Ole luonani aina

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee romaania. Romaanin pohjalta tehdystä elokuvasta on erillinen artikkeli.
Ole luonani aina
Never Let Me Go
Alkuperäisteos
Kirjailija Kazuo Ishiguro
Kieli englanti
Genre dystopia
Julkaistu 2005
Suomennos
Suomentaja Helene Bützow
Kustantaja Tammi
Julkaistu 2005
Ulkoasu sidottu
Sivumäärä 394
ISBN 951-31-3195-5
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Ole luonani aina (engl. Never Let Me Go) on brittikirjailija Kazuo Ishiguron vuonna 2005 julkaistu romaani. Se oli ilmestymisvuonnaan ehdolla arvostetun Booker-palkinnon saajaksi ja vuonna 2006 brittiläisen Arthur C. Clarke -palkinnon saajaksi.

Kirjasta ilmestyi Mark Romanekin ohjaama elokuvasovitus vuonna 2010.

Juonikuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Kirjan kertoja on lapsuuttaan ja nuoruuttaan muisteleva Kathy H., joka aikuisuuteen astuttuaan koettaa tutustua paremmin minäänsä ja maailmankuvaansa. Kathy ei ole elänyt täysin tavallista lapsuutta, vaan varttui Hailshamin sisäoppilaitoksessa, joka on suljettu täysin ulkomaailmalta.

Kertomus on dystopia, joka sijoittuu 1900-luvun lopun Englantiin. Tiede on kehittynyt niin pitkälle, että ympäristöltä suljetuissa laitoksissa kasvatetaan kloonattuja ihmisiä, joiden elämän ainoa tarkoitus on toimia elintenluovuttajana.

Kirja jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäisen tapahtumat sijoittuvat Kathyn Hailshamin aikoihin ja varhaiseen lapsuuteen. Romaanin kolmen tärkeimmän hahmon, Kathyn, Ruthin ja Tommyn ystävyys alkaa tuolloin.

Toisessa osassa nuoriksi kasvaneet oppilaat muuttavat niin kutsuttuihin Mökkeihin, pois opettajiensa eli kasvattajiksi kutsuttujen aikuisten valvovien silmien alta. Mökkien tarkoitus on tutustuttaa oppilaita vähitellen ulkomaailmaan, mutta pitää heidät yhä ryhmässä.

Kolmas osa kertoo päähenkilöiden viimeisistä vaiheista. Ruth ja Tommy ovat nk. luovuttajia ja Kathy toimii valvojana eli luovuttajien hoitajana ja avustajana, jonka oma aika luovuttajana koittaa vasta myöhemmin.

Kirjassa ei niinkään pohdita kloonausten eettisyyttä, vaan kerrotaan kertomus ihmisistä, joita pidetään pimennossa omasta osastaan ja jotka parhaansa mukaan yrittävät sovittaa elämänsä vallitseviin olosuhteisiin. Kertomuksen on tarkoitus herättää ajatuksia antamatta suoria vastauksia lukijalle, jolle alussa paljastetaankin hyvin vähän.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]