Olliver Hawk

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Olliver Hawk vuonna 1967.

Olliver Hawk (oik. Erkki Olavi Vilhelm Hakasalo; toukokuu 1930 Merikarvia[1] – 28. elokuuta 1988 Kemi[2]) oli suomalainen hypnotisoija. Elinaikanaan Hawk tunnettiin titteleillä hypnotisoija ja mestarihypnotisoija,[3] kun taas muut hypnoosin parissa työskennelleet käyttivät ammattinimikkeitä hypnologi, hypnoterapeutti tai jotain muuta. Hawkia on luonnehdittu ”aikansa supertähdeksi”[4] ja ”superjulkkikseksi”[4][5][3][6] Hän oli myös kansainvälisesti tunnettu.[5][7] Sadat tuhannet suomalaiset näkivät Hawkin hypnoosinäytöksen eri paikkakunnilla.[3][4]

Hawk teki hypnoosia tunnetuksi lukuisten yleisötapahtumiensa välityksellä ja esiintymällä paljon julkisuudessa eri medioissa sekä ottamalla vastaan psykologisista ongelmista kärsiviä ihmisiä. Vuonna 1981 Kouvolan hovioikeus tuomitsii Hawkin luvattomasta lääkärintoimen harjoittamisesta.[8] Hawk sai kuitenkin jatkaa julkisia hypnoosinäytöksiään entiseen malliin.

Kiinnostus hypnoosiin herää[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hawkin kiinnostus psykologiaan ja hypnoosiin heräsi jo lapsena.[3] Hänen esikuviaan olivat eräät maailmalla mainetta luoneet hypnoosin uranuurtajat, eritoten Franz Anton Mesmer.[9] Esikuvien ohella Hawkin tulevaan omaan uravalintaan vaikutti hänen tätinsä apteekkari Lempi Liina Mannerheimo, jonka apteekissa Kälviällä Hawk toimi nuoruudessaan apulaisena.

Päätoiminen hypnotisoijanura alkaa Australiassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hawk muutti 1950-luvun alussa Australiaan, opiskelemaan ”paitsi englantia myös sikäläisiltä hypnoosin mestareilta alan vihoviimeisiä menetelmiä”.[10] Hän kertoo tutustuneensa Australiassa myös aboriginaalien rituaaleihin ja spirituaalisiin menoihin.[11]

Hawkin julkinen ammattimainen hypnotisoijanura alkoi Australiassa 1950-luvun alussa.[12][13][4] 1950-luvun alkupuolella Melbournessa järjestetyssä hypnotisoimisen ”nopeuskilpailussa” Hawkin kerrotaan kukistaneen siihen asti maailman nopeimman hypnotisoijan titteliä kantaneen kollegansa.[14][5] Hawkin sanotaan kehittäneen ja nimenneen nk. ”salamahypnoosin” vuonna 1953.[12]

Vuonna 1953 Australiassa annettiin tilaisuus tunnetuimmille eurooppalaiselle ja amerikkalaiselle hypnotisoijalle kuvata sanoin, mitä hypnotisointi on. Kriitikot ja media eivät kuitenkaan olleet tyytyväisiä ”hypnoosimestareiden” antamiin vaikeatulkintaisiin vastauksiin. Lehdistön puolesta esitettiin lupaus, että sille joka pystyisi paremmin vastaamaan kysymykseen seuraavana vuonna järjestettävässä aihetta käsittelevässä lehdistökonferenssissa, myönnettäisiin in-status alalla.[12] Hawkin kertoman mukaan hänen vastauksena voitti sekä raadin, kriitikoiden että yleisön hyväksynnän, mikä teki Hawkista kuuluisan.[12]

Hawk asui Australiassa kuusi vuotta yhteensä noin seitsemän vuoden kuluessa.[10]

Päätoiminen hypnotisoijanura jatkuu Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hawkin lavaesitys vuonna 1959.

