Oleanterikasvit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Oleanterikasvit
Oleanteri (Nerium oleander)
Oleanteri (Nerium oleander)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset, Eucarya
Kunta: Kasvit, Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Varsinaiskaksisirkkaiset Rosopsida
Lahko: Gentianales
Heimo: Oleanterikasvit Apocynaceae
Juss.
Synonyymit
  • Asclepiadaceae Borkhausen, nom. cons.
  • Carissaceae Bertolini
  • Cerberaceae Martynov
  • Cynanchaceae G. Meyer
  • Ophioxylaceae Martius
  • Pacouriaceae Martynov
  • Periplocaceae Schlechter, nom. cons.
  • Plumeriaceae Horaninow
  • Stapeliaceae Horaninow
  • Vincaceae Vest
  • Willughbieaceae J. Agardh
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Oleanterikasvit Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Oleanterikasvit Commonsissa

Oleanterikasvit (Apocynaceae) on heimo Gentianales-lahkossa. Heimoon kuuluu noin 415 sukua ja 4555 lajia, jotka esiintyvät enimmäkseen trooppisella ja subtrooppisella vyöhykkeellä.[1] [2]

Entinen käärmeenpistonyrttikasvien heimo (Asclepiadaceae) luetaan nykyisin oleanterikasvien alaheimoksi Asclepiadoideae. Ainoat suvut, joiden lajeja esiintyy luonnonvaraisena Euroopan pohjoisosissa, ovat talviot (Vinca) ja käärmeenpistonyrtit (Vincetoxicum).

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oleanterikasveit ovat puita, pensaita, liaaneja ja harvemmin ruohovartisia kasveja; liaanit kiipeilevät kiertymällä tuen ympärille. Aineenvaihdunta tuottaa eräitä alkaloideja ja iridoideja eli välkehtiviä yhdisteitä; eräät lajit ovat tanniinipitoisia. Kasvit ovat maitiaisnesteellisiä, neste on valkoista. Lehdet ovat usein vastakkaisia ja harvoin korvakkeellisia. Kukinto on lehtihankainen, mutta saattaa vaikuttaa toisenlaiselta, sillä kukinto kehittyy hyvin surkastuneiden lehtien hankoihin, jotka sijaitsevat lyhyen nivelvälin päässä yhteyttävästä lehtiparista. Kukinto voi sijaita myös lehtihangan sivulla (alaheimo Asclepiadoideae). Verhiön sisäpinnan tyvellä on rauhasia. Teriö on kiertyvä eli kontortti ja yhdislehtinen; heteet kiinnittyvät teriötorveen. Toisinaan teriöön liittyy myös lisäteriö (corona). Heteiden palhot ovat lyhyitä ja ponnet yhtyviä. Niistä kariseva siitepöly jää kukassa olevaan muodostumaan pölyttäjien ulottuville vaahtomaisena massana. Mesiäinen muodostuu erillisistä liuskoista sikiäimen ulkopinnalla tai mesiäinen puuttuu. Sikiäin on erilehtinen eli apokarppinen, ja emejä voi olla joskus jopa kahdeksan, tavallisimmin vain kaksi. Vartalot ovat pidentyneitä ja kärjestään yhtyneitä ja turvonneita sekä hetiöön tarttuvia. Emeistä kehittyy tuppiloita. Siemenet ovat tavallisesti litteitä, harvoin pyöreitä; usein niissä on karvatupsut molemmissa päissä.[3]

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oleanterikasvien suuri heimo jaetaan neljäksi alaheimoksi, joista kaksi ensimmäistä ovat parafyleettisiä.[4]

