Oleum

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Savuavaa oleumia lasipullossa.

Oleum eli savuava rikkihappo on nimitys väkevälle rikkihapolle, joka sisältää myös rikkitrioksidia. Oleum on erittäin vahvasti hapanta ja syövyttävää ja sitä käytetään eräissä orgaanisen synteesin reaktioissa.

Koostumus ja ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oleumin koostumus vaihtelee ja se ilmoitetaan yleensä vapaan eli väkevään rikkihappoon liukenemattoman rikkitrioksidin prosenttiosuutena tai rikkihappoekvivalentteina. Rikkitrioksidin määrä vaihtelee välillä 20–80 %. Rikkitrioksidin ja rikkihapon reagoidessa oleumiin muodostuu pyrorikkihappoa eli dirikkihappoa, tririkkihappoa ja mahdollisesti muita korkeampia polyrikkihappoja. Korkeampien rikkihappojen esiintyvyydestä on kuitenkin erimielisyyttä. Nämä rikkihappojohdannaiset hajoavat veden vaikutuksesta rikkihapoksi. Oleumin nimitys savuava rikkihappo johtuu aineesta vapautuvasta rikkitrioksidista, joka muodostaa kostean ilman kanssa rikkihapposumua.[1][2][3]

Oleumin ominaisuudet riippuvat suuresti vapaan rikkitrioksidin määrästä. Esimerkiksi aineen kiehumispiste vaihtelee välillä 61–142 °C ja on matalimmillaan vapaan rikkitrioksidin määrän ollessa suuri. Myös tiheys ja viskositeetti riippuvat oleumin koostumuksesta. Väkevän rikkihapon tavoin oleum hiillyttää orgaaniset aineet.[1][2][3][4]

Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oleumia muodostuu johdettaessa väkevään rikkihappoon rikkitrioksidikaasua. Oleumin valmistus alkoi laajassa mitassa, kun rikkihappoa alettiin valmistamaan kontaktimenetelmällä lyijykammiomenetelmän sijaan. Kontaktiprosessien yhteydessä on tornit, joissa rikkitrioksidi absorboituu rikkihappoon muodostaen oleumia. Tällainen tuote sisältää korkeintaan 36 % vapaata rikkitrioksidia ja tätä suuremmat rikkitrioksidipitoisuudet saavutetaan sekoittamalla oleumiin rikkitrioksidia. Oleumista voidaan tehdä myös laimeampia rikkihappoliuoksia lisäämällä vettä.[2][3]

Oleumia käytetään pääasiassa orgaanisen kemian synteeseissä. Sitä käytetään sulfonoitaessa eli valmistettaessa sulfonihappoja, seoksena typpihapon kanssa niin kutsuttuna nitraushappona ja tuotettaessa räjähteitä ja pesuaineita. Sulfonoinnissa oleumin käytön etu muihin sulfonoiviin reagensseihin nähden on sen halpuus, mutta toisaalta sitä kuluu reaktiossa paljon.[4][1][5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 107. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
  2. a b c Thomas L. Muller: Sulfuric Acid and Sulfur Trioxide, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001 Teoksen verkkoversio Viitattu 28.2.2011
  3. a b c Hermann Müller: Sulfuric Acid and Sulfur Trioxide, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2002 Teoksen verkkoversio Viitattu 28.2.2011
  4. a b OVA-ohje: Oleum Työterveyslaitos. Viitattu 28.2.2011.
  5. Gregory P. Dado, Edward A. Knaggs & Marshall J. Nepras: Sulfonation and Sulfation, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001 Teoksen verkkoversio Viitattu 28.2.2011
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.