Olli Kortekangas

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Olli Kortekangas kantaa Unikeko-kylttiä Unikeonpäivillä Naantalissa.

Olli Paavo Antero Kortekangas (s. 16. toukokuuta 1955 Turku)[1] on suomalainen säveltäjä. Hän opiskeli vuosina 19741981 Sibelius-Akatemiassa Einojuhani Rautavaaran ja Eero Hämeenniemen johdolla. Myöhemmin hän opiskeli Berliinissä Dieter Schnebelin ja San Diegossa (UCSD) Roger Reynoldsin oppilaana. Kortekangas kuuluu Korvat auki -yhdistyksen perustajajäseniin. Hän on myös toiminut opettajana muun muassa Teatterikorkeakoulussa, Sibelius-Akatemiassa ja Espoon musiikkiopistossa. Vuosina 1997–2007 Kortekangas oli Oulu Sinfonian nimikkosäveltäjä.

Kortekangas on säveltänyt noin 150 teosta eri kokoonpanoille. Hänet tunnetaan erityisesti teoksista, jossa hän käyttää ihmisääntä. Keskeistä tuotantoa ovat oopperat Grand Hotel (1985), Joonan kirja (1995), Marian rakkaus (1999), Messenius ja Lucia (2004), Isän tyttö (2006), Yhden yön juttu (2011), Oma vika (2015). Veljeni vartija (2017), Elämänkuvat (2019), Ende und Beginn (2021), Koria täti (2021) ja Isfåglarna (2023).

Yhteistyössä suomalaisten ja ulkomaisten kuorojen kanssa ovat syntyneet teokset MAA, A ja Ikikaiku Tapiolan kuorolle, Shadows Eric Ericsonin kamarikuorolle, Three Romances Dominante-kuorolle, The Way to the Woods Syracuse Vocal Ensemblelle ja The Return Tapiolan kamarikuorolle. Tuoreimpiin kuoroteoksiin lukeutuu Naantalin musiikkijuhlilla kesällä 2017 kantaesitetty oratorio VIA viidelle sooloäänelle, kaksoiskuorolle, uruille ja orkesterille. Helsingin kaupunginorksterin tilauksesta sävelletty laulusarja Songs of Meena sai kantaesityksensä 2022.

Oopperoiden, kuoro- ja laulumusiikin lisäksi Olli Kortekankaan tuotantoon kuuluvat muun muassa Konzertstück klarinetille, sellolle ja orkesterille (1993), Charms pianotriolle ja kamariorkesterille (1998), Pianokonsertto (2010) ja Klarinettikonsertto (2014). Viime vuosina hän on säveltänyt myös paljon kamari- ja soolosoitinmusiikkia, etenkin uruille ja periodisoittimille.

Kortekankaan laajamittainen oratorio Seven Songs for Planet Earth kantaesittiin Washingtonissa vuonna 2011. Se on Choral Arts Society of Washingtonin ja Tampereen kaupunginorkesterin yhteinen tilausteos, joka perustuu muun muassa Wendell Berryn runoihin, joikuperinteeseen ja Fransiskus Assisilaisen Aurinkolauluun. Suomen-ensiesityksensä teos sai Tampere-talossa 13. syyskuuta 2013.[2]

Minnesotan orkesterin tilauksesta sävelletty Migrations Sheila Packan teksteihin sai kantaesityksensä helmikuussa 2016 Minneapolisissa. BIS Records on levyttänyt sen, ja CD on kerännyt kiitosta koti- ja ulkomaisissa medioissa.

Olli Kortekangas on saanut lukuisia palkintoja ja huomionosoituksia, muun muassa Salzburgin kaupungin oopperapalkinnon ja Prix Italia -kilpailun erikoispalkinnon. Marraskuussa 2007 hänelle myönnettiin Teosto-palkinto musiikista oopperaan Isän tyttö. Palkintoraati luonnehti oopperaa teokseksi, jossa vivahteikas orkestraatio ja vokaali-ilmaisu kuljettavat ilmeikkäästi oopperan tarinaa.[3]

Kortekangas valittiin vuonna 2011 Naantalissa Vuoden Unikeoksi[4], ja syyskuussa 2015 Suomen musiikkikustantajat valitsi hänet Vuoden taidemusiikin säveltäjäksi.