Vuodesta 1959 alkaen Hawk teki hypnoosia tunnetuksi Suomessa muun muassa lukuisten luentojensa ja yleisötapahtumiensa välityksellä, kiertäen ”maan joka ainoan kaupungin ja kunnan 1–3 kertaan 1972 mennessä”.[10] Vuonna 1967 televisioidussa Ylen Jatkoaika-ohjelmassa Hawk kertoi esiintyvänsä ”joka ilta”.[4] Hypnoosista luennoimisen jälkeen yleisötapahtumien päätteeksi järjestettiin aina konkreettisesti havainnollistava esimerkki hypnoosin toimivuudesta käytännössä vapaaehtoisten koehenkilöiden avulla.[3][4] Yhteensä sadat tuhannet suomalaiset[3] kertyivät katsomaan kaikkialla Suomessa järjestettyjä Hawkin hypnoosinäytöksiä live-esityksinä.

Koko hänen 30-vuotisen hypnotisoijanuransa aikana Suomessa hänen yleisönäytöstensä menestys oli ”myrskyisä”.[15] Hawk on kertonut käyttäneensä ohjelmistossaan 32:ta erilaista itse laatimaansa ohjelmaa tilanteen mukaan.[16]

Hypnoosinäytöstensä ohella Hawk vastaanotti erilaisten ongelmien vaivaamia asiakkaita, kuten huumausaineista ja tupakasta riippuvaisia sekä erilaisista pelkotiloista ja seksuaalisista ongelmista kärsineitä henkilöitä.[4][5][10][17] Vaikeimpia asiakkaitaan Hawk kertoi olleen mustasukkaiset avioparit, jotka halusivat ”saada selville, onko toinen pettänyt toista”.[17][10]

Lisäksi Hawk opetti hypnoosia. Hänen oppilaisiinsa lukeutui muun muassa maisteri Jarl Fahler.[18] Vuosina 1970–1973 Hawkilla oli oppilaana Suomessa käyttäytymistieteiden opiskelija Tokion yliopistosta.[14][7][5] Hawk tuotti ja julkaisi erilaisia hypnoosiin liittyviä opetus- ynnä muita ohjelmia niin painetussa, äänitetyssä kuin kuvanauhoitetussakin muodossa.

Huomattuja tapauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1966 Hawk syytti maailmanmestarinyrkkeilijä Cassius Claytä hypnoosin väärinkäytöstä ja lupasi tyrmätä hänet ”alle kolmessa sekunnissa” Alin omilla aseilla eli hypnoosilla.[4] Haaste kaksintaistelun järjestämiseksi Hawkin ja Clayn välillä välitettiin lontoolaisen uutistoimiston kautta Claylle, joka oli tulossa seuraavana vuonna Suomeen.[3] Uutistoimisto UPI:n välityksellä maailmalle levinnyt uutinen sai huomiota laajalti.[14][4][3]

Vuonna 1967 huomattavaa julkisuutta suomalaisessa mediassa herätti Pohjoismaiden mestari ja olympiamitalisti nyrkkeilijä Pertti Purhosen ja Hawkin välille kaavailtu kaksinkamppailu. Purhonen uhmasi tyrmäävänsä Hawkin. Kysyttäessä Hawkilta Yleisradion suorana lähetetyssä television Jatkoaika-ohjelmassa, miksi ottelu ei lopulta ollut toteutunut, Hawk kertoi Purhosen kieltäytyneen ottamasta vastaan hänelle lakimiesten välityksellä toimitettua haastetta ja allekirjoittamasta sopimusta ottelun järjestämiseksi.[4]

Hawk esiintyi myös ulkomailla.[10][11][12][19][4][14][5][7] Hawkin sanotaan kehittäneen ja nimenneen nk. ”salamahypnoosin” vuonna 1953.[12][7][18]

Vuonna 1974 Hawk esiintyi japanilaisessa Fuji-studion televisio-ohjelmassa All Star 90 minuuttia, jota seurasi arviolta 26 % Japanin väestöstä.[14][7] Suorassa televisiolähetyksessä Hawk hypnotisoi ”Japanissa asuneita” suomea ja englantia puhuneita koehenkilöitä, jotka lehtitietojen mukaan oli hankkinut ohjelmaan tuottaja osittain Suomen suurlähetystön avustuksella.[7][18] Ennakkotiedoista poiketen Hawkin osuutta ohjelmassa jatkettiin, kun yleisön pyynnöstä Hawk päätteeksi hypnotisoi japanilaisen avustajansa välityksellä myös ryhmän japanilaisia karatemestareita, joita Hawkin kilpakumppanina ohjelmassa esiintynyt Tenkō Hikita ei onnistunut hypnotisoimaan.[14][7][18] Kuvia Hawkista All Star 90 minuuttia -ohjelmassa sekä kuvia siellä Hawkin hypnotisoimista karatemestareista julkaistiin Suomessa ensi kerran Seura-lehdessä lokakuussa 1974.[7]

