Onni Purhonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Onni Purhonen

Onni Aleksanteri Purhonen (15. tammikuuta 1895 Mikkeli2. kesäkuuta 1940 Helsinki) oli suomalainen jääkärieverstiluutnantti.[1][2]

Perhe ja opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Purhosen vanhemmat olivat seppä Arndt Purhonen ja Hilda Hokkanen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Aino Maria Kronmanin kanssa. Lapset: Aarre Onni (1920-2006, ye. everstiluutnantti), Aino Marja-Terttu (1921-2018), Antti Onni, Aino Maj-Riitta, Erkki Onni, Arja Maria ja Timo Juhani. Onni Purhonen kävi seitsemän luokkaa Mikkelin ruotsalaista yhteiskoulua ja oli kuunteluoppilaana Kauppakorkeakoulussa vuonna 1912 sekä suoritti seitsemännen luokan lopun ja osan kahdeksatta luokkaa Kuopion lyseossa vuonna 1925. Hän kävi hiihtotaistelukurssin vuonna 1924 ja erikoiskurssin vuonna 1925 Suojeluskuntain päällystökoulussa sekä komentajakurssin vuonna 1926 ja Taistelukoulun orientoivan kurssin vuonna 1930.[1][2]

Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Purhonen työskenteli liikealalla vuodesta 1911 ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 10. lokakuuta 1915, josta hänet siirrettiin pataljoonan 1. konekiväärikomppaniaan 10. heinäkuuta 1917. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella. Hän osallistui vuonna 1917 Polangenissa järjestetyille erikoiskursseille (pommarikurssi).[1][2]

3. komennuskunta Suomeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aselaiva S/S Equity

Saapui aselaiva S/S Equityllä Merikarvialle joulukuussa 1917, jääkäreiden etukomennuskunta 3 lähti Saksasta 2. joulukuuta 1917 ja siihen kuuluivat Hilfsgewehrführer Purhosen 1:stä konekiväärikomppaniasta, lisäksi Gewehrführerit: Perttu Petrelius myöh. Pertamo, Kaarlo Viljanen, Volter Asplund ja Kaarlo Kaarlonen, Hilfsgewehrführerit: Viljo Paloheimo, Hans Nehrman, Pekka Heikka ja Aarne Salminen, sekä jääkärit: Yrjö Väinönheimo, Lauri Pelkonen, Nestori Karhula, Urho Sihvonen, Toivo Pursiainen, Juhana Vakkilainen, Matti Välikangas, Albert Rosenholm, Vilho Korte, Ville Nenonen, Lauri Rantasalo, Karl Dikert, Johan Jauhiainen ja sähköttäjänä Karl Nyström. Suomeen tulon jälkeen Purhonen komennettiin Porista aselasti mukanaan Kuopioon suojeluskunnan kouluttajaksi K. O. A. Larssonin alaisuuteen. Koulutettavien runko syntyi Kuopion Reippaan urheilijoista.

Sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös: Suomen sisällissota
  • Sisällissodan sytyttyä Purhonen sai johdettavakseen Kuopion suojeluskunnan 2. komppanian, joka oli koottu ns. maalaissuojelukuntalaisista. Tämä joukko oli vielä sodan syttyessä aseeton, mutta Purhonen marssitutti miehet Rauhalahteen pohjalaista apujoukkoa vastaan ja sai heiltä 150 kivääriä. Purhonen osallistui Kuopion vapauttamiseen yhdessä 1. komppanian Wichtmannin kanssa. (myöhemmin mukaan tuli 100 miestä Kajaanista "Kajaanin sissit", 300 miestä Pohjanmaalta ja 50 Jyväskylästä.
  • Kuopion valtauksen jälkeen Purhosen 2. komppania yhdessä 1. komppanian kanssa komennettiin Mikkeliin osallistumaan Mäntyharjun takaisin valtaukseen. Purhosen tehtävä oli Mäntyharjulla selustakoukkaus Varpasen eteläpuolelta yhdessä Mikkelin 1. komppanian Eklundin kanssa. Mäntyharju saatiin lopullisesti hallintaan sitkeästä vastarinnasta johtuen 15.2.1918.
  • Tampereen valtauksen jälkeen tehdyssä joukkojen uudelleenjärjestelyissä Purhonen komennettiin jääkärimajuri Heiskasen Pohjois-Savon Rykmenttiin III pataljoonan päälliköksi.
  • Purhosen III pataljoona siirrettiin Viipurin valloitukseen Kenraalimajuri Wikmannin ryhmään.
  • Purhonen otti myös osaa Haminan verettömään valtaukseen.

Sodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jernström, Erik: Jääkärit maailmansodassa, Sotateos oy Helsinki 1933.
  • Nurmio ja Garandell: Wiipurin valloitus, AHJO Helsinki 1919.
  • Uola, Mikko: Rintamamiesliitto 1929-1944, vapaussoturien huoltosäätiö, Rauma 1988 ISBN 951-99893-9-0.
  • J. Suomalainen, J. Sundvall, E. Olsoni, A. Jaatinen (toim.) Suomen Jääkärit, Oy Sotakuvia Kuopio 1933.
  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
  • Toim. Donner. Svedlin, Nurmio: Suomen vapaussota, I-VIII, Gummerus Jyväskylä 1927.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975