Olli Kortekankaan isä oli piispa Paavo Kortekangas ja äiti äidinkielenopettaja Ritva Helinä Kortekangas (o.s. Mäkelä).[5]

Sävellyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oopperoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuoroteoksia soitinsäestyksellä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vindöga diskanttikuorolle, huilulle, lyömäsoittimille ja jousikvartetille (Johan Bargum, 1994)
  • Riemuvuoden juhlamessu sekakuorolle ja soitinkokoonpanolle (1999, 2000, 2001)
  • Iloveisulla, kantaatti baritonille, poikakuorolle ja orkesterille (Vanha virsikirja, 2000)
  • Meren kivet, rannan kivet, sarja nuorisokuorolle ja jousiorkesterille (eri tekstejä, 2002)
  • Aika, hetken kaiku diskanttikuorolle ja orkesterille (Lassi Nummi, 2003)
  • Maa, meri ja taivas, kantaatti poikakuorolle ja kamariorkesterille (Raamattu, 2006)
  • De profundis sekakuorolle ja tuuballe (2009)
  • Seven Songs for Planet Earth mezzosopraanolle, baritonille, sinfoniakuorolle, lapsikuorolle ja orkesterille (Wendell Berry ym., 2011)
  • De virtute in virtutem, pyhiinvaeltajan lauluja solistikvartetille ja barokkiyhtyeelle (2011)
  • Migrations mezzosopraanolle, mieskuorolle ja orkesterille (Sheila Packa, 2014)
  • Nouse, loista Jerusalem, loppiaiskantaatti sopraanolle, sekakuorolle ja uruille (2016)
  • VIA, oratorio solisteille, kaksoissekakuorolle, uruille ja orkesterille (useita tekstejä, 2016–2017)
  • Missa silvestris mezzosopraanolle, mieskuorolle ja uruille (Göran Stenius, 2018)

Kuoroteoksia (valikoima)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sekakuorolle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mieskuorolle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsi- tai nuorisokuorolle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • MAA (eri tekstejä, 1985)
  • A (eri tekstejä, 1988)
  • Three Fiord Sketches (Yijing, 1994)
  • Ikikaiku (1999)
  • Guovssahasat (2006)
  • Maamerkit (Anna Elina Isoaro, 2016)

Vokaaliteoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kolme varhaista laulua lauluäänelle ja pianolle (Helvi Juvonen, 1975, 1980)
  • Memoarer, muunnelmia ja fantasioita laulajalle ja pianistille (Nils Ferlin ja itse, 1982)
  • Amores, kolme laulua mezzosopraanolle ja orkesterille (D. H. Lawrence, 1989)
  • Sanat sopraanolle ja kamariorkesterille (eri tekstejä, 1992)
  • Messu, viisi laulua Raamatusta sopraanolle ja uruille (1993)
  • Maa johon tahdot resitoijalle ja kamariorkesterille (Timo K. Mukka]], 1996)
  • Syvä ilo lauluäänelle ja pianolle (eri tekstejä, 1996)
  • Ecrit sur le vent et l'eau sopraanolle, mezzosopraanolle ja kamariyhtyeelle (Kalevala]] ja itse, 2000)
  • Tämä hetki sopraanolle ja pianotriolle (Lassi Nummi, 2000)
  • Vier Bilder aus dem Buch der Wandlungen mezzosopraanolle, klarinetille, sellolle ja lyömäsoittimille (Yijing, 2001)
  • Hiihtäjän hyräily sopraanolle ja pianolle (Eino Leino, 2001)
  • Isä meidän lauluäänelle ja pianolle (2002)
  • Kaksi joululaulua lauluäänelle ja pianolle tai uruille (Vuokko Kortekangas, 2008, 2010)
  • Pietà sopraanolle, viola da gamballe ja cembalolle (Anna Ahmatova, 2010)
  • Toisin, neljä laulua Kirsti Simonsuuren runoihin (2010)
  • Nature morte, lauluja Viipurin kulmahuoneesta baritonille ja pianolle (Kirsti SimonsuurI, 2012, 2014)
  • Valon aika baritonille ja kitaralle (eri tekstejä, 2016)
  • T'have seen what I have seen sopraanolle ja kitaralle (Michael Baran, William Shakespeare, 2017)
  • The Lost Melody, tarina kertojalle ja orkesterille (Eeva Tikka, 2017)

Orkesteriteoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mukka-sarja (1996)
  • Ruutanturruutus (Fanfaari oululaiseen tapaan, (1999)
  • Piazza del Duomo (2000)
  • Me uskom' jousiorkesterille (Fantasia vuoden 1701 suomalaisen virsikirjan uskontunnustusvirrestä, (2001)
  • Mobile (2012)

Konserttoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Konzertstück klarinetille, sellolle ja orkesterille (1993)
  • Urkukonsertto (1997, 2009)
  • Charms, kolmoiskonsertto pianolle, viululle ja sellolle (1998, 22010)
  • Pianokonsertto (2011)
  • Klarinettikonsertto (2014)
  • Kaksoiskonsertto viululle ja klarinetille (2018–2019|19)

Kamarimusiikkia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Iscrizione klarinetille ja sellolle (1990)
  • Omaggio à M. C. Escher alttohuilulle ja kitaralle (1990)
  • Arabesken der Nacht kitaralle ja septetille (1995)
  • Quartettino klarinetille, viululle, sellolle ja pianolle (1999)
  • Riemuvuoden fanfaari vaskikvartetille (1999)
  • Gatecrasher harmonikalle (2002)
  • Divertimento soolosellolle (2007)
  • Crossing the Five Rivers – Hommage à Olivier Messiaen viola da gamballe ja uruille (2008)
  • Triptyykki seitsemälle (2008)
  • Aveux – Hommage à Robert Schumann oboelle ja jousikvartetille (2010)
  • Boreas klarinetille ja jousikvartetille (2010)
  • Offertorium viola da gamballe (2012)
  • Aria e sarabanda sooloviululle (2012)
  • Sonaatti sellolle ja pianolle (2012)
  • Three Impressions pianotriolle (2016–2017)
  • Due per due kahdelle viululle (2019)

Urkuteoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sonaatti nro 1 (1979)
  • Sonaatti nro 2 Stargazer (2005)
  • Sonaatti nro 3 In memoriam (2014)
  • Postludium (1996)
  • Hannan ja Jussin häämarssi (1998)
  • Kanss' katuvan mielen, oikian uskon (Fantasia kahdesta vuoden 1701 suomalaisen virsikirjan koraalista, (2001)
  • Three Interludes (2007)
  • Ciaccona (2010)
  • Suvinen toccata (2012)
  • Adventus (2013)
  • Partita (2019)

Radiofonisia teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Memoria (1989)
  • Kaivaja (1994)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuka kukin on 1998, Otava 1998
  2. Anne Kauramäki: Seitsemän laulua planeetta Maalle – Suomen ensiesitys Tampere Filharmonian konsertissa 11.09.2013. Tampereen kaupunki. Viitattu 13.9.2013.
  3. Helsingin Sanomat 29.11.2007
  4. Unikeon kylvyn sai säveltäjä Olli Kortekangas Yle Uutiset. Arkistoitu 13.8.2011. Viitattu 27.7.2011.
  5. Kuka kukin on 1978, viitattu 12.4.2015 (Runeberg.org)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä muusikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.