Olga Ketonen

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Olga K)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Olga Ketonen
Olga K Helsingin Taiteiden yössä 2012.
Olga K Helsingin Taiteiden yössä 2012.
Henkilötiedot
Koko nimi Olga Ketonen (oik. Tuula Ketonen)
Syntynyt29. syyskuuta 1964
Kalajoki
Kuollut3. helmikuuta 2024 (59 vuotta)
Vantaa
Kansalaisuus Suomi
Ammatti radiotoimittaja
Käsikirjoittaja
Muut nimet Olga K
Aiheesta muualla
IMDb

Olga Ketonen (taitelijanimeltään Olga K, oik. Tuula Ketonen, 29. syyskuuta 1964 Kalajoki3. helmikuuta 2024 Vantaa[1]) oli suomalainen radiotoimittaja.[2]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olga K aloitti radiouransa Mikkelin alueradiossa. Vuodesta 1990 hän juonsi Radiomafialla, muun muassa ohjelmia Herätysjuhla, Pressiklubi ja Timanttien jäljillä.[3] Radiomafian lopettamisen jälkeen vuodesta 2003 hänellä oli nimikko-ohjelma YleQ:lla. Kanavan lopetettua syksyllä 2006 hän työskenteli lyhyen aikaa Yle Radio 1 -kanavalla, mutta siirtyi tammikuussa 2007 tekemään Radio Aallon aamuohjelmaa.[4] Syksyllä 2007 hänet palkittiin Radio Gaala -tapahtumassa vuoden radiojuontajana.[5] Olga K juonsi Aallon aamua marraskuuhun 2011 asti.[6] Hän palasi Yleisradioon vuoden 2012 alussa aloittaessaan Yle Puhe -kanavan aamujuontajana.[7] Tammikuussa 2014 hän siirtyi Yle Radio Suomen juontajaksi.[8] Radio Suomessa hän käytti nimeä Olga Ketonen.

Ketonen työskenteli myös televisiossa. Vuosina 1997 ja 1998 hän juonsi yhdessä Jonni Aromaan ja myöhemmin Kari Kontion kanssa MTV3:n katukahvilatyyppistä Punainen planeetta -keskusteluohjelmaa. Kesällä 1999 hän juonsi Nelosen Planeetta Plupu -ohjelmaa.[2][9][10][11]

Ketonen oli raadin jäsenenä valitsemassa kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinto-ehdokkaita vuonna 2011.[12]

Ketosella oli kaksi poikaa.[13]

Ketosen käyttämän Olga K -taiteilijanimen kerrotaan saaneen alkunsa Otavan Opistosta, jossa opiskeltiin 1980-luvulla englantia roolihahmojen avulla. Ketosen rooli oli venäläinen vakoojatar Olga Kirilemko.[2]

Ketonen kuoli 3. helmikuuta 2024 lyhyen sairauden johdosta liittyen hänen synnynnäiseen sydänvikaansa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Ylen radiojuontaja Olga Ketonen on kuollut Yle Uutiset. 3.2.2024. Viitattu 3.2.2024.
  2. a b c Forsman, Carita: Olga K. Kaleva.fi. 8.2.2007. Arkistoitu 12.1.2012. Viitattu 1.8.2012.
  3. Radiomafia-historiikki Yle. Arkistoitu 15.10.2009. Viitattu 10.12.2009.
  4. Forsman, Carita: Olga K. antaa radioaaltojen kuljettaa Kaleva.fi. 8.2.2007. Arkistoitu 12.1.2012. Viitattu 12.1.2012.
  5. Radio Aallon Olga K. vuoden radiojuontaja Mediaviikko. 22.10.2007. Arkistoitu 9.11.2011. Viitattu 2.4.2010.
  6. Millä mielellä Olga jättää Radio Aallon? Ketkä jatkavat Aallon aamussa? 9.11.2011. Radio Aalto. Viitattu 12.1.2012.
  7. Yle Puhe kuuluu kautta maan 30.12.2011. Yle. Viitattu 11.10.2013.
  8. Yle Puheen Facebook-sivut facebook.com. 3.1.2014. Viitattu 15.1.2014.
  9. Puhetta Punaisella planeetalla. Uusi keskusteluohjelma tulee HPR:n ja Amazonian paikalle. Helsingin Sanomat, 15.5.1997.
  10. Kari Kontio alkaa juontaa television Punaista Planeettaa. Helsingin Sanomat, 11.5.1998.
  11. Tv-Nelonen panostaa sarjoihin - syksylle nimekkäitä uutuusfilmejä Verkkouutiset. 21.5.1999. Viitattu 10.12.2009.
  12. Kuusi naiskirjailijaa kilpailee Finlandiasta – lue HS-arviot HS.fi. 10.11.2011. Viitattu 1.8.2012.
  13. Olga K. Yle Puhe. Arkistoitu 7.1.2014. Viitattu 12.1.2012.