Oluttupavallankaappaus

Wikipedia
Ohjattu sivulta Oluttupakaappaus
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Oluttupavallankaappaus
Hitlerin kapinallisia Münchenin raatihuoneen edustalla
Hitlerin kapinallisia Münchenin raatihuoneen edustalla
Päivämäärä:

8.–9. marraskuuta 1923

Paikka:

München

Lopputulos:

Vallankaappaus epäonnistui

Vaikutukset:

Adolf Hitler tuomittiin oikeudessa vankilaan ja kansallissosialistinen puolue hajosi.

Osapuolet

Natsi-Saksan lippu NSDAP
SA-Logo.svg Sturmabteilung

Flag of Bavaria (lozengy).svg Baijerin poliisi
Flag of Weimar Republic (war).svg Reichswehr

Komentajat

Natsi-Saksan lippu Adolf Hitler
Natsi-Saksan lippu Ernst Röhm
Natsi-Saksan lippu Erich Ludendorff
Natsi-Saksan lippu Rudolf Hess
Natsi-Saksan lippu Ludwig Maximilian Erwin von Scheubner-Richter
Natsi-Saksan lippu Hermann Göring

Flag of Bavaria (lozengy).svg Gustav Ritter von Kahr
Flag of Bavaria (lozengy).svg Eugen Ritter von Knilling
Flag of Bavaria (lozengy).svg Hans Ritter von Seisser
Flag of Weimar Republic (war).svg Otto von Lossow

Vahvuudet

3 000

100

Tappiot

16

4 poliisia

Kansallissosialistisen puolueen kokous Münchenin Bürgerbräukellerissä 1923.

Oluttupavallankaappaus (saks. Hitlerputsch, Hitler-Ludendorff-Putsch ja Bierhalleputsch) oli Adolf Hitlerin johtaman kansallissosialistisen puolueen vallankaappausyritys 8.–9. marraskuuta 1923 Münchenissa, Saksassa.

Baijerin pääkaupungissa Münchenissä oli ollut poliittisesti vilkasta aina ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheista asti. Ääriliikkeiden voimistuessa tasavaltaa kannattaneen kansanosan ääni jäi pimentoon. Kaupungissa oli separatisteja, jotka kannattivat Baijerin erottamista Saksasta ja jotkut jopa halusivat liittää osavaltion Itävaltaan. Kommunistit halusivat Baijerin yhtyvän maailmanvallankumoukseen. Myös äärioikeisto oli muodostanut omia ryhmiään, joista 1920-luvun alussa Adolf Hitlerin johtama kansallissosialistinen puolue keräsi nopeimmin kannatusta.

Triumviraatti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Baijerin triumviraatti

Baijerin pääministeri Eugen Ritter von Knilling nimitti Gustav Ritter von Kahrin valtionkomissaariksi diktaattorin valtaoikeuksilla vuonna 1923. Kahr muodosti triumviraatin yhdessä Baijerin valtionpoliisin päällikön eversti Hans von Seisserin ja armeijan kenraalin Otto von Lossowin kanssa. Triumviraatti vastusti natseja periaatteessa, mutta käytännössä joutui ottamaan heidät huomioon poliittisena tekijänä. Triumviraatti kaavaili yhdessä Adolf Hitlerin ja kenraali Erich Ludendorffin johtamien natsien kanssa vallankaappausta ja uuden hallituksen muodostamista. Hitler ei ollut kuitenkaan tyytyväinen triumviraatin ehdotuksiin kaappauksen jälkeisestä vallanjaosta. Triumviraatti riitaantui Berliinin kanssa ja alkoi suunnitella vallankaappausta koko maassa. Uusissa suunnitelmissa natseille jäi vähemmän sijaa ja Kahrin johtama triumviraatti otti etäisyyttä Hitleriin.

Vallankaappaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olutvallankaappauksen katunäkymä Marieplatzilla.

Hitlerin suuresti ihailema fasistijohtaja Benito Mussolini kaappasi vallan Italiassa vuonna 1922. Inspiroituneena Mussolinin menestyksestä hän päätti ottaa vallankaappauksen johdon omiin käsiinsä. Hänen luonteeseensa kuului päätöksenteon venyttäminen, mutta tällä kertaa hän pani kaiken impulsiivisesti yhden kortin varaan.[1]

Osavaltiohallinnon johtajan Gustav Ritter von Kahrin pitäessä suurta kokousta müncheniläisessä oluttuvassa Bürgerbräukellerissä Hitler hälytti SA:n piirittämään talon ja keskeytti kokouksen tarkoituksenaan pakottaa triumviraatti toimimaan natsijohtoisen vallankaappauksen puolesta.[1]

Hitlerin poistuessa vartijaksi jäi kenraali Erich Ludendorff, jonka hyväuskoisuuden vuoksi triumviraatti pääsi pakenemaan ja hälyttämään armeijan vallankaappaajia vastaan. Natsit kokoontuivat mielenosoituskulkueeseen, jonka marssin aseistautunut poliisi keskeytti. Seuranneessa tulituksessa Hitler loukkaantui henkivartijansa vetäessä hänen käsivartensa sijoiltaan. 16 SA-miestä kuoli ja suuri osa natsijohtajista pakeni maasta tai pidätettiin seuraavina päivinä.[2] Hitler pakeni Ernst ja Helene Hanfstaenglin huvilaan, jossa Helene kertomansa mukaan esti Hitleriä ampumasta itseään.[1]

Oikeudenkäynti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oikeudenkäynnissä syytettyinä olevia. Vasemmalta: Heinz Pernet, Dr. Friedrich Weber, Wilhelm Frick, Hermann Kriebel, Erich Ludendorff, Adolf Hitler, Wilhelm Brückner, Ernst Röhm ja Robert Wagner.

Hitlerin oikeudenkäynti venyi pitkäksi, mutta natsit saivat heitä sympatisoineelta tuomarilta rikoksen laatuun nähden vain vähäiset tuomiot. Hitler sai lisäksi tuoda poliittisia ajatuksiaan julki ulkomaisen lehdistön seuratessa aitiopaikalta. Huhtikuussa 1924 hänet tuomittiin viideksi vuodeksi vankeuteen, mutta ehdonalaisuutta hän saattoi hakea jo puolen vuoden kuluttua.[1]

Myöhemmin Kahr toimi Baijerin oikeusistuimen puheenjohtajana muutaman vuoden, kunnes vetäytyi eläkkeelle. Pitkien puukkojen yönä 30. kesäkuuta 1934 SS-miehet kaappasivat ja murhasivat Kahrin kostoksi hänen toiminnastaan natseja vastaan oluttupavallankaappauksen yhteydessä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Toland: Hitler s. 146–177
  2. Snyder: Encyclopedia... s. 20–21