Operaatio Badr

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Operaatio Badr oli Iranin tekemä suurhyökkäys Irakin–Iranin sodassa vuonna 1985. Iranilaiset onnistuivat valtaamaan Basran valtatien, mutta Irakin vastahyökkäys löi heidät takaisin. Irak käytti kemiallisia aseita.

Iranin Etelä-Irakissa tekemä operaatio Badr oli yritys vallata Bagdadista Basraan vievä valtatie niin kuin operaatio Aamunkoitossa vuonna 1983. Lisäksi pyrittiin saavuttamaan Tigris, jolloin Irak olisi katkaistu kahtia ja Bagdad eristetty merestä ja öljynviennistä sitä kautta. Operaatio nimettiin Muhammedin vuosisatoja sitten Mekassa saavuttaman ensimmäisen sotavoiton kunniaksi. Iran oli yhä alakynnessä joukkojensa koulutuksen ja aseistuksen nähden Irakiin nähden, vaikka Iran oli organisoinut Pasdaranin ja Basijin joukkoja muistuttamaan enemmän tavallista armeijaa.

Hyökkäys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Operaatio Badr alkoi 11. maaliskuuta 1985[1] Al Qumrahista koilliseen soisen maaston läpi lähellä Majnoonin saarta. Hyökkäyksen kärjessä iranilaiset etenivät pienin ryhmin muun muassa öisin, partiovenein ja käyttäen kaislikkoa suojana[1]. Etenevä jalkaväki rakensi ponttoonisiltoja panssariajoneuvoille[2]. Näin toinen aalto saapui kärkijoukkojen raivattua tien, ja joukot etenivät onnistuneesti 6 km syvyyteen saavuttaen valtatien[2]. 100 000 iranilaista saapui Bagdadin-Basran valtatielle kahteen kohtaan. Iranin joukot saapuivat al Qurnahiin jossa valtatie ja Eufrat risteävät kyeten katkaisemaan valtatien[3]. Mutta Irakin vastahyökkäyksessä käytettiin tykistöä, ilmahyökkäyksiä, Tasavaltalaiskaarti-nimistä armeijan valiojoukkoaja ja taistelukaasuja. Irak kykeni ajamaan Iranin joukot pois, koska sen armeija käytti Saddam Husseinin määräyksestä kemiallisia aseita, ja laajemmin kuin koskaan aiemmin kuin tässä sodassa. Yhdeksässä päivässä iranilaiset olivat vetäytyneet pois valtaamaltaan alueelta[2]. Taistelu tuotti molemmille suuret tappiot.

Iranilaisia kuoli 15 000[3] ja irakilaisia 8 000–12 000. Toisen tiedon mukaan iranilaisia olisi kuollut 20 000 ja irakilaisia 14 000[2].

Seurauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämän jälkeen Irak aloitti uudestaan kaupunkien sodan siviilejä vastaan maaliskuussa. Kohteina olivat Isfahan, Tabriz, Shiraz ja jopa Teheran. Tähän Iran vastasi samalla mitalla.

Iran sai operaatiossa haltuunsa neuvostovalmisteisia Scud-ohjuksia. Se käytti niitä mallinaan ja valmisti myöhemmin omia Scud-ohjuskia. Se osti niitä myös Syyriasta ja Pohjois-Koreasta.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Johnson, Robert: The Iran-Iraq War: Twentieth-century wars. Palgrave Macmillan, 2010. ISBN 9780230577749.
  • Willett, Edvard: The Iran-Iraq War - War and conflict in the Middle East. The Rosen Publishing Group, 2004. ISBN 951-1-10387-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Johnson 2011, s. 110.
  2. a b c d Johnson 2011, s. 111.
  3. a b Willett 2004, s 44
  4. Kaveh Farrokh: Iran at War: 1500-1988. , 2011. Teoksen verkkoversio (viitattu 23.3.2013).