OLED-näyttö
Wikipedia
OLED-näyttö (Organic Light Emitting Diode) on litteä näyttö, jonka toiminta perustuu orgaaniseen aineeseen, joka käyttäytyy samalla tavalla kuin diodi. Se tuottaa valoa, kun siihen tuodaan sähköä. OLED-tekniikka mahdollistaa nykyistä suuremman kontrastin ja paremman mustan tason. Se on myös askel kohti niin kutsuttuja paperinkaltaisia näyttöjä.
OLED:in suurin ero LCD-tekniikkaan verrattuna on se, että OLED valaisee itse pikselinsä, jolloin erillistä taustavaloa ei tarvita. Tämän vuoksi näytöistä ja televisioista saadaan ohuempia ja ne kuluttavat vähemmän virtaa kuin vastaavaan kokoiset LCD-tekniikalla toteutetut laitteet. Myös kuvan kontrasti ja värit paranevat huomattavasti, kun jokaisen pikselin valoisuutta voidaan säätää erikseen. OLED:in suurin ongelma on paneelien kesto, sillä OLED-tekniikalla toteutetun näytön käyttöaika saattaa olla vain noin 5 000 tuntia. Plasma- ja LCD-tekniikoilla toteutettujen näyttöjen käyttöaika on yli kymmenen kertaa suurempi. [1] Usean vuoden kehityksen jälkeen ensimmäiset OLED-näytöt ovat kuitenkin saavuttaneet kaupallisiin tarkoituksiin riittävän käyttöiän.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ensimmäinen kaupallinen OLED-tv
Sony toi joulukuussa 2007 markkinoille ensimmäisen kaupallisen OLED-tv:nsä. Sony XEL-1 on 11-tuumainen ja kykenee 940×540 -resoluutioon. Mitoiltaan se on 3 mm paksu ja painaa 2 kilogrammaa. Käyttöikää tuotteella on 30 000 tuntia, mikä on noin 50 % vähemmän kuin nykyisillä LCD-televisiolla.
XEL-1:n saatavuus on rajoitettu, ja sillä testataankin lähinnä markkinoita. Japanissa sen hinta on 200 000 jeniä (1 300 euroa) ja Yhdysvalloissa 2 500 dollaria (1 750 euroa).lähde?