Hawk osallistui muihinkin hypnoosikokeisiin ja -tapahtumiin, joissa hypnotisoitiin muun muassa Suomen armeijan sotilaita,[3] esimerkiksi salintäyteisen yleisön edessä Parolan Panssariprikaatissa,[20] sekä Helsingin poliisiopiston kokelaita. Ensi kerran vuonna 1967 julkisuuteen tulleita kuvia hypnotisoiduista ja salin lattialla makaavista ja osittain vaatteistaan riisuutuneista poliisiopiston kokelaista, vierellään hypnotisoija Hawk ja poliisineuvos, on esitelty myöhemmin muun muassa Alibi- ja Hymy-lehdessä[18][10] sekä Hypnotisoija Hawkin vuonna 1970 valmistaman ja Finnlevyn tuottaman hypnoosiäänilevyn takakannessa.[21]

Hawk ja Yleisradio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lokakuussa 1967 hypnotisoija Hawk kutsuttiin Yleisradion lauantai-iltaisin esitettävään Jatkoaika-viihdeohjelmaan. Haastattelua kuvataan yhdeksi Jatkoajan hauskimmista. Suorassa televisio-ohjelmassa sekä sen jälkeen Hawk syytti Yleisradiota siitä, ettei se ollut toteuttanut lupaustaan Hawkin vastustajien ja kriitikoiden tuomisesta ohjelmaan tapaamaan Hawk kasvotusten.

Suorana välitetyssä televisiolähetyksessä Hawk kysyi kahteen eri otteeseen[4] ohjelman tuottajalta ja juontajalta Aarre Elolta, missä olivat ohjelmaan luvatut Hawkin arvostelijat ja kriitikot – miksei heitä ollut ohjelmassa kuten ennalta oli sovittu Hawkin ja Yleisradion kesken. Vasta toisella kysymällä Elo vastasi Hawkille: ”No – ilmeisesti heillä ei ollu niin kun aikaa tulla tähän tilaisuuteen.”[4] Hawk teki myöhemmin rikosilmoituksen, jonka mukaan Yleisradio oli antanut hänelle vääriä tietoja ohjelman sisällöstä ja pyrkinyt haittaamaan hänen ammatinharjoittamistaan ja tuhoamaan hänen uransa.[4] Yleisradion mukaan Hawk jätti syytteen nostamatta ja jäi vaille vaatimaansa miljoonan markan vahingonkorvausta.[4]

1.1.1968 Yleisradio kuvasi Hawkin täysimittaisen hypnoosishow’n Oulussa.[8]

Kouvolan hovioikeuden päätös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hawk otti 1950-luvun lopulta alkaen vastaan esimerkiksi neurooseista ja psykologisista ongelmista kärsineitä asiakkaita. Vuonna 1981 Kouvolan hovioikeus katsoi Hawkin harjoittaneen lääkärintointa ilman asianmukaista lupaa. Hawkille langetetun ehdollisen tuomion mukaan Hawkin asiakasvastaanoton Suomen alueella oli loputtava entisessä muodossaan.[3]

Hawk oli kuitenkin vapaa jatkamaan hypnoosinäytöksiään entiseen malliin. Hawk ja hänen puolustuksensa painottivat eri yhteyksissä, että Hawkin toiminnalla ja hänen käyttämillään menetelmillä ei ollut mitään tekemistä lääkärintoimen harjoittamisen kanssa.[4] Hawkia käsittelevässä artikkelissaan 19.11.1982 Uutisvuoksi-lehti toteaa, että ”käyttäytymistieteiden professori” ei ole syytöksistä lannistunut. ”Minulta kului kolme vuotta maineeni puhdistamiseen”, lehti siteeraa Hawkia.[16]

