutua Vancouverin kansainväliselle lentoasemalle. Vancouver oli ainoa länsirannikon lentoasema, joka kykeni vastaanottamaan suuret Tyynenmeren liikenteessä käytetyt jumbojetit. Kaikkiaan Vancouveriin laskeutui 34 lentokonetta, joissa oli noin 8 500 matkustajaa.

Ilmavoimien toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Operaation aikana useita matkustajakoneita saattoivat NORADin lähettämät kanadalaiset tai yhdysvaltalaiset hävittäjäkoneet.

Korean Airin Boeing 747-230B oli matkalla välilaskupaikalleen Anchoragessa, Alaskassa, (josta jatkoyhteys John F. Kennedyn lentoasemalle New Yorkissa), kun sen luultiin joutuneen kaappauksen uhriksi. Anchoragessa evakuoitiin useita rakennuksia varotoimena mahdollisen terrori-iskun varalta. Lentokone ohjattiin Whitehorsen lentoasemalle, Yukonin territoriossa, Kanadassa.[1] Koneen polttoaine oli erittäin vähissä ja miehistöllä oli teknisiä ongelmia kommunikoidessaan lennonjohdon kanssa. Ennen laskeutumista joitain suurempia rakennuksia Whitehorsessa tyhjennettiin varotoimena. Koneen laskeuduttua Kanadan ratsupoliisi ryntäsi koneeseen ja aseilla uhaten ohjasi miehistön ulos koneesta. Myöhemmin havaittiin koko tapahtuman johtuneen vain joukosta väärinkäsityksiä ja koneen viallisesta tunnistelähettimestä.

Global TV ja National Post sanomalehti uutisoivat tapauksesta, jossa Air Chinan Pekingistä San Franciscoon matkalla ollutta Boeing 747 konetta saattoi Vancouverin lentoasemalle kaksi yhdysvaltalaista F-15 hävittäjäkonetta. Myöhemmin ilmoitettiin kyseessä olleen kommunikointivirhe.[2][1]

Matkustajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen laskeutumista useimmat kapteenit eivät kertoneet matkustajille tilannetta tai todellista syytä laskeutumiselle. Kaikki lentäjät eivät edes tienneet mitä oli tapahtunut. Global TV lainasi lentäjää "Ollessamme ilmasssa, emme tienneet mitä oli tapahtunut. Meidät ohjattiin toiselle kentälle ja syyksi ilmoitettiin turvallisuussyyt." (engl. When we were in the air, we really didn't know what was going on. All we heard was security measures and we were diverted. That was all we knew...)[2]

Laskeutumisen jälkeen miehistö kertoi matkustajille tapahtumien kulusta ja laskeutumisen syyn.

Joissain tapauksissa matkustajien piti odottaa tunteja ennen koneesta poistumista. Kaikki koneista poistuneet tarkastettiin ja jokaiseen koneeseen suoritettiin turvatarkastus. Lentoasemien täytyi sulkea kiitoteitä mahduttaakseen kaikki koneet, jotka pysäköitiin suljetuille kiitoteille.

Joillakin lentoasemilla matkustajat seurasivat televisiolähetyksiä tai keskustelivat muiden matkustajien kanssa, osa matkustajista turvautui lentokenttäpastorin apuun.[3] Lentokentille järjestettiin kriisiapua matkustajille.

CBC uutisoi Yhdysvaltain liikenneministeri Norman Minetan kiittäneen Valkoisen talon tiedotustilaisuudessa Kanadan avusta kriisin hetkellä. [3]

Lopulliset numerot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lopulliset numerot vaihtelevat lähteestä riippuen. Transport Canadan tilastojen mukaan yli 33 000 matkustajaa ja 224 lentokonetta uudelleenohjattiin kanadalaisille kentille, NAV CANADAn mukaan 239 konetta. Kanadan pääministerin Jean Chrétienin mukaan 225–250 lentokonetta ja 30 000–45 000 matkustajaa laskeutui kanadalaisille kentille.[4]

Tilastot NAV CANADAn mukaan[1]
Lentokenttä Lentokentän tunnus # Lentokoneita
Halifaxin kansainvälinen lentoasema YHZ 47
Ganderin kansainvälinen lentoasema YQX 38
Vancouverin kansainvälinen lentoasema YVR 34
St. John'sin kansainvälinen lentoasema YYT 21
Winnipegin kansainvälinen lentoasema YWG 15
Toronton kansainvälinen lentoasema YYZ 14
Calgaryn kansainvälinen lentoasema YYC 13
Suur-Monctonin kansainvälinen lentoasema YQM 10
Montreal-Mirabelin kansainvälinen lentoasema YMX 10
Stephenvillen kansainvälinen lentoasema YJT 8
Kanadan ilmavoimien Goose Bay lentokenttä YYR 7
Montréalin kansainvälinen lentoasema YUL 7
Edmontonin kansainvälinen lentoasema YEG 6
John C. Munro Hamiltonin kansainvälinen lentoasema YHM 4
Erik Nielsen Whitehorsen kansainvälinen lentoasema YXY 3
Deer Laken lentoasema YDF 1
Yellowknifen lentoasema YZF 1
Yhteensä 239

Halifaxin lentoasema vastaanotti operaation aikana suurimman määrän lentokoneita, mutta Tyynenmen ylittävillä lennoilla käytettävien jumbojettien johdosta Vancouveriin saapui suurin määrä matkustajia.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g NAV CANADA and the 9/11 Crisis NAV CANADA. Viitattu 20.7.2009. (englanniksi)
  2. a b Global National uutislähetys, 11.9.2001
  3. a b September 11, 2001 CBC. Viitattu 20.7.2009. (englanniksi)
  4. America Under Attack: Canada's Role cnn.com. CNN. Viitattu 20.7.2009. (englanniksi)