Omarskan keskitysleiri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun


Omarska (Omarskoje) Bosnian serbien turvallisuuspoliisin yllpäpitämä keskitysleiri Bosnian sodan aikana vuonna 1992-. Leiri sijaitsi pohjoisessa Bosnia-Hertsegovinassa Prijedorin kaupungin lähellä. Siellä pidettiin noin 5000-7000 kroaatti- ja muslimivankia epäinhimillisissä oloissa[1]. Vaikka olikin virallisesti vain piidätyskeskus, marskan leiri oli kuolemanleiri, ja leirin vartijat mm. hakkasivat ja tappoivat vankejaan. Leirissä lienee kuollut noin 500-900 ihmistä, jotkut lähteet väittävät, että tuhansia. Omarskan keskitysleiri oli vain eräs Bosnia ja Hertsegovinassa sijaitsevista leireistä. Esimerkiksi Manjacan leiriä ylläpiti liittoarmeija, ja sitä pidettiin inhimillisempänä. Serbien virallinen tiedotus syytti muslimeja keskitysleirien perustamisesta. Serbit pystyttivät erilaisia keskitys- ja vankileirejä myös Kroatiaan ja Serbiaan. Myös kroaatit ja muslimit pitivät keskitysleirejä.


Omarskan kuolemanleiri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Serbit kaappasivat Prijedorin kaupungin hallinnon valvontaansa huhtikuun lopussa 1992. Tämä tapahtui heidän poliitikkojensa, poliisinsa ja sotilaidensa voimin. Noin 23. toukokuuta serbit alkoivat tulittaa bosniakkien ja kroaattien asuinalueita, joiden asukkaat pakenivat pian kodeistaan. Antautuneet paenneet serbien väkivaltaviranomaiset kokosivat Omarskan vanhaan kaivokseen.

Näin Omarskan leiri alkoi toimia suunnilleen 25. toukokuuta 1992.

Serbit kokosivat mm muslimien ja kroaattien johtohenkilöitä ja aseikäisä miehiä Omaraskan lieriin. Virallisesti turvallisuuspoliisin ylläpitämä leiri oli pidätyskeskus, jossa oli määrä tutkia onko vanki osallistunut serbien vastaiseen puolisotilaalliseen toimintaan.

Omarskan vankileiri oli vanhassa rautakaivoksessa ja malminkäsittelyalueella. Ihmisiä näännytettiin leirillä nälkään[2], heitä hakattiin ja kidutettiin muulla tavoin. 4. - 5. elokuuta 1992 maailmalle levisivät ITN-televisioyhtiön kuvat nälkiintyneistä piikkilanka-aidan sisällä olevista keskitysleirivangeista, jotka toivat väistämättä mieleen kuvat juutalaista keskitysleirivangeista toisessa maailmansodassa.

Eräs Omarskan vankien säilytyspaikka oli valtava malminlastausvaunu, jossa oli neljä päällekkäistä häkkiä[3], joiden keskellä vangit joutuivat olemaan ilman riittävää ruokaa, vettä ja vessaa[4], joten ulosteet valuivat kaltereiden välistä. Vankeja pidettiin myös avolouhoksessa, hallintorakennuksessa ja mailminerotuslaitoksessa[2].

Omaraskaan oli joutunut muun muassa Prijedorin kaupungin poliittinen ja kulttuurieliitti[4].

Vartijat tappoivat 10-15 vankia leirin ulkopuolella joka päivä[4] ja lisäksi muutamia kuoli hakkaamisiin[5].

Serbivartijat tappoivat vankeja kostoksi siitä, että sodassa muslimeja ja kroaatteja vastaan kaatui serbisotilaita[2].

Vuonna 2006 YK:n turvallisuusneuvoston Jugoslavia-tuomioistuin siirsi leirin johtajan Željko Meakićin ja siellä vartijana toimineen Momčilo Grubanin Haagista tuomittaviksi Bosnia-Herzegovinassa. Heitä syytetään vankien epäinhimillisestä kohtelusta, murhista, lyömisestä, seksuaalisesta ahdistelusta, nöyryyttämisestä ja psykologisesta pahoinpitelystä.[6]

Muita Bosnian sodan keskitysleirejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Keraterm, toinen epäiltyjen puolisotilaallisten joukkojen jäsenten kuulusteluleiri
  • Trnopolje, siviilileiri
  • Manjača, sotavankileiri

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Marita Vihervuori: Tervetuloa helvettiin: välähdyksiä Jugoslavian perintösodasta, Otava 1999, ISBN 951-116-390-6
  • Roy Gutman: Kansanmurhan todistaja - paportti etnisistä puhdistuksista Bosniassa, Like 1993, ISBN 951-578-160-4
  • Eivät tekisi pahaa kärpäsellekään - sotarikolliset tuomiolla, Slavenka Draculic, Like 2005, ISBN 952-471-612-7
  • Marijan hiljainen sota, Terttu Lensu, WSOY 2000

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Omarska: A vision of hell BBC News 2001
  2. a b c Gutman 1993, s 95
  3. Gutman 1993, s 93-94
  4. a b c Gutman 1993, s 92
  5. Gutman 1993, s 94
  6. Zeljko Mejakic, Momcilo Gruban, Dusan Fustar and Dusko Knezevic transferred to Bosnia and Herzegovina ICTY Haag 2006