Omaha kissatanssija

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ensimmäisen suomenkielisen Omaha-albumin kansi.

Omaha kissatanssija (engl. Omaha the Cat Dancer) on amerikkalainen eroottinen sarjakuva, joka kertoo Omaha-nimisen strippaajan elämästä amerikkalaisessa pikkukaupungissa. Sarjakuvan hahmot ovat antropomorfisia eläinhahmoja, esimerkiksi Omaha on sarjakuvan nimen mukaisesti kissa. Omaha kissatanssija sisältää yksityiskohtaista alastomuutta ja seksiä, mutta pääroolissa ovat henkilöt ja jatkuvajuoninen tarina. Sarjakuvan loi piirtäjä Reed Waller, ja josta suurimman osan käsikirjoitti hänen puolisonsa[1] Kate Worley. Jalava julkaisi Omahaa suomeksi vuosina 1998–2000 neljä albumia, jotka sisälsivät sarjakuvan 10 ensimmäistä numeroa[2].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Omaha alkoi ilmestyä vuonna 1978[3] strippisarjakuvana omakustanteisessa sarjakuvalehdessä Vootie, joka ilmestyi Reed Wallerin kotikaupungissa Minneapolisissa.[4] Dez Skinnin mukaan sarjakuva oli saanut innoituksensa Robert Crumbin Fritz-kissasta[5], ja Waller sanoo halunneensa sillä tuoda seksuaalisuutta siveänä pidettyyn eläinsarjakuvaan[4]. Vuonna 1984 sarjakuva siirtyi Vootiesta omaan sarjakuvalehteen, jota julkaisi Steel Dragon Press.[3] Tehdessään lehden toista numeroa piirtäjä Reed Waller sai kirjoitusblockin. Muutaman kuukauden yrittämisen jälkeen hänen silloinen tyttöystävänsä Kate Worley ehdotti hänelle uusia hahmoja ja juonenkäänteitä, ja Waller pyysi hänet sarjakuvan käsikirjoittajaksi[1].

Wallerin alkuperäinen näkemys Omahasta oli melodraamaa, seksiä ja romantiikkaa yhdistävä, juonirakenteeltaan saippuaoopperamainen sarjakuva. Worley alkoi kirjoittaa siitä yhtä jatkuvajuonista tarinaa, joka käsitteli päähenkilöitään syvällisemmin, ja hän toi sarjakuvaan yhteiskunnallisia teemoja, kuten vammaisuutta ja homoseksuaalisuutta käsitteleviä juonikaaria.[1] Sarjakuva sisältää myös poliittista juonittelua, ja se pilkkaa Minneapolisin moraalista lainsäädäntöä.[4] Omahasta tuli suosittu lukijoiden ja kriitikoiden parissa, ja lehden numeroita ja kokoelmia myytiin loppuun[1].

Sarjakuvaa on kehuttu taiteestaan, älykkäästä käsikirjoituksestaan[4] ja itsevarmasta feministisyydestään. Sarjakuva edusti seksipositiivista feminismiä, sillä sen päähenkilö Omaha nautti työstään strippaajana, ja piti sitä toisia työpaikkoja parempana.

Omaha on herättänyt kohua ympäri maailmaa estottomalla seksuaalisuudellaan. Vuonna 1988 Diamond Comics Distributors -sarjakuvalevittäjä kieltäytyi jakelemasta sarjakuvalehteä kauppoihin ennen kuin lopulta myöntyi[6] ja vuonna 1989 kirjasitomo kieltäytyi sitomasta Omaha-sarjakuvakokoelmaa[7]. Vuonna 1990 Torontossa Kanadassa Omaha-lehtiä takavarikoitiin sarjakuvakaupasta eläinpornografiasta syytettynä, mutta syytteitä ei nostettu.[3] Uudessa-Seelannissa ajateltiin toisin, sillä paikallinen tarkastava elin Office of Film and Literature Classification päätti vuonna 1991, että sarjakuva ei ollut siveetön, sillä siinä seksi kuvattiin kypsästi ja reaalisesti osana tunteellista suhdetta[8].

Omaha-sarjakuvalehteä julkaistiin hyvin epäsäännöllisesti. Se keskeytyi joksikin aikaa vuonna 1988, kun Worley joutui auto-onnettomuuteen[3] ja vuonna 1991, kun Wallerilla diagnosoitiin paksusuolen syöpä. Kitchen Sink Press -kustantamo julkaisi kaksi tunnettujen amerikkalaisten piirtäjien tekemää Images of Omaha -nimistä hyväntekeväisyyssarjakuvalehteä, joilla kerättiin varoja Wallerin hoitoihin. Hän ja Worley erosivat lopulta, mikä lopetti heidän yhteistyönsä ja sarjakuvan ilmestymisen kokonaan.[4] Viimeinen numero ilmestyi vuonna 1995.[3]

