Oopperan kummitus (vuoden 2004 elokuva)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Oopperan kummitus
The Phantom of the Opera
Oopperan Kummitus DVD.jpg
Ohjaaja Joel Schumacher
Käsikirjoittaja Andrew Lloyd Webber
Charles Hart
Richard Stilgoe
Joel Schumacher
Tuottaja Andrew Lloyd Webber
Pääosat Gerard Butler
Emmy Rossum
Patrick Wilson
Miranda Richardson
Minnie Driver
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Iso-Britannia
Tuotantoyhtiö Warner Bros
Ensi-ilta 22. joulukuuta 2004
Kesto 143 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie

Oopperan kummitus on Joel Schumacherin vuonna 2004 ohjaama elokuvaversio Andrew Lloyd Webberin ja Charles Hartin kansainvälisesti menestyneestä samannimisestä vuoden 1986 musikaalista, joka taas perustuu Gaston Leroux'n samannimiseen romaaniin. Tarina on kolmiodraama, jossa oopperatalon kellareissa piilotteleva mystinen mies rakastuu pakkomielteenomaisesti nuoreen sopraanoon, Christineen. Tapahtumat alkavat saada nopeita käänteitä, kun paikalle ilmaantuu Christinen lapsuudenihastus, varakreivi Raoul. Pääosassa ovat Gerard "Gerry" Butler oopperan kummituksena, vasta 18-vuotias Emmy Rossum Christine Daaéna, Patrick Wilson Raoulina, Miranda Richardson Madame Giryna, Jennifer Ellison Meg Giryna ja Amelia "Minnie" Driver (jonka osuuden lauloi Margaret Preece, oopperan ammattilainen) Carlotta Giudicellina. Ramin Karimloo, joka esitti Raoulia Lontoon musikaalissa elokuvan kuvausten aikaan, esiintyi pienessä roolissa Christinen isänä.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

On vuosi 1919. Pariisin oopperatalossa pidetään parhaillaan huutokauppaa. Iäkäs pyörätuolissa istuva mies, Chagnyn varakreivi Raoul (Patrick Wilson), ostaa huutokaupasta erään soittorasian. Sitten hän huomaa kauempana tutun hahmon, Madame Giryn (Miranda Richardson), joka on entinen baletinohjaaja. Kummankin huomio kiinnittyy ”kohteeseen 666, palasina olevaan kattokruunuun”, joka on osittain entisöity huutokauppaa varten. Kun kattokruunu paljastetaan ja nostetaan kattoon, elokuva siirtyy ajassa taaksepäin vuoteen 1870, jolloin oopperatalo eli vielä kulta-aikaansa.

Oopperan kummitus (Gerard Butler) on oopperatalossa kummitteleva epämuodostunut musikaalinen nero, joka piilottelee rakennuksen alla olevissa katakombeissa. Hän rakastuu nuoreen Christine Daaé-nimiseen sopraanoon (Emmy Rossum) ja opettaa tätä salaa oopperan uudeksi tähdeksi. Christine antautuu kummituksen valtaan, koska hän uskoo tämän olevan hänen kuolleen isänsä (Ramin Karimloo) henki musiikin enkelin hahmossa. Ajan myötä Christine alkaa luottaa kummitukseen täydellisesti. Kummitus itse puolestaan alkaa käyttäytyä pakkomielteisesti varjostaen Christineä, murhaten ihmisiä ja säikyttelemällä kaikkia, jotka asettuvat hänen tai Christinen tielle.

Kun kummitus ajaa oopperan pääsopraanon, Carlotta Giudecellin (puhe Minnie Driver, laulu Margaret Peerce), tiehensä, Christinestä tulee uusi primadonna. Christine saakin ensi-esityksestään kriitikoilta loistavat arvostelut. Kuluu muutamia kuukausia. Kummitus vaikuttaa hävinneen oopperatalosta, ja Christine ja hänen entinen lapsuudenystävänsä Raoul menevät kihloihin. Kummitus ilmestyy kuitenkin yllättäen oopperatalossa järjestettyihin naamiaisiin ilmoittaen kirjoittaneensa uuden oopperan ja vaatien, että se esitetään seuraavaksi. Sitten kummitus katoaa. Madame Giry paljastaa tuoneensa kummituksen oopperataloon pelastettuaan tämän pienenä kiertävästä friikkisirkuksesta. Sillä välin Christineä raastaa se, että vaikka hän rakastaakin Raoulia, hän tuntee toisaalta jotain myös kummitusta kohtaan. Kun Christine käy myöhemmin isänsä haudalla, kummitus seuraa hänen kannoillaan. Myös Raoul saapuu paikalle, jolloin kummituksen ja Raoulin välille syntyy säälimätön taistelu. Raoulin valmistautuessa tappamaan kummituksen Christine, joka välittää kummituksesta yhä, pyytää Raoulia säästämään tämän hengen. Christine ja Raoul juoksevat yhdessä pois, jolloin kummitus vannoo kostavansa heille molemmille sen, että Christine on hylännyt hänet.