  • Alaheimo Rauvolfioideae Kosteletzky
    • Tribus Aspidospermeae Miers, mm. Haplophyton.
    • Tribus Alstonieae G. Don
    • Tribus Vinceae D. Don. Yhdeksän sukua, mm. käärmepuut (Rauvolfia, 110 lajia).
    • Tribus Willughbeieae A. de Candolle. 18 sukua, 130 lajia, mm. Landolphia (60 lajia).
    • Tribus Tabernaemontaneae G. Don. 15 sukua, 150 lajia, mm. Tabernaemontana (100-120 lajia).
    • Tribus Melodineae G. Don. Viisi sukua, mm. Melodinus (75 lajia).
    • Tribus Hunterieae Miers. Neljä sukua.
    • Tribus Amsonieae M. E. Endress. Kaksi sukua.
    • Tribus Alyxieae G. Don. Seitsemän sukua, mm. Alyxia (120 lajia) ja Condylocarpon.
    • Tribus Plumerieae E. Meyer. Kymmenen sukua, mm. temppelipuut (Plumeria).
    • Tribus Carisseae Dumortier. Kaksi sukua, 12 lajia, mm. Carissa.
    • Tribus Wrightieae G. Don. Kolme sukua, 29 lajia, mm. Wrightia (23 lajia).
    • Tribus Nerieae Baillon. Kuusi sukua, 47 lajia, mm. strofantit (Strophanthus, 38 lajia).
    • Tribus Malouetieae Müller Argovensis. 13 sukua.
  • Alaheimo Periplocoideae Endlicher. 31 sukua, 180 lajia.
    • Tribus Echiteae Bartling. 19 sukua, mm. Parsonsia (120 lajia) ja Prestonia (65 lajia).
    • Tribus Mesechiteae Miers. Viisi sukua, mm. maljaköynnökset (Mandevilla, 115 lajia) ja Forsteronia (50 lajia).
    • Tribus Odontadenieae Miers. Seitsemän sukua.
    • Tribus Rhabdadenieae M. E. Endress. Yksi suku, jossa neljä lajia.
    • Tribus Apocyneae Reichenbach. 24 sukua.
    • Tribus Baisseeae M. Endress. Neljä sukua, 32 lajia, mm. Baissea (20 lajia).
  • Alaheimo Secamonoideae Endlicher. Kahdeksan sukua, 170 lajia, mm. Secamone (100)
  • Alaheimo Asclepiadoideae Burnett. 214 sukua, 2365 lajia.
    • Tribus Fockeeae H. Kunze, Meve & Liede. Kaksi sukua, yhdeksän lajia.
    • Tribus Eustegieae Liede & Meve. Kaksi sukua, kuusi lajia.
    • Tribus Asclepiadeae Duby. 87 sukua, mm. hukankierrot (Cynanchum, 200 lajia), Matalea (180 lajia), silkkiyrtit (Asclepias, 100 lajia), Gonolobus (100 lajia), eteläntähdet (Oxypetalum, 90 lajia), Ditassa (75 lajia) ja Tylophora (50 lajia).
    • Tribus Marsdenieae Bentham. 26 sukua, mm. posliinikukat (Hoya, 90-200+ lajia), Marsdenia (100 lajia) ja pussiköynnökset (Dischidia, 80 lajia).
    • Tribus Ceropegieae Orban. 47 sukua, mm. lyhdyt (Ceropegia, 160 lajia), Brachystelma (100 lajia), raatokukat (Stapelia, 70 lajia), Orbea (55 lajia), huerniat (Huernia, 50 lajia) ja sarviot (Caralluma, 47 lajia).

Sukuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavilla oleanterikasvisuvuilla on suomenkielinen nimi:[5]

Kalliokäärmeenpistonyrtti (Vincetoxicum hirundinaria)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Apocynaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 3.6.2013.
  2. http://www.mobot.org/mobot/research/apweb/maps/Apocynaceae.gif
  3. Stevens 2001, viittaus 14.1.2015
  4. Stevens 2001, viittaus 14.1.2015
  5. http://finto.fi/kassu/fi/page/?uri=http%3A%2F%2Fwww.yso.fi%2Fonto%2Fkassu%2Fk6197
  6. Ella Räty: Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliitto, 2012. ISBN 978–951–8942–92-7.