Onkolyyttinen virushoito

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Onkolyyttinen virushoito on kokeellinen syövän hoitomuoto.

Onkolyyttiset virukset ovat luonnossa esiintyviä viruksia, joita on muokattu niin, että ne eivät enää kykene jakaantumaan normaalisoluissa, mutta jakaantuvat syöpäsoluissa ja tuhoavat ne. Onkolyyttiset virushoidot voidaan luokitella myös yhdeksi geeniterapian muodoksi.

Virushoito annetaan potilaille pääasiassa ruiskeena kasvaimen tai vatsaontelon sisäisesti tai verisuoneen. Virushoitoa voidaan harkita vain hyväkuntoisille potilaille, joiden syöpä on levinnyt, eikä muista hoitotoimenpiteistä ole enää apua.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virusten syöpäsoluja tappava vaikutus on tunnettu jo kauan, ja kliinisiä tutkimuksia onkolyyttisillä viruksilla on tehty 50 vuotta. Adenoviruksia käytettiin ensimmäisen kerran hoitona 1950-luvulla kohdunkaulan syöpään. Tuolloin virusta ei tunnettu eikä ymmärretty organismina, mutta jo nämä hoidot antoivat viitteitä siitä, että lisääntymiskykyisiä adenoviruksia voidaan antaa turvallisesti.

Vaikka onkolyyttisista viruksista on tiedetty kauan, vasta viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana ala on muuttunut empiirisistä hoidoista tieteeksi. Muutos johtuu molekulaarisen virologian, syöpäbiologian, molekyyligenetiikan ja syövän geeniterapian nopeasta kehityksestä.

Yksi alan merkittävimmistä tutkimuksista on tehty vuosina 1998–2002 Kuopiossa. Liitännäishoitona annettu gansikloviiri lisäsi glioomaa sairastavien potilaiden elossaoloaikaa 39 viikosta 71 viikkoon. Hoito oli hyvin siedetty, eikä vakavia haittavaikutuksia ilmennyt. Tulosten perusteella käynnistettiin monikansallinen vaiheen III tutkimus, jonka tulokset ovat odotettavissa vuoden 2008 aikana.[1]

Uusimmat tutkimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viime vuosina on julkaistu useita tutkimuksia, jotka osoittavat onkolyyttisten virushoitojen toimivan käytännössä. Tuhansia potilaita on hoidettu onkolyyttisillä viruksilla, ja ne ovat osoittaneet myös turvallisuutensa kliinisissä tutkimuksissa. Alustavaa näyttöä on myös hoidon tehosta. Eniten kliinistä kokemusta on adenoviruksista.

Onkolyyttiset virushoidot luokitellaan kokeelliseksi menetelmäksi. Suomessa on parhaillaanmilloin? käynnissa Oncos Therapeuticsin sponsoroima faasin I kliininen tutkimus onkolyyttisillä adenoviruksilla,[2] ja Yhdysvalloissa ja Kiinassa on parhaillaanmilloin? käynnissä useita kymmeniä tutkimuksia.

Suomessa on aloitettu syöpäpotilaiden kokeelliset onkolyyttiset virushoidot syksyllä 2007,[3] joita jatketaan 2012 kliinisillä tutkimuksilla.[4] Alustavien tulosten mukaan noin puolet potilaista hyötyy hoidosta, mutta tuloksia ei ole vahvistettu kliinisissä tutkimuksissa.

Onkolyyttiset adenovirukset toimivat ainoastaan ihmisen soluissa, mistä syystä niiden laboratoriotutkimuksista saatava hyöty on rajallinen. Onkolyyttisten virusten tutkimus etenee kuitenkin nopeasti sen ansiosta, että menetelmällä hoidetuista syöpäpotilaista saadaan jatkuvasti lisää kokemuksia.

Onkolyyttisten virushoitojen käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virushoitoa voidaan harkita esimerkiksi levinneisiin rinta-, paksusuoli-, haima-, maha-, keuhko-, eturauhas-, munasarja-, munuais-, sekä pään ja kaulan syöpiin. Viruksia ei käytetä lymfoomaan, leukemiaan ja glioomaan. Esteitä onkolyyttisille virushoidoille ovat vakava immuunipuutos (HIV, elinsiirre), aivosyöpä tai aktiivinen kasvain aivoissa.

Onkolyyttiset virushoidot saattavat soveltua syöpäpotilaille, joiden sairaus on levinnyt ja etenee saatavilla olevista rutiinihoidoista huolimatta. Potilaan tulee olla hyväkuntoinen ja halukas hoitoihin. Hänen täytyy ymmärtää myös hoitoon liittyvät riskit. Kun hoitoa harkitaan, potilaan ja lääkärin on punnittava huolella hoidon riskit suhteessa mahdollisiin hyötyihin.

Onkolyyttiset virushoidot fiktiossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tieteiselokuvassa I Am Legend syövän hoitoon kehitetty virus, joka kliinisten kokeiden perusteella tehosi erittäin hyvin, muuntautui ilman kautta leviäväksi ja teki ihmisistä hirviöitä.[5] Kanadalainen virustutkija Patrick Lee on todennut elokuvan esittämän kauhukuvan tosielämässä mahdottomaksi.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen Lääkärilehti 28/2008, tutkimus Rajecki et al.
  2. ClinicalTrials.gov
  3. Suomen lääkärilehti
  4. Onkolyyttiset-virushoidot
  5. Eskola, M.: I Am Legend Yksi näkökulma. 24.12.2007. Viitattu 12.1.2009.
  6. A Real-life 'I Am Legend?' Researcher Champions Development Of 'Reovirus' As Potential Treatment For Cancer ScienceDaily. 9.5.2008. Viitattu 12.1.2009. (englanniksi)

Muita sivustoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]