Olympus OM-2
| Olympus OM-2 | |
|---|---|
 Olympus OM-2 ja kiinteäpolttovälinen objektiivi Zuiko 50mm f1.8. |
|
| Tyyppi | valokuvakamera |
| Kenno | CdS ja piikenno |
| Filmi | kinofilmi |
| Objektiivi | vaihdettava, Olympus OM -bajonetti |
| Suljin | vaakasuoraan liikkuva verho |
| Suljinajat | 1/1000 – 60 |
| Valotuksen mittaus | objektiivin läpimittaus |
| Valotustavat | automatiikka (aukko käsin) |
| Tarkennustavat | käsin |
| Sarjakuvaus | moottoriperä (lisävaruste) |
| Etsin | vaihdettava prisma |
| ISO-arvot | 25 – 1600 (käsin asetettava) |
| Salama | salamakenkään kiinnitettävä |
| Paino | 520 |
Olympus OM-2 on vuonna 1975 myyntiin tullut japanilaisen Olympuksen kinofilmikoon järjestelmäkamera. Olympus OM -järjestelmään kuuluvan kameran erikoisuutena on suora valonmittaus objektiivin läpi ja salama-automatiikan ohjaaminen samalla periaatteella. Kamera pystyy ohjaamaan salamavalon välähdyksen pituutta 1/20 000 sekunnin aikana.[1]
OM-2:n sisarmalli Olympus OM-1 julkaistiin jo aikaisemmin, vuonna 1973. Kameran suunnittelussa pyrittiin keveyempään ja pienikokoisempaan kameraan kuin kilpailevat kamerat olivat. Rungon koko on 136*83*50 millimetriä. Pyrittiin myös vaimeampaan laukaisinääneen. OM-2 on ulkonäöltään ja mitoiltaan lähes samanlainen kuin OM-1, mutta siinä on käsisäätöjen rinnalla valotusautomatiikka. Automaattia käytettäessä valon mittaus tapahtuu objektiivin läpi peilikammion alaosassa olevilla kahdella piikennolla (TTL-automatiikka, Through-the-lens). Salamavalolaitteen ohjaamiseen oli kameran salamakengässä ylimääräinen nasta ja sen vastakappale salamassa. Nämä ominaisuudet olivat ainutlaatuisia kameran julkistusaikana. Tavallisempaa 1970-luvun automaattikameroissa oli toteuttaa valon mittaus niin, että laukaisinta painettaessa mitattiin valoarvo, joka siirtyi muistiyksikköön, josta tieto siirrettiin ohjaamaan valotusta. OM-2 ei tarvitse tällaista muistiyksikköä.[1] Valotusautomatiikka toimii himmenninaukon esivalinnalla siten, että käyttäjä asettaa aukon ja näkee etsimessä olevasta mittarista, mitä valotusaikaa kamera aikoo käyttää.
Olympus OM-2N[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1981 tuli myyntiin kameran kehittyneempi versio Olympus OM-2N. Siinä pisin mahdollinen valotusaika oli venytetty 120 sekuntiin. Elektroninen toteutus oli tehty jonkin verran kehittyneemmin, mutta digitaalitekniikkaan ei vielä päästy.[2] Myöhemmin tuli myyntiin vielä malli OM-2SP (Spot/Program, nimellä OM-2S Yhdysvalloissa). SP-malli toimii suljinajan esivalinnalla, aukon esivalinnalla ja niiden yhdistelmällä.
