Omandongo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Omandongo

Omandongo

Koordinaatit: 17°58′59.99″S, 16°12′0″EKoordinaatit: 17°58′59.99″S, 16°12′0″E

Valtio Namibian lippu Namibia
Alue Oshikoton alue
Aikavyöhyke UTC+1

Omandongo on asumaton paikka Onayenan vaalipiirissä Oshikoton alueella Pohjois-Namibiassa alueella, jota aiemmin kutsuttiin Ambomaaksi.

Suomen Lähetysseuran lähetysseuran lähetystyö alkoi v. 1870 Omandongolla. Paikka oli suomalaisten ensimmäinen lähetysasema koko maailmassa, ja se toimi lähetysasemana vuosien 1870–88 välisen ajan.[1]

Omandongon historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Lähetysseuran ensimmäiset lähetyssaarnaajat saapuivat Omandongolle Hereromaan Otjimbingwesta Omarurun kautta 9. heinäkuuta 1870. Omandongo kuului tuolloin Ondongan kuninkaan Shikongon valtakuntaan.

Omandongolla oli lähetyssaarnaajien saapuessa yksi talo, jonka oli rakentanut kauppias Anderssonin apulainen Frederick Green, ja Andersson oli lahjoittanut sen Reinin Lähetysseuran lähetyssaarnaaja Carl Hugo Hahnille ja tämä edelleen suomalaisille.

Omandongolle saapuneet suomalaiset olivat:[2]

Nimi Ammatti 1. työkausia 2. työkausi 3. työkausi
Botolf Bernhard Björklund lähetyssaarnaaja 1870–82
Karl Emanuel Jurvelin lähetyssaarnaaja 1870–73
Pietari Kurvinen lähetyssaarnaaja 1870–74
Alexander Malmström lähetyssaarnaaja 1870–73
Martti Rautanen lähetyssaarnaaja 1870–91 1892–1903 1904–26 (†)
Karl Leonhard Tolonen lähetyssaarnaaja 1870–76
Karl August Weikkolin lähetyssaarnaaja 1870–78 1880–87 1890–91 (†)
Juho Heinonen käsityöläisveli 1870–78
Antti Piirainen käsityöläisveli 1870–74 b

Alaviitteet:

a Huom: Virallisissa historiateoksissa näiden lähetyssaarnaajien ensimmäinen työkausi on merkitty alkaneeksi 1868, sillä he saapuivat 30.12. tuona vuonna Kapkaupunkiin ja samana päivänä edelleen junalla Stellenboschiin.[3]

b Piirainen toimi 1874–1910 SLS:n edustajana Hereromaalla Omarurussa.[4]

Ondongan kuninkaan neuvonantaja Shiwuute ja Ondongan kuningas Nehale.

Omandongon lähetysasema jouduttiin hylkäämään syys-lokakuun vaihteessa 1888 Ondongan perintöruhtinas Nehalen omavaltaisen käytöksen vuoksi. Tämän miehet murhasivat erään William Jordan –nimisen eteläafrikkalaisen kauppiaan miltei lähetysaseman pihapiirissä. Nehalen miehet yrittivät myös “ostaa” suomalaisilta ilman korvausta härkävaunun, ja suomalaiset pakenivat Olukondaan kuninkaan Kambonden suojiin.

Viimeinen suuri suomalaisten järjestämä tapahtuma Omandongolla oli huhtikuun alussa 1888 pidetty “yleinen seurakuntakokous”, johon osallistui 200 ambolaista, joista tosin suurin osa oli pakanoita. Tässä kokouksessa kuulemma käsiteltiin “törkeitä syntejä, joissa yksityinen neuvominen ei auttanut”, mutta esillä oli myös muita kysymyksiä.[5]

Ondongassa Lähetysseuran työ laajeni pian myös uusille lähetysasemille, joita olivat Olukonda (1871–), Oniipa (1872–76, 1888–), Ondjumba (1872–76) ja Omulonga (1874–1888).[6][7]

Myöhemmin perustettiin myös Ondangwan lähetysasema (1890–1913, vuodesta 1915 alkaen hallituksen asemana) ja Ontananga (1900–), Onayena (1902–06, 1907–), Oshigambo (1908–) ja Onandjokwe (1910–).[8]

Pisimpään suomalaiset ovat toimineet Oniipassa, Onandjokwella ja Oshigambossa. (Lähetysasemien tyhjenemisen vuodet ovat viitteellisiä tai niitä ei anneta tässä lainkaan, johtuen siitä, että historiateoksissa tätä asiaa ei esitetä systemaattisesti.)