Vuonna 2002 Waller ja Worley sopivat riitansa ja päättivät NBM Publishing -kustantamon kehotuksesta jatkaa Omahaa yhdessä siitä mihin se oli kymmenen vuotta aikaisemmin jäänyt. Worleyn kuolema kuitenkin keskeytti työn jälleen. Hänellä oli diagnosoitu keuhkosyöpä aikaisemmin ja hän oli käynyt sädehoidossa ja saanut solunsalpaajia. Worleyn aviomies James Vance, joka oli itsekin sarjakuvakäsikirjoittaja, jatkoi Wallerin kanssa Omahan tekemistä käyttäen edesmenneen vaimonsa muistiinpanoja apunaan.[1] Sarjakuvaa alkoi ilmestyä uudestaan marraskuussa 2005[3], mutta oman lehtensä sijaan sitä julkaistaan jatkotarinana eroottisiin sarjakuviin keskittyneessä Sizzle-sarjakuvalehdessä. Lisäksi NBM julkaisi aikaisemmat Omaha-sarjakuvat uudelleen kokoelmina.

Hahmot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Omaha, (oikealta nimeltään Susan Jensen) strippaaja ja sarjakuvan päähenkilö. Hän omistaa lemmikkifretin nimeltä Squeak. Vuosia ennen kuin hän tapasi Charles, Jr.:n, hän oli naimisissa, mutta he erosivat.
  • Charles ”Chuck” Tabey nuorempi, Omahan poikaystävä ja Charles Tabey vanhemman perijä.
  • Charles Tabey vanhempi, vaikutusvaltainen mutta mielisairas liikemies.
  • Shelly Hine, biseksuaalinen strippaaja ja Omahan paras ystävä. Hän oli varhaisissa Omaha-sarjakuvissa Omahan rakastaja, ennen kuin tämä tapasi Charlesin. Shelly vuorostaan ryhtyi vanhemman Charlesin rakastajaksi ja uskotuksi. Hän joutui tulilinjalle Charlesin murhayrityksessä ja joutui pyörätuoliin.
  • JoAnne Follett, biseksuaalinen prostituoitu.
  • Kurt Huddle, Shellyn hoitaja hänen vammautumisensa jälkeen, ja sittemmin hänen rakastajansa. Hän työskenteli aiemmin Charles Tabey vanhemman henkilökohtaisena avustajana.
  • Rob Shaw, homo valokuvaaja
  • Maria Elandos Tabey, Charles Tabey nuoremman äiti, jota hän ei ole tavannut vuosiin. Calvin Bonner kiristi hänet lähtemään. Hän on hämmästyttävän samannäköinen Omahan kanssa.
  • Senaattori Calvin Bonner, osavaltion senaattori ja liikemies. Hän oli äänekäs julkisen moraalin puolestapuhuja ja täysin tekopyhä, sillä hän oli JoAnnen vakituinen asiakas. Tuntematon ampuja murhasi hänet.
  • George, Kitty Korner -ravintolan omistaja, jossa Omaha ja Shelly työskentelivät.
  • Ceecee ja Angie, kaksi Mr. Pip's Nite Clubissa työskentelevää strippaajaa.

Oheistuotteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarjakuvalehden ilmestymisen aikana on tehty useita Omaha-oheistuotteita, muun muassa t-paitoja, taidepainatuksia, keräilykortteja ja tarroja. Varsinainen keräilykohde on Omahaa esittävä posliinipatsas, joita valmistettiin rajoitettu määrä. Sarjakuvalehtiä on koottu kokoelmateoksiin , joita ovat julkaisseet ensin Kitchen Sink Press ja sitten NBM Publisihing. Lisäksi on julkaistu Erotic Art of Reed Waller -taidekirja, jossa on useita Omaha-kuvia.[3]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1989 Eisner-ehdokkuus parhaasta mustavalkoisesta sarjakuvasta
  • 1989 Eisner-ehdokkuus parhaasta jatkosarjasta
  • 1989 Eisner-ehdokkuus parhaalle sarjakuvantekijälle (Reed Waller ja Kate Worley)
  • 1991 Eisner-ehdokkuus parhaasta mustavalkoisesta sarjakuvasta
  • 1991 Eisner-ehdokkuus parhaalle käsikirjoittajalle (Kate Worley)
  • 1994 Squiddies-palkinto parhalle jatkosarjalle[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Kateworley.com
  2. Omaha Sarjakuva. Eurocomics
  3. a b c d e f g http://www.omahathecatdancer.com/omaha_history.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. a b c d e http://www.omahathecatdancer.com/reed_waller.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. Skinn, Dez: Can't Get Enuff. Comix: The Underground Revolution, 2004, s. 71. Thunder's Mouth Press. (englanniksi)
  6. Bindery Refuses Yummy Fur and Omaha Collections. The Comics Journal, marraskuu 1989, nro 132, s. 13. (englanniksi)
  7. Diamond Backs Down. The Comics Journal, elokuu 1988, nro 121, s. 7. (englanniksi)
  8. Omaha the Cat Dancer, 1991, nro 16, s. 32. (englanniksi)
  9. http://www.omahathecatdancer.com/omaha_history.htm (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]