Olli Tulenheimo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Olli Elias Tulenheimo (vuoteen 1905 Thulé; 24. helmikuuta 1891 Kangasala22. kesäkuuta 1971 Turku) oli suomalainen asianajaja. Hän toimi asianajajana yli 50 vuotta ja kuului Suomen Asianajajaliiton perustajiin.[1]

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tulenheimon isä oli Kangasalan urkutehtaan omistaja Bror Axel Thulé ja äiti Minna Fredrika Meurman. Poliitikko, yliopiston rehtori, pääministeri Antti Tulenheimo (1879–1952) oli hänen veljensä, samoin kuin asianajaja, poliitikko Eino Tulenheimo (1885–1962) ja insinööri, urkujenrakentaja Martti Tulenheimo (1883–1945). Tulenheimo suoritti oikeustutkinnon 1915, ja hänet palkattiin 1919 apulaiseksi veljensä Einon ja T. M. Kivimäen lakiasiaintoimistoon Turkuun. Toimisto jäi Tulenheimon ja Ilmari Katajan hoitoon jo seuraavana vuonna ja laajeni niin, että se oli 1930-luvulla Suomen suurin alallaan. Tulenheimo työskenteli toimistossa aina kuolemaansa saakka.

Tulenheimo oli 1919 perustamassa Suomen Asianajajaliittoa, jonka hallitukseen hänet valittiin 1954 ja jonka Turun-osastoa hän johti 1953–1963. Tulenheimo toimi asianajotyönsä ohella pankki- ja vakuutusalalla, muun muassa Vakuutusyhtiö Sammon hallituksessa ja Turun Suomalaisen Säästöpankin isännistössä ja hallituksessa. Turun Teatterin johtokuntaan Tulenheimo kuului 1920- ja 1930-luvulla, oli kymmenen vuotta teatterin johtokunnan puheenjohtaja ja avusti teatteria taloudellisesti.[1]

Tulenheimon puoliso vuodesta 1934 oli hänen lakiasiaintoimistonsa sihteerinä työskennellyt Irma Margareta Johnsson. Oikeusneuvos Anja Tulenheimo-Takki (1937–2019) oli heidän tyttärensä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Kautto, Timo: ”Tulenheimo, Olli (1891–1971)”, Suomen kansallisbiografia, osa 10, s. 41–42. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Olli Tulenheimo 80 v. Turku, Sampo-Tarmo, 1971. 32 s.