Liikkuva elämäntapa ja eriskummalliset harrastukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merikarvialaissyntyinen Hawk asui Merikarvialla myös viimeiset vuodet ennen kuolemaansa. Osan elämästään Suomessa Hawk asui ja otti vastaan asiakkaitaan myös muun muassa Lahdessa, Kemissä, Haukiputaalla,[1] Rauman maalaiskunnassa,[14][1][6] Janakkalassa, Turussa,[5][6] Merimaskussa sekä Hämeenlinnassa, missä silloisen Aulankohotellin vanhan osan yläkerros kokonaisuudessaan oli varattu Hawkin asiakkaiden käyttöön vuosina 1975–1978.[10]

Hawkin erikoislaatuisiin ”kotieläimiin” 1960-luvulla lukeutui muun muassa kolme karhua, emo ja kaksi pentua.[14][6] 1960-luvun lopulla Hawkilla oli myös kaksi kotioloissa kasvatettua haukkaa ”Haukkalinnan luostari”[6] -nimisellä tilallaan Rauman maalaiskunnassa. Hymy-lehden pitkäaikaisen erikoistoimittajan artikkeli ”Veikko Ennalan muistelu hänen vieraillessaan Raumalla” kertoo Hawkista:

»Joka paikassa kilisi ja kalisi työmiesten rakennellessa keskuslämmitysverkostoa, palvelijoita vilisi silmissä, keskellä pihaa teutaroi ja karjahteli rautatangoista rakennetussa kopissa täysi-kasvuinen Kainuusta tuotettu karhu, tallissa kuopi ja korskui jalosukuisia ratsuhevosia ja sievä ratsastuksenopettajatarkin oli jo valmiiksi katsottu ja odotti vain virkauransa alkamista.»
([14])

Turussa Hawkilla oli 1970-luvun alkupuolella Vanu-niminen hirvi.[6][5][22] Vuonna 1972 Jermu-miestenlehdessä julkaistiin monisivuinen kuvasarja Hawkista hirvensä satuloidussa selässä rodeoaitauksessa yllään kouluratsastuspuku.[23] Satuloidun hirvensä kanssa valokuvattua Hawkia esitellään myös vuoden 1999 lopulla Lions Club Haukiputaan julkaisemassa kuvakalenterissa vuodella 2000.[24]

Poimintoja Hawkista muualla mediassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1967 Hawk julkaisi hypnoosin oppikirjan nimeltä Olliver Hawk – mestarihypnotisoija.[4] Samana vuonna hän teki paljon huomiota herättäneen vierailun Yleisradion Jatkoaika-ohjelmassa.[4]

1.1.1968 Yle televisioi kokonaisen yli tunnin mittaisen Hawkin hypnoosinäytöksen.[8] Vuonna 1970 Hawk teki ja tuotti hypnoosiin perustuvan tupakanvieroitukseen tarkoitetun äänilevyn.[21] Vuonna 1971 Hawk esiintyi Spede Pasasen elokuvassa Kahdeksas veljes nimellä ”Oliver Hawks”.

Kesällä 1972 Hawk Panoraama-miestenlehden mukaan avioitui englantilaisen valokuvamallin kanssa, joka kertoi Hawkin tehneen Euroopan kiertueensa Lontoon-näytöksessään ”valtavan vaikutuksen” häneen.[22] Parin myöhemmästä avioerosta hän toteaa: ”Hirvi oli Olliverille minua rakkaampi.”[22]

Vuosina 1970–1973 Hawkilla oli oppilaana[5] Suomessa Sikeru Handa -niminen käyttäytymistieteiden opiskelija, joka vuonna 1974 nähtiin esiintyvän Hawkin apulaisena Japanissa lauantai-iltaisin suorana lähetyksenä esitetyssä All Star 90 minutes -televisio-ohjelmassa.[14][7]

Palattuaan Kaukoidän esiintymiskiertueeltaan[14][7] syksyllä 1974 Hawk paljasti ensimmäisenä julkisuudessa huijauksiksi paljon kansainvälistä huomiota[25] osakseen saaneet nk. Filippiinien ihmeparannukset. Yleisradion A-Studio esitti 17. tammikuuta 1975 televisio-ohjelman, jossa Hawk paljasti ja osoitti jälkihidastuksilla havainnollistaen, miten lukuisia suomalaisia ja muita oli huijattu Filippiineillä tehdyissä ihmeleikkauksissa, joissa olisi muka poistettu pahalaatuisia kasvaimia potilaista ilman että potilaisiin oli tehty haavoja.[26]