Ambomaan lähetystyön juhlavuosia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

30-vuotisjuhla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähetystyön 30-vuotisjuhlaa vietettiin Omandongon tyhjennyttyä suomalaisista Olukondassa 9.7.1900. Paikalla oli myös ensimmäiselle lähetysjohtajan tarkastusmatkalle saapunut lähetysjohtaja Jooseppi Mustakallio. Kokouspaikka oli ulkosalla, minne kerääntyi 600 henkeä.[8]

100-vuotisjuhla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ambomaan lähetystyön 100-vuotisjuhlaa vietettiin v. 1970 ensimmäisellä lähetysasemalla Omandongolla. Paikalle oli pystytetty suuri risti, ja ensimmäisenä ohjelmanumerona oli kuvaelma, jossa esitettiin ensimmäisten lähetyssaarnaajien saapuminen paikalle härkävankkureilla. Tuolloiset suomalaiset miespuoliset lähetystyöntekijät hellekypärissään esittivät sata vuotta aiemmin saapuneita lähetyssaarnaajia, ja Engelan seurakuntaopiston oppilaat taas esittivät paikallisia ambolaisia.[9]

Juhlilla arvioitiin olleen ainakin 5500 osallistujaa, sillä näin moni osti tarkoitusta varten valmistetun juhlamerkin. Ilman juhlamerkkejäkin oli moni ihminen, arvioiden mukaan 1000 tai jopa 2000:kin henkeä.

Juhlajumalanpalveluksen liturgeina toimivat Mikko Ihamäki ja piispa Leonard Auala, ja saarnan piti Kleopas Dumeni. Itse juhlamenoista vastasi pastori Matias Ngipandula.[9]

Juhlilla pidettiin 28 puhetta, joista 15 tulkittiin toiselle kielelle. Seitsemän kuoroa esiintyi, ja nämä lauloivat yhteensä 18 laulua. Myös Reinin lähetyksen nuorten torvisoittokunta esiintyi. Näytelmiä esitettiin yhteensä viisi.[9]

Juhlat olivat myös ekumeeniset, sillä edustettuina olivat eri rotujen lisäksi eri kirkot, luterilaiset, myös eri kirkkoon kuuluneen luterilaiset hererot, sekä reformoidut, anglikaanit ja roomalaiskatoliset. Valtiovaltaa edusti pääkomissaari J. M. de Wet, joka korosti sitä, että ambolaisten, buurien ja suomalaisten tuli yhdessä tehdä työtä ambokansan parhaaksi.[10]

Juhlat sujuivat rauhallisesti, ja suurimmaksi ongelmaksi jäivätkin pari skorpioninpistoa.[9]

Juhlapaikalla ollut suurikokoinen puinen risti on sittemmin poltettu. Kyseessä oli ilkivalta.

Omandongolle haudattuja suomalaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Henrik Rautanen (k. 1880)[11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Peltola, Matti (1958): Sata vuotta suomalaista lähetystyötä 1859–1959. II: Suomen Lähetysseuran Afrikan työn historia Helsinki: Suomen Lähetysseura.
  • Peltola, Matti & Saarilahti, Toivo & Savolainen, Paavo (1959): Mestarin käskystä. Suomalaisen pakanalähetystyön historiaa. Helsinki: Agricola-seura.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Peltola 1958, s. 91.
  2. Peltola 1958, s. 33, 38–41, 259–260.
  3. Peltola 1958, s. 33.
  4. Peltola 1958, s. 66.
  5. Peltola 1958, s. 117.
  6. Peltola 1958, s. 46, 56–57, 62–63, 65, 90–91, 131.
  7. Peltola, Matti & Saarilahti, Toivo & Savolainen, Paavo 1959, s. 36–37.
  8. a b Peltola 1958, s. 92–93, 104, 131, 140, 182–184.
  9. a b c d Kirsti Ihamäki: Ambo-Kavangon kirkon suuri juhla. Suomen Lähetyssanomat, , nro 7–8 1970 (elokuu), s. 167–169. Helsinki: Suomen Lähetysseura.
  10. Tauno Väinölä: “Siellä oltiin yhdessä. Johannes Leivonen kertoo matkastaan Ambo-Kavangon kirkon juhlaan.”. Suomen Lähetyssanomat, , nro 7–8 1970 (elokuu), s. 170–172. Helsinki: Suomen Lähetysseura.
  11. Peltola 1958, s. 69.