Raoul ja oopperatalon omistajat kehittävät juonen kummituksen sieppaamiseksi aikomalla esittää kummituksen kirjoittaman oopperan, Don Juan Triumphantin. He ovat varmoja siitä, että kummitus ilmestyy jälleen esiin oopperan ensi-iltana. Ensi-illan aikana kummitus kuitenkin tappaa tenori Ubaldo Piangin (Victor McGuire) ja ottaa tämän paikan lavalla. Kummitus ja Christine laulavat yhdessä laulun ”The Point of No Return”, jossa Christine tunnustaa rakkautensa vastalaulajalleen. Kun Christine riisuu kummituksen naamion ja paljastaa tämän arpeutuneet kasvot yleisölle, kummitus sieppaa hänet. Sitten kummitus kiipeää katolle siihen kohtaan, josta lähtevät köydet kannattavat katosta roikkuvaa kattokruunua. Kummitus katkaisee köydet, jolloin kattokruunu putoaa yleisön päälle. Sitten hän sytyttää vielä oopperatalon palamaan ja palaa takaisin piilopaikkaansa oopperatalon alle Christine mukanaan.

Kummitus raivoaa, ettei Christine voi enää ikinä rakastaa häntä nähtyään hänen epämuodostuneet kasvonsa. Christine väittää kuitenkin, että kummitus on vääristynyt vain sielultaan, ei kasvoiltaan. Raoul saapuu pelastamaan Christinen, mutta kummitus sieppaa hänet lassoonsa. Kummitus käskee Christineä tekemään valinnan: Jos Christine valitsee Raoulin, kummitus vapauttaa hänet mutta tappaa Raoulin. Jos Christine taas valitsee kummituksen, kummitus vapauttaa Raoulin, mutta Christinen on jäätävä ikiajoiksi kummituksen luokse. Christine kertoo kummitukselle, ettei tämä ole yksin, ja suutelee tätä intohimoisesti. Kummitus liikuttuu Christinen valmiudesta uhrata vapautensa Raoulin hengen vuoksi, joten hän päättää vapauttaa sekä Christinen että Raoulin. Kummitus tietää, että Raoul tulee suojelemaan Christineä aina ja voi tarjota tälle normaalin elämän. Christine lähtee yhdessä Raoulin kanssa. Sydän murtuneena kummitus käsittää, että hänen kammottavat tekonsa ovat tuhonneet hänen mahdollisuutensa voittaa Christinen rakkauden. Hän rikkoo piilopaikassaan olevan peilin ja katoaa sen taakse. Kun väkijoukko viimein saapuu kummituksen piilopaikkaan, Christinen ystävä ja Madame Giryn tytär, Meg (Jennifer Ellison), löytää sieltä enää vain kummituksen naamion.

Elokuva siirtyy takaisin vuoteen 1919, ja Raoulin ostama soittorasia muuttuu jälleen mustavalkoiseksi. Raoul asettaa soittorasian Christinen haudalle. Hän huomaa, että haudalle on asetettu myös mustaan nauhaan kiedottu ruusu (oopperan kummituksen tunnus) sekä kummituksen Christinelle antama kihlasormus. Kummitus ei ole koskaan lakannut rakastamasta Christineä.

Lavaversio vs elokuvaversio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva oli suurimmalta osalta uskollinen lavamusikaalille, mutta joitakin muutoksia tehtiin. Eräitä kohtauksia lisättiin ja toisia poistettiin. Lisäksi muutamat musikaalissa lauletut osuudet puhuttiin elokuvassa. Myös kertomukseen tehtiin useita muutoksia. Ensimmäisen näytöksen loppuun ajoitettu kattokruunun putoaminen siirrettiin elokuvan loppuhuipennukseen, heti "The Point of No Return" -kappaleen jälkeen.

Myös joitakin henkilöitä ja heidän taustojaan muutettiin. Elokuvassa Madame Giry tapaa kummituksen, kun he molemmat ovat vielä lapsia ja auttaa häntä pakenemaan sirkusvankeudesta, mikä antaa ymmärtää kummituksen viettäneen koko elämänsä oopperatalossa. Lavamusikaalissa ja alkuperäisessä kirjassa kummitus päätyy sirkukseen aikuisena kierrettyään maailmaa ja vietettyään aikaa Persiassa. Kummituksen meikkiä muutettiin musikaalista tekemällä siitä huomaamattomampi ja luonnollisempi. Myös kummituksen tekemät temput selitettiin elokuvassa täysin.

Christinen hahmoa muutettiin myös hieman: elokuvassa Madame Giry adoptoi hänet nuorella iällälähde? ja tuo oopperataloon.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Gerard Butler  … Oopperan kummitus  
 Emmy Rossum  … Christine Daaé  
 Patrick Wilson  … Raoul, Vicomte de Chagny  
 Miranda Richardson  … Madame Giry  
 Minnie Driver (laulajana Margaret Preece)  … Carlotta Giudicelli  
 Jennifer Ellison  … Meg Giry  
 Ciarán Hinds  … Richard Firmin  
 Simon Callow  … Gilles André  
 Victor McGuire  … Ubaldo Piangi  
 Murray Melvin  … Reyer  
 Kevin McNally  … Joseph Buquet  
 James Fleet  … Monsieur Lefevre  
 Ramin Karimloo  … Gustave Daaé, Christinen isä.  

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voitetut palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Academy of Science Fiction, Fantasy & Horror Films

Broadcast Film Critics Association Awards

National Board of Review

San Diego Film Critics Society Awards

Young Artist Awards

Ehdokkuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2005 Oscar-gaala

Academy of Science Fiction, Fantasy & Horror Films

Art Directors Guild

Costume Designers Guild Awards

Golden Globe

  • Paras elokuva - musikaali tai komedia
  • Paras naisnäyttelijä - musikaali tai komedia - Emmy Rossum
  • Paras alkuperäinen laulu - Learn to Be Lonely

Online Film Critics Society Awards

Young Artist Awards

  • Paras perhe-elokuva - komedia tai musikaali

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]