Vuonna 1981 Lämpötutka Oy tuotti hypnotisoija Hawkin tekemän 10-osaisen hypnoosiäänite- ja VHS-kuvanauhasarjan sekä Tenhottu meri -rentoutusäänitekasetin. Äänitteistä on julkaistu myös CD-versiot.

Hawkin kehittämää tajuntaan vaikuttamista ääniaalloilla oli väitteiden mukaan käytetty mellakoiden rauhoittamiseen Japanissa.[27]

Hawk olisi myös hypnotisoinut eläimiä, esimerkiksi hirven[6] ja karhun.[27] Hawkin hypnoosinäytösten ”jäähyväiskiertueen”[15] aloittivat hänen Tampereella ”seurapiireille pitämänsä demonstraatiot”.[15] Hymyn pitkäaikaisen toimittajan Veikko Ennalan kertoman mukaan ”menestys Tampereella oli myrskyisä niin kuin se on aina ollut 30 vuoden aikana”.[15]

Seuraavana vuonna, 1988, Hawkin sydän pysähtyi kesken hänen viimeiseksi yleisöesiintymisekseen julistettua hypnoosinäytöstä Kemin työväentalolla, missä Hawk tasan 30 vuotta aiemmin oli pitänyt ensinäytöksensä Suomessa. Hawkin vaipuessa polvilleen yleisö ja Hawkin apulaiset luulivat Hawkin käyttäytymisen olleen osa hänen näytöstään.[28]

Kuolemansa jälkeen Hawkin raportoitiin nähdyn Kemin lentoasemalla. Muun muassa Nyrkkiposti-lehden haastatteleman taidemaalari Boris Mikojanin lausuntoja lainattiin helmikuussa 1989 julkaistussa Nyrkkipostin aihetta käsiteleessä artikkelissa: ”’Minä näin vuorenvarmasti Olliverin Kemin lentoasemalla viime lokakuussa. Minä en miehestä erehdy’, Mikojan vakuuttaa.”[29]

Vuonna 2000 esiteltiin Aku Ankka -lehdessä sarjakuvahahmo Oliver Houkka.[30]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasetit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tenhottu meri – rentoutukseen. O. E. Hakasalo. Lämpötutka Oy, 1981.
  • Olliver Hawk – 10-osainen ja -aiheinen äänikasettisarja. O. E. Hakasalo. Lämpötutka Oy, 1981.

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kahdeksas veljes, elokuva sisältää jakson Hakasalon hypnoosinäytöksestä. Ohjaus Spede Pasanen, 1971.
  • Olliver Hawk – 10-osainen ja -aiheinen VHS-videosarja. O. E. Hakasalo. Lämpötutka Oy, 1981.
  • Olliver Hawk, Arthur Franckin ohjaama dokumenttielokuva, 2019.[31]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hawk, Olliver: Olliver Hawk – mestarihypnotisoija. Helsinki: Suomen hypnoosintutkimuslaitos, 1967.
  • Kallio, Sakari – Lauerma, Hannu (toim.): Hypnoosi ja suggestio lääketieteessä ja psykologiassa. Duodecim, 2004.
  • Lauerma, Hannu: Olliver Hawkin salaisuus. Turun Sanomat, 23.10.2015, 111. vsk, nro 290, s. 2. Artikkelin verkkoversio.
  • Lauerma, Hannu: Usko, toivo ja huijaus, s. 66. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy, 2007.
  • Rentoutuminen ja tupakoinnin lopettaminen hypnoosin avulla – O. E. Hakasalo Finnlevy, 1970.

Televisio-ohjelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtiartikkelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Olliver Hawk – ihmemies.[vanhentunut linkki] Apu 13.7.2007.
  • Seura nro 41/1974.
  • Alibi nro 1/1983, s. 53.
  • Alibi nro 2/1983, s. 42–46.
  • Alibi nro 1/1987, s. 6-10.
  • Uutisvuoksi 19.11.1982, s. 14.
  • Jokeri nro 2/2006, s. 4–5. Jari Tapanainen.
  • Sotkamo nro 52/1983, s. 3.
  • Lapin Kansa nro 228, 1988.
  • Hymy nro 5/1979, s. 114.
  • Ilta-Sanomat 3.9.1988, s. 32.
  • Panoraama 2/1974.
  • Nyrkkiposti 9/1971.
  • Nyrkkiposti 2/1989.
  • Aku Ankka 10/2000.
  • Valokuvavuosikalenteri vuodelle 2000. Lions Club Haukipudas, 11/1999.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c Silmänkääntäjä hovimestarina – Olliver Hawk. Kaupunkilehti Tamperelainen 2008.
  2. ↑ Lilja, Esa: Hypnotisoija. Helsingin Sanomat, 6.1.2018, s. B 6–7. Artikkelin verkkoversio.
  3. ↑ a b c d e f g h i j Pimeän puolella: Olet hypnoosissa! 2010. Yle. [vanhentunut linkki]
  4. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r Olliver Hawk muuttaa veden viinaksi 1967. Jatkoaika, TV1:n Viihdetoimitus, Yleisardio.
  5. ↑ a b c d e f g h i Olliver Hawk – ihmemies.[vanhentunut linkki] Apu 13.7.2007.
  6. ↑ a b c d e f g Onnellisen miehen tarionoita – Pentti Oskari Kangas kertoo Olliver Hawkista 24.11.2011. Studio55, MTV3. [vanhentunut linkki]
  7. ↑ a b c d e f g h i j k Seura nro 41/1974.
  8. ↑ a b c Olliver Hawkin hypnoosikokeita 1.1.1968. Yleisradio.
  9. ↑ Alibi nro 2/1983, s. 42–46.
  10. ↑ a b c d e f g h Hymy-lehti, nro 5/1979, s. 114.
  11. ↑ a b Hawk, Olliver: Olliver Hawk – mestarihypnotisoija. Helsinki: Suomen hypnoosintutkimuslaitos, 1967.
  12. ↑ a b c d e f Iltasanomat 3.9.1988, s. 32.
  13. ↑ Lauerma 2007, sivu 66.
  14. ↑ a b c d e f g h i j k l Jokeri-lehti, nro 2/2006, s. 4–5. Jari Tapanainen.
  15. ↑ a b c d Alibi-lehti, nro 1, 1987, s. 10.
  16. ↑ a b Uutisvuoksi-lehti, 19.11.1982, s. 14.
  17. ↑ a b Nyrkkiposti-lehti, 9/1971.
  18. ↑ a b c d e Alibi-lehti, nro 1, 1983, s. 53.
  19. ↑ Lauerma (2007), s. 66.
  20. ↑ Alibi-lehti, nro 1, 1987, s. 6–10.
  21. ↑ a b Rentoutuminen ja tupakoinnin lopettaminen hypnoosin avulla – O. E. Hakasalo, levyn takakansi.
  22. ↑ a b c Panoraama-lehti nro 2/1974.
  23. ↑ Jermu-lehti nro 11/1972.
  24. ↑ Valokuvavuosikalenteri vuodelle 2000. Lions Club Haukipudas, 11/1999.
  25. ↑ Miracle doctors in the Philippine Islands 29.9.1976. Läkartidningen.
  26. ↑ Olliver Hawk paljastaa Filippiinien ihmeleikkaukset huijauksiksi 17.1.1975. A-Studio, Ajankohtaistoimitus, TV-1, Yleisradio.
  27. ↑ a b Sotkamo-lehti nro 52/1983, s. 3.
  28. ↑ Lapin Kansa, nro 228/1988.
  29. ↑ Nyrkkiposti-lehti 2/1989.
  30. ↑ Aku Ankka 10/2000.
  31. ↑ Niko Jutila: Uutuusdokumentti hypnotisoija Olliver Hawkista tulee valkokankaille helmikuussa www.elokuvauutiset.fi. Viitattu 28.1.2019. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainväliset
Kansalliset
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Olliver_Hawk&oldid=